Toinen vaihtoehto

Julkisen eläimen virallinen julkistus on Turun Kirjamessuilla 2.10.2015.

http://www.kirjamessut.fi/esiintyja/tapani-kinnunen-130/ 

Pistetään samaan syssyyn toinenkin linkki. Vuoden takainen Suomen Kuvalehden haastattelu nimittäin löytyy nyt kokonaisuudessaan netistä:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjat/tapani-kinnunen-kirjoitti-romaanin-punkkareiden-joensuusta/?shared=58165-6af00017-1 

Okei, lukijapalautetta uudesta kirjasta on jo tullut, ja se on ollut rohkaisevaa.

Julkinen eläin on romaanitrilogian toinen osa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Noustiin kellareista (Robustos 2014) – josta siitäkin tulee yhä palautetta. Viimeisin silmiin osunut printtipalaute oli punkin erikoislehdessä Toinen vaihtoehto (nro 2/2015). Laitan sen kokonaisuudessaan tähän:

”Tapani Kinnunen - Noustiin kellareista (Robustos)

Kauniiksi aluksi, en voi välttyä mielleyhtymältä Kyky Ahosen ja Pauli Kallion Maalaispunkin päiväkirjaan. Kinnusen romaani on aika lailla saman henkinen ja ajankohta on sama 70- ja 80-lukujen taite, kaikkine pienen paikkakunnan tuomine mausteineen. Omaelämäkerrallinen kertomus suomipunkin alkuajoista on hykerryttävää lukemista ja paikoitellen tunnen vahvaa samaistumista tapahtumiin, eikä vähiten itä-suomalaisesta katsonnasta johtuen. Tosin noihin aikoihin itse olen ollut vasta n. 10-vuotias, mutta silloisista tapahtumista oli vahva käry. Painettua sanaa ja Rockradiota seuraamalla periferiassakin tiedettiin jotain. Kirjassa seikkaillaan kielikursseilla Brightonissa, käydään kotimaan keikoilla, ryypiskellään ja otetaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, kaiken kattavaa asosiaalista elämöintiä unohtamatta. Pohjois-Karjalan tyyppejä vilisee tuon tuostakin tarinan edetessä, aina Ismo Alangosta Otra Romppaseen ja kaikkea siltä väliltä. Kinnusen kirjoitustyyli on tuskatonta ja sujuvaa luettavaa mutta pienenä miinuksena tulee se, että tämä oli aika typistetty ja nopeasti luettavissa. Tästä tuli hyvälle mielelle ja mielikuvamatkailua apuna käyttäen tässä oli niin tutunoloisia tunnetiloja, että välillä luuli kirjoittajan kertovan omista kokemuksistani, eri sävyeroin tietysti. Vähintäänkin hankkimisen arvoinen kirja. Pitää itsekin tutustua herran runoteoksiin, kunhan kohdalle sattuvat. http://www.robustos.fi/ (Janza Jäppinen) ”