keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Vaarallinen runous

Ennen kuin olin julkaissut mitään, tein päätöksen: en koskaan valita apurahoista!

Tänään tuli tieto, että olin saanut mielestäni ansaitun summan tuohta – faktojen kertominen ei siis ole valittamista – se mahdollistaa sen, minkä olin jo muutenkin päättänyt: elokuusta marraskuun loppuun kuluvaa vuotta aion elää vapaana kirjailijana.

Kirjoitan niin kuin kirjoitan, taloudellisesta tilanteestani riippumatta. Raha kuitenkin tapauksessani pidentää ikää: minulla on mahdollisuus kirjoittaa entistä enemmän – lähimmäisiäni tai kavereitani mitenkään säästämättä!

En ole koskaan nuoleskellut apurahalautakuntien suuntaan: en usko, että hyvä kirjallisuus syntyy rahan voimalla.

En kuitenkaan allekirjoita myöskään henkilön N.N. lausumaa: ”Runojen kirjoittaminen pitäisi julistaa laittomaksi. Sen jälkeen niitä kirjoittaisivat vain ne, joilla oikeasti on kirjoitettavaa.”

Se toki helpottaisi kriitikon työtä: kaikki runoilijat voitaisiin viedä saunan taakse!

Nyt valinta on lukijoilla, vaikka kirjakaupat, kriitikot ja kaikenlaiset musta-tuntuu-kerhot tekevät kaikkensa, että valinta olisi mahdollisimman vaikeaa.

Hyvä niin, aika näyttää, mikä teksti kantaa!


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Ystävyydestä, luottamuksesta


Jouduin Vätinseisojan kanssa asialliseen sanaharkkaan. Sen innoittamana päätin päivittää blogiani taas yhdellä runolla Haitin runoista.

Mietin pistänkö sivulta 59 vai 60. Päädyin ensiksi mainittuun. Ugh!



TURUN HAUTAUSMAA
 
Kaadoimme viinaa
Jarkko Laineen, Paavo Nurmen
ja Jarno Saarisen haudoille,
vanha virolainen tapa
kunnioittaa vainajia.
Näytin tallinnalaisille
runoilijaystävilleni
toisenlaista Turkua.
Aloitimme Humm Pubista
jossa Jürgen ja Kaur
saivat tarjouksia
humalaisilta naisilta
aamulla klo 11.00.
Grandamissa törmäsimme
entiseen nyrkkeilijään,
muistan ulkoa miehen tekstiviestin:
”Roomassa. Eilen lensin
hotellista vittuun. Nyt on
tekohampaat hävinneet.
Hyvin menee!”
Ex-nyrkkeilijä kertoi
hormoninkäytöstään
ja näytti leikkausarvet
polvistaan: ”Uudet
nivelet.” Jürgen ja Kaur
alkoivat torkahdella
kesken tarinoinnin.
Johdatin kaverukset
takaisin majapaikkaansa,
heillä oli keikka
samana iltana.

(runo kokoelmasta Haitin runot, Savukeidas 2013)






lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kauko Röyhkä, Timo Hännikäinen ja taiteilijan hommat

Minulla oli asiaa Kauko Röyhkälle, mutta hän oli keikalla Äänekoskella. Olen pääsääntöisesti tykännyt herran kirjoista ja levyistä, monet niistä tuntuvat edelleen olevan ongelma ns. kotimaisen älymystön edustajille. Lisäksi Röyhkää pidetään ärsyttävänä tyyppinä: nuorena hän uhosi ja herjasi, nykyisin puolustaa vähemmistöjä ja luonnonsuojelua. Mielestäni hän toteuttaa taiteilijan perinteisiä tehtäviä parhaimmillaan. Mikään suoraviivainen rockmies Röyhkä ei ole koskaan ollut.

