Julkisen
eläimen virallinen julkistus on Turun Kirjamessuilla 2.10.2015.
Pistetään samaan syssyyn toinenkin linkki.
Vuoden takainen Suomen Kuvalehden
haastattelu nimittäin löytyy nyt kokonaisuudessaan netistä:
Okei, lukijapalautetta uudesta kirjasta on jo
tullut, ja se on ollut rohkaisevaa.
Julkinen
eläin on romaanitrilogian toinen osa. Ensimmäinen
osa oli nimeltään Noustiin kellareista
(Robustos 2014) – josta siitäkin tulee yhä palautetta. Viimeisin silmiin osunut
printtipalaute oli punkin erikoislehdessä Toinen
vaihtoehto (nro 2/2015). Laitan sen kokonaisuudessaan tähän:
”Tapani Kinnunen - Noustiin kellareista (Robustos)
Kauniiksi
aluksi, en voi välttyä mielleyhtymältä Kyky Ahosen ja Pauli Kallion
Maalaispunkin päiväkirjaan. Kinnusen romaani on aika lailla saman henkinen ja
ajankohta on sama 70- ja 80-lukujen taite, kaikkine pienen paikkakunnan tuomine
mausteineen. Omaelämäkerrallinen kertomus suomipunkin alkuajoista on
hykerryttävää lukemista ja paikoitellen tunnen vahvaa samaistumista
tapahtumiin, eikä vähiten itä-suomalaisesta katsonnasta johtuen. Tosin noihin
aikoihin itse olen ollut vasta n. 10-vuotias, mutta silloisista tapahtumista
oli vahva käry. Painettua sanaa ja Rockradiota seuraamalla periferiassakin
tiedettiin jotain. Kirjassa seikkaillaan kielikursseilla Brightonissa, käydään
kotimaan keikoilla, ryypiskellään ja otetaan kontaktia vastakkaiseen
sukupuoleen, kaiken kattavaa asosiaalista elämöintiä unohtamatta.
Pohjois-Karjalan tyyppejä vilisee tuon tuostakin tarinan edetessä, aina Ismo
Alangosta Otra Romppaseen ja kaikkea siltä väliltä. Kinnusen kirjoitustyyli on
tuskatonta ja sujuvaa luettavaa mutta pienenä miinuksena tulee se, että tämä
oli aika typistetty ja nopeasti luettavissa. Tästä tuli hyvälle mielelle ja
mielikuvamatkailua apuna käyttäen tässä oli niin tutunoloisia tunnetiloja, että
välillä luuli kirjoittajan kertovan omista kokemuksistani, eri sävyeroin
tietysti. Vähintäänkin hankkimisen arvoinen kirja. Pitää itsekin tutustua
herran runoteoksiin, kunhan kohdalle sattuvat. http://www.robustos.fi/
(Janza Jäppinen) ”