Kirjoitan Kertomusta, siinä on ihmisiä oikeilla ja
fiktiivisillä nimillä. Fiktiivisiä nimiä käytän silloin, kun en muista oikeaa –
tai henkilöön liittyy jokin arveluttava piirre, jonka takia voisin sitten
joutua oikeussaliin. Luvaton aseen hallussapito voisi olla esimerkki
tällaisesta.
Revin menneisyyttäni rikki, kun kelaan aikakausia joihin
Kertomus sijoittuu: miten muuten voisikaan olla? En paranna maailmaa antamalla
siitä liian siloiteltua kuvaa.
Yhteiskunnassa on varmasti aina vikaa, mutta niin sitä vikaa
löytyy ihmisestäkin: päähenkilöä myöten.
Parasta on, että ainakin osa Kertomuksesta sijoittuu
aikakauteen, jolloin ns. uuden aallon musiikki ja punkrock vyöryivät Suomeen.
Minulla on taas hyvä syy kuunnella Sehr Schnelliä, Se-yhtyettä ja Briardia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti