sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Seksiä, seksiä, seksiä – Kuolemaa, Kuolemaa, Kuolemaa

Kustantaja toivoi, että olisin lukenut jonkun Julkisen eläimen (Robustos 2015) seksikohtauksista kirjamessuilla. Päädyin kuitenkin lukemaan katkelman kirjan puolivälin seutuvilta, jossa aiheena on se toinen mahdollinen: Kuolema.

---   

Ilkka Koposen kuolema aiheutti ennennäkemättömän suruaallon Turussa. Hänestä oli hyvin nopeasti muistokirjoitus Turun Sanomissa valokuvan kera. Markku Into soitti kotiini ja kyseli mitä ihmettä on tapahtunut, kun Apteekissa puhutaan, että Koponen on tehnyt itsemurhan Martti Anhavan hylkäyskirjeen takia. Into ei voinut hyväksyä, että nuoret miehet antavat niin suuren painoarvon jonkun ääliön mielipiteelle. Kerroin Ilkan aivovauriosta ja Into ymmärsi asian vähän paremmin. Turun Ylioppilaslehti teki tuoreeltaan parikin juttua, joissa muisteltiin nuorena nukkunutta runoilijalupausta. Ilkka oli voittanut valtakunnallisen Runo-Kaarina-kilpailun, minkä seurauksena Kaarinan kaupunki julkaisi hänen esikoiskokoelmansa Ovelta on riisuttu nimi syksyllä 1996. Kirjoitin kirjasta arvostelun Nuori Voima -lehteen, mutta sekä kirja että arvostelu palautettiin. Saatesanoissa luki: ”Liian marginaalista.”
    Ilkka oli pidetty myös naisten keskuudessa, mutta hänen pitkäaikainen tyttöystävänsä oli tehnyt edellisenä kesänä bänksit. Ilkka ryntäili ruusupuskiin ja repi itsensä verille. Hän hakkasi nyrkkiään betoniseiniin. Mikään ei auttanut, yhden illan jutut eivät korvanneet rakkaan ihmisen menettämistä. Erikoisuus oli vanhempi herrasmiesrunoilija, joka otti Koposen suojatikseen. Meriä seilannut, isosta kustannustalosta kenkää saanut ja sittemmin katkeroitunut vanha pieru oli lääpällään Ilkkaan. Ilkalle asian todellinen laita valkeni, kun herrasmies oli Porin reissulla alkanut runkkailla Ilkan nähden yöpaikassa.
    ”Minä tapan sen paskan!” Ilkka sanoi viimeisiksi sanoikseen tyypistä.

---  

On itse asiassa hyvin sattumanvaraista, mikä lukunäyte milloinkin valikoituu ääneen luettavaksi. Tekstin pitää sopia kulloiseenkin tilanteeseen – ja sen on samalla oltava jotenkin kirjan sisältöä kuvaava.

Julkisessa eläimessä liikutaan jonkin verran 1980-luvulla – mutta teoksen keskeiset kohdat ovat selkeästi 1990-lukua. En sano nyt enempää, ettei mene selittelyn puolelle.


”Raukka se, joka jarrua painaa!” (Pekka Kejonen) 


torstai 22. lokakuuta 2015

Nimiä, nimiä, nimiä...

Voiko Helsingin Kirjamessuista selvitä hengissä? Voiko siellä olla selvin päin? Näihin kysymyksiin lähden etsimään vastauksia paikan päältä.

Tiedonantaja-lehden massiivinen haastattelu löytyy nyt myös netistä:


Samaan hengenvetoon linkki kesän viimeisenä päivänä tehtyyn radiohaastatteluun, jossa lämmittelin Michael Monroeta turkulaisen ravintolalaivan kannella suorassa lähetyksessä:


Jutussa mainitaan kirjailijoista mm. Kauko Röyhkä, Tommi Parkko, Markku Into ja Timo Hännikäinen.

Ja heitetään vielä Turun Sanomien arvostelu uusintana, kun siinä kuitenkin sanotaan tuo ”avainromaani”:


Helsingin Kirjamessuilla olen haastateltavana perjantaina 23.10. klo 15.00–15.30 Wine Cornerissa ja Robustoksen ständillä klo 18.30.

Robustoksen osasto on messuilla Wine Cornerin vieressä.


Turun Hannunniitussa 22.10.2015 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Pitkätukkia jymäytetään!

Julkisen eläimen virallinen julkistus oli Turun Kirjamessuilla. Tiedonantaja-lehti teki aukeaman ja koko kannen täyttävän jutun meikäläisestä ja uudesta kirjasta. Lehden ainoa kappale myytiin Turussa kioskista ennen kuin sen ehdin nähdä. Sain onneksi kirjastossa jutusta kopiot.

Turun Sanomat julkaisi messujen aikaan arvostelun kirjasta.


”Tapani Kinnusen Julkinen eläin on avainromaani” lukee valokuvan alla arvostelussa.


Näin se on!