lauantai 21. marraskuuta 2020

Hei, me suolataan!

 

”Herrojen kanssa ei kannata alkaa riidellä. Siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää”, runoilija Sirkka Turkka sanoi minulle Hotelli Palacen aulabaarissa 2000-luvun alussa. Olimme esiintymismatkalla Tallinnassa. Minun runokokoelmani Alaskan runot oli saanut kummallisen arvostelun valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä, ja olin lähettänyt lehteen pienen vastineen, joka myös julkaistiin.

 

Ei siitä mitään pahaakaan seurannut. Arvostelija on nykyisin kaverini ja arvostan häntä ihmisenä ja kirjailijana. Huteja tulee jokaiselle.

 

Nyt kirjallisissa piireissä kohistaan Hesarin Antti Majanderin kirjoittamasta kritiikistä, jossa hän lyttää yhden Finlandia-palkintoehdokkaan.

 

En ole lukenut kirjaa, joten minun on vaikea ottaa kantaa. Kirjan kustantaja ei ole mikään perinteisistä suurista kustantamoista – se ei siis ole WSOY, Otava tai Tammi. Pienempien kustannustalojen yltäminen Finlandia-ehdokkaaksi saattaa häiritä joitakuita.

 

***

 

Esiinnyn TS Kirja -klubin aluksi Turun Kaupunginteatterin lämpiössä 26.11.2020. Illan teemana on ”Omakuva” ja Tuomo Karhun ja Niina Revon haastateltavina ovat Selja Ahava ja Jussi Seppänen.

 

https://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/ts-kirja-klubi

 

Seuraava keikkani on Kinnunen vs. Kinnunen Turun Bar Ö:ssä 10.12.2020. Se on samalla historian ensimmäinen yhteisesiintymiseni vanhemman tyttäreni kanssa.

 

Luen Bar Ö:n illassa varmaan runoja alussa mainitsemastani Alaskan runoista sekä Pyhästä kankkusesta ja Englantilaisesta keittiöstä. Kokoelmien runot on kirjoitettu, kun tyttäreni olivat lapsia. Yllätysnumeroita tietysti kuullaan myös. Tyttäreni on sanonut ykskantaan ”suolaavansa minut”. Hän on tullut isäänsä.

 

 

Turun Hannunniitussa 22.11.2020

 

 


tiistai 3. marraskuuta 2020

Valonpilkahduksia marraskuun hautaan

 

Nostalgia on paskaa! Joskus on kuitenkin syytä matkailla ajassa, jotta ymmärtää nykyaikaa ja tulevaa.

 

Maitoa ja alkoholia -runokokoelmani arvosteluja on alkanut ilmestyä. Miikka Laihinen kirjoittaa Turun Sanomissa 3.11.2020:

 

”Ilmaisun siistiytyminen suhteessa varhaistuotannon rokkenrolliin ei onneksi tarkoita runon tylsymistä. Kinnusen kielen rytmi on edelleen säksättävän tylyä ja varjot jyrkkiä. Teoskokonaisuus on tiivis eikä täyteainesta ole nimeksikään.”

 

https://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/5120381/Kirjaarvio+Tapani+Kinnusen+runoissa+varjot+ovat+jyrkkia+ja+huumori+banaalia++ronskit+nuoruudensakeet+rikastavat  

 

Esa Mäkijärvi kirjoittaa Demokraatissa 2.11.2020:

 

”Kinnunen ei tosin tiettävästi enää esiinny ilman paitaa ja sukkahousut päässä, kuten joskus, mutta säilyy sitkeästi osana turkulaista undergroundia. Hänellä ei ole valtavirtaan kiinnostusta eikä asiaa.”

 

https://demokraatti.fi/kirja-arvio-katujen-mies-turun-runoaija-tapani-kinnunen-haluaa-yha-uida-vastavirtaan   

 

***

 

Alussa mainitsemaani mennyttä sivutaan hieman Aamuset-lehden haastattelussa. Työskentelin pitkään osa-aikaisena kirjastotyöntekijänä Varissuon kirjastossa Turussa. Juttu ei ole maksumuurin takana:

 

https://aamuset.fi/artikkeli/5114759/Mun+huudeilla+Rikkinainen+kopiokone+oli+Tapani+Kinnusen+ensikosketus+Varissuohon  

 

Jano-lehdessä juttuni Runoudesta, rockista ja kuolemattomuudesta:

 

http://www.janolehti.fi/no10/tapani-kinnunen.htm 

 

***

 

Lopuksi vielä vastaperustetun Verde-verkkolehden toimituksen kirjavinkeistä:

 

”Kinnusen uusin runokokoelma ei petä. Tuttu poljento, rosoiset kuvat, tiivis kerronta ja vahva elämän maku luovat turvallista pysyvyyden tunnetta näinä epävarmoina aikoina.”

 

https://verdelehti.fi/2020/10/29/mita-suomen-pitaisi-lukea-ville-hytonen/ 

 

Virossa nykyisin asuvan kirjailijakollegani Ville Hytösen mietteitä julkaisussa laajemmin sekä hänen lukusuosituksiaan.

 

***

 

Maitoa ja alkoholia on kätevintä tilata suoraan kustantajan verkkokaupasta:

 

https://enostone.fi/tuote/kinnunen-tapani-maitoa-ja-alkoholia/   

 

 

Turun Hannunniitussa 3.11.2020