lauantai 24. elokuuta 2013

Ajanlasku ei alkanut uudestaan Jeesuksesta vaan Sex Pistolsista


Kirjoitan Kertomusta, siinä on ihmisiä oikeilla ja fiktiivisillä nimillä. Fiktiivisiä nimiä käytän silloin, kun en muista oikeaa – tai henkilöön liittyy jokin arveluttava piirre, jonka takia voisin sitten joutua oikeussaliin. Luvaton aseen hallussapito voisi olla esimerkki tällaisesta.

Revin menneisyyttäni rikki, kun kelaan aikakausia joihin Kertomus sijoittuu: miten muuten voisikaan olla? En paranna maailmaa antamalla siitä liian siloiteltua kuvaa.

Yhteiskunnassa on varmasti aina vikaa, mutta niin sitä vikaa löytyy ihmisestäkin: päähenkilöä myöten.

Parasta on, että ainakin osa Kertomuksesta sijoittuu aikakauteen, jolloin ns. uuden aallon musiikki ja punkrock vyöryivät Suomeen. Minulla on taas hyvä syy kuunnella Sehr Schnelliä, Se-yhtyettä ja Briardia.

perjantai 16. elokuuta 2013

Kaljalla Harrin kanssa


Tänään en kirjoita tarinaa eteenpäin. Myöskään yhtään runon aihiota ei ole syntynyt, en ole edes yrittänyt. Runot syntyvät hyvin luontevasti, jos ovat syntyäkseen. Yritän olla kirjoittamatta niitä, kirjoitan vain kun joku lause alkaa takoa päässäni, eikä siitä pääse eroon kuin laittamalla se säkeiksi.

Eilen meni huikan puolelle, Turussa oli Taiteiden yö ja olin sopinut oluesta kovasti arvostamani kollegan kanssa. Join sitten Unicumia oluen kanssa tyhjään vatsaan, alokasmainen virhe, puolustuksekseni on sanottava, että lähdin liikkeelle niin sanotusti suorilta jaloilta vähän etuajassa.

Kävimme myös Mantun Grillillä, tuolla Reijo Mäen tunnetuksi tekemällä snagarilla Seurusteluravintola Uuden Apteekin alapuolella. Söin lihapiirakan höyrymakkaralla ja katselin Aurajokea. Kollega istui vieressäni penkillä ja söi omaa annostaan, olikohan makkaraperunat majoneesilla?

Hetkeä aikaisemmin olimme istuneet Pikku Havannan terassilla, kun frendini halusi ostaa sikareita. Itse olen lopettanut kaikenlaiset polttamiset. Katselimme vastapäisen leluliikkeen ikkunoihin, niistä heijastuivat karut kuvajaisemme. Tarkemmin katsottuamme tajusimme, että siinä olivatkin pizzakeisari Dennis Rafkin ja arkkitehtikeisari Benito Casagrande. Siitä ovesta ei eilen yksikään lapsi taatusti mahtunut ostoksille.

Kertoilin kollegalle meneillään olevista hankkeistani. Hän kannusti minua säilyttämään ihan alkutekijöissään olevassa tarinassani henkilöiden oikeat nimet. En ole varma muistanko kaikkien nimet oikein – ja toisaalta ei kiinnosta joutua raastupaan. Toistaiseksi nimet ovat suurin piirtein kohdallaan, se helpottaa kirjoittamista. Jälkeenpäin ne on helppo sitten muuttaa, jos katson aiheelliseksi.

maanantai 12. elokuuta 2013

Sarjatulta kirjoituskoneella ja lavalla

Koulut alkavat, meikäläisellä kirjoitushommat. Näin olen ajatellut. En pelkää paljastaa mitä kirjoitan: se kuitenkin muuttuu. Jokainen päivä on erilainen.

Syksyllä olen runojen kanssa stagella ainakin seuraavasti:

28.8. Ravintola Kaisaniemi, Helsinki

7.9. Café Mascot, Helsinki

28.9. Pori (paikka vahvistamaton)

5.10. Turku

Marraskuussa onkin sitten Varsinais-Suomen runoviikko 8.11.–17.11.2013, jolloin keikka Turussa ja toinen jossain lähikunnassa.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Arto Mellerin seura


Sattuma heitti minut ja avovaimoni viikonlopuksi Lappajärvelle. Tuo Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva virkeä paikkakunta on minulle ensisijaisesti edesmenneen runoilijan ja kirjailijan Arto Mellerin synnyinpaikka. Hän vietti siellä elämänsä tärkeät vuodet ylioppilaaksi saakka (vaikka valkolakin Vimpelin lukiosta kirjoittikin).

Arto Melleristä riittäisi paljonkin kerrottavaa, mutta laitan nyt vain poikkeuksellisesti uunituoreen, täysin toimittamattoman runon, jonka juuri kirjoitin. Se saattaa vielä muuttua. Perustin myös Lärvikirja-keskustelussa leikkimielisesti Arto Mellerin seuran – itse asiassa sen syntysanat lausuttiin lauantaina saunan jälkeen Kivitippu-kylpylän rantalaiturilla, kun kylpytakeissa avovaimoni kanssa siemailimme olutta ja siideriä.

Täysin epävirallisen ja byrokratiaa välttelevän Arto Mellerin seuran jäsen nro 3 on kirjailija Teemu Helle. Hän innostui FB:ssä ajatuksesta.


***


MELLERIN HAUDALLA


Nyt tajuan
ne meteoriitit
sun runoissa,
jumalauta, koko
Lappajärvi – se järvi! –
on meteoriitin synnyttämä
73 miljoonaa vuotta sitten.
Seison haudallasi hiljaa,
isäsi ja äitisi nimet
on kaiverrettu samaan
mustaan graniittiin.
Arto, en koskaan
pyytänyt omistustasi
niihin kokoelmiin
joihin piti.
En osta Salesta
Itäkylä-paitaa,
vaan meetvurstia,
banaaneja ja sipsejä.
Olutta on hotellilla,
lapsille tuon tuliaisina
sirpaleita meteoriitista.

(4.8.2013) 

Copyright Tapani Kinnunen