Vuosi sitten täytin 50 vuotta. Pidin yhteiset bileet Juha Kulmalan (50), Ville Hytösen (30) ja Savukeitaan (11) kanssa. Pari sataa henkeä oli kutsuttu bailaamaan Turun Barker-teatteriin, illan artistiksi seuloutui – yllätys, yllätys – Kauko Röyhkä. Hän veti soolona hienon setin.

Lava vapaa -osuudessa esseisti ja runoilija Timo Hännikäinen kävi laulamassa vanhan suojeluskuntalaulun Vöyrin marssin erään esikoisrunokokoelmansa viime syksynä julkaisseen ystävänsä kanssa. Tempaus ei saanut aplodeja, Hännikäinen ja toinen sankari poistuivat vähin äänin juhlista.

Röyhkä kirjoitti tapauksesta facebook-sivuilleen, mikä aloitti pitkän keskustelusarjan. Jotkut ihmettelivät miten vanha ”ärsyttäjä” nyt vetää herneen nenäänsä moisesta. Ehkä hän ei vetänytkään hernettä, vaan toimi vastuullisesti. Hännikäisen tavoitteena oli käydä vähän ”säväyttämässä” lavalla. Tunnen Timo Hännikäisen kohtuullisen hyvin, en osaa ottaa vakavasti hänen kiinnostustaan kansallissosialismiin. Pitäisikö? Minusta Hännikäinen on hieno kirjailija ja keskustelija, joka onnistuu paremmin taiteilijana kuin poliitikkona.

Mainitsin asiasta hänelle Jyväskylän kirjamessuilla. Hännikäisen vastaus oli hyvä: ”En minä olekaan poliitikko.”

Takaisin Kauko Röyhkään, hän on soolokeikoilla maakunnassa. Viime yö oli mennyt kuulemma Äänekosken Hotelli Hirvessä. Samassa paikassa, jossa Helismaa legendan mukaan kirjoitti Suutarin tyttären pihalla -laulun sanat. Tavallaan Röyhkä onkin soolona Suomea kiertäessään Helismaan ja Rautavaaran jalanjäljillä – Repe ja Tapsa vain eivät koskaan olleet kuulleet David Bowiesta ja Lou Reedista.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Palautetta, keikkoja ja tappouhkauksia


Kirjallisuus- ja päivälehtien arvostelut ovat luonnollisesti kirjailijalle tärkeitä. En kuitenkaan väheksy myöskään henkilökohtaista palautettta, jota vuosien saatossa onkin tullut melkoisesti.

Tuorein tuli tänään vanhalta koulukaverilta, jonka kanssa olin samassa opinahjossa oppikoulun ensimmäiseltä luokalta ylioppilaaksi saakka. Koulu oli Joensuun Yhteiskoulu, vuodet jotka X:n kanssa jaoin olivat 1973-1981. Siinä ajassa ehti sattua ja tapahtua melkoisesti - hyvässä ja pahassa.

Tässä sähköpostilootaani kolahtanut viesti:

***


Hyvä kirja. On se kummallista miten pienellä voidaan kuvata niin paljon (Levysoitin)!

Suosikkini ovat Marraskuu, Levysoitin ja (tietysti) Viikate. Viikate tuon videon takia! Olen katsonut sen jo "muutamia" kertoja.

T:XXXXXXX


***

Okei, Haitin runoista oli näytteitä matkalla runojen ensimmäisistä versioista valmiiseen kokoelmaan runouslehti Tuli&Savussa, Kerberoksessa ja Kulttuurilehti KIRJOssa. Muihin en tällä kertaa tarjonnut, runojen näkeminen aika ajoin kirjallisissa julkaisuissa antaa mukavasti potkua kirjoittamiseen.

Esitän runoja keikoilla pääsääntöisesti vasta, kun ne on ensin julkaistu kansissa.

Seuraavan kerran nousen stagelle Tulenkantajien Kirjakaupassa (Hämeenpuisto 25, Tampere) 26. huhtikuuta. Samana päivänä on toinenkin keikka, mutta se on käsittääkseni suljettu tilaisuus. Porissa on keikka 2.5. ja Helsingissä 17.5.