En päässyt helatorstaina jalkapallostadionille katsomaan FC
Interin ja FC Lahden välistä jalkapallo-ottelua. Järjestysmiesten esimies
ilmoitti, että olen uhka yleiselle turvallisuudelle. Revitään tuosta huumoria!
Kaiken huipuksi olin täysin selvin päin, olin päättänyt
pitää ns. tipattoman pyhäpäivän. Se taisi olla kaikkein vaarallisinta.
Sähköpostiin kolahti samana päivänä tieto, että
Demokraatti-lehdessä on ollut keskiviikkona 8.5. arvostelu Haitin runoista.
Arvostelijana Matti Saurama, joka on seurannut runojeni kehitystä
esikoisestani Nauru pimeästä huoneesta (Pahan Kukka 1994) lähtien.
Demokraatti on entinen Uutispäivä Demari, sen kulttuurisivut
kuuluvat valtakunnan parhaimmistoon.
Lainaan nyt arvostelun kokonaisuudessaan:
”KOLISEVAN USKOTTAVAA RUNOA
Tapani Kinnusen runoa luonnehtii kaksi varsin
erilaista piirrettä, keveys ja kovuus. Runoja on vaivaton lukea, ne antavat
väliaineettoman kyydin. Kokoelma on kuitenkin kaukana hahtuvanohuista
runohattaroista. Säkeet lentävät kulmahiomakoneen voimalla, hehku polttaa kuin
ahjossa pajavasaran alla. Runoydin on kolisevan katu-uskottavaa, tuntuvin
sattumin muljahtelevaa miehistä ravintoa, kuulua Tapani-peltipurkkiruokaa.
Uusimmassa
kokoelmassa Haitin runot on aiempaa enemmän inhimillisen kosketuksen ja
tunnetason jälkiä. Isänpäivänä hän ”lapioi kakkua naamaansa”, toisessa runossa
hän yhdistää juopon kohtalon jokaiseen lukijaan. Lapsuus herättää hänessä
kestäviä muistoja, ”pyöräilen kouluun lumisateessa ja sinisissä verkkareissa”.
Runoilijan posetiivi jaksaa pyörittää elämänuskon laulua, pelkäksi
piikkilangannielijäksi hänestä ei kaikkien onneksi ole. Nähdessään Kuoleman
viikatteen tuntemattoman auton takapenkillä, hän pyytää kuskilta: ”jätä minut
huoltoasemalle”. ”Olemme varattuja / runoudelle”, hän kuittaa ystävänsä kanssa
viereiselle baariseurueelle.
Suoraan
sanottuna
Kinnunen on kelpo runoilijan lailla ristiriitainen. Runo on
elämässä kiinni kuin hai uimarissa. Tekijä on räväkkä, joka ei huuda vain
puolustuksekseen. Hän on hyvin elämäniloinen ja hymyilevä, toden totta lempeä
ja ihmeen sosiaalinen. Harva tummiin Amareihin kasvonsa kätkevä lava-akrobaatti
päättäisi runoaan kotikuvaan ”marsut ja vaimo ja tyttäret.” Vaikuttaa siltä,
että rakkauden aurinko ei hänellä laske edes yöksi.
Tavoilleen
uskollisena Kinnunen ei pukeudu syvällisyyden puhtoiseen palttinapaitaan, hän
karttaa kaikkinaisille näennäisherkkyyden pehmusteille laskeutumista. Beatin ja
rockin heijastumat on tatuoitu Kinnusen sielunriekaleeseen terävällä
piirturilla. Hän on sitä mitä on: suoraselkäinen, suoraviivainen ja
suorasanainen, hän on itsellinen. Hänestä ei saa yliotetta sen paremmin
akateeminen taho kuin pelottavasti pelkäävien miesten uho. Tosikkojen
heikkouksillekaan hän ei antaudu suojakilveksi.
Kinnusen runous on
luonnoltaan kuin pitkä riitti. Yhdenmiehen sota kestää kuin ihmeen kautta. Runo
tykyttää ja huohottaa sydämen kiihkeydellä.
Runoa on jo
pitkään hallinnut ja hallitsee edelleenkin lyhytiskuinen anekdoottitekniikka.
Tekijä luonnostelee ystävistään muotokuvia, hän tallentaa tapahtumia ja
sattumuksia. Hän osaa tehdä matalasta päivänvalonkestävää, halvasta
hintatietoista. Hän kulkee, elää ja seuraa ja kirjaa kokemansa runoksi.
Ryhdikäs
hulttio
Tavaramerkiksi itsensä työstänyt
tekijä on baarien mies, pinttynyt kaupunkirunoilija, jolle käy aina ennemmin
rasta kuin rastas. Rajuuden rinnalla hänellä on silmää kauneudelle, mutta
toisella lailla puhuttelevasti kuin mitä viikkolehdet tai sanakirjat esittävät.
Inhimillinen myötätunto on hänellä sisäsyntyistä, huumori vaikka mustan enkelin
siivellä matkaan lähetettyä. ”Ginnunen”, runoutemme babyface-pahis.
Tapani Kinnunen on silottelematon sanantaitaja, loppuun saakka ryhdikäs
hulttio, mutta myös hyvällä tavalla pehmennyt. Lihansyöjän ruokavalioon on
ilmaantunut vihannesvaihtoehtoja, habitus on laventunut. Voi sanoa, että onni
vapauttaa ja kannatan onnen tunteen edelleen lisää(nty)mistä.
Entäs se Haiti? Runoilijalle ei ole etäistä, ei läheistä, kaikki on
samaa materiaalia. Maailma on yksi. Sulkeutunut itsetyytyväisyys olisi tuhon
alku.
MATTI SAURAMA”
(Demokraatti 8.5.2013)