Olut, limonadi – ja Haitin runot

Aurinkoinen lauantaipäivä Turussa. Istuin terassilla alkoholinkäytön lopettaneen kaverini kanssa, juttelimme niitä näitä kirjallisuudesta. Haukuimme ne, kenet pitikin – ja kehuimme heidät, kenet pitikin.

Paitsi ettemme haukkuneet ketään, kirjalliset kuviot Suomessa ovat sen verran pienet, ettei oikein huvita sanoa pahaa sanaa kenestäkään. Siitäkin joku loukkaantuu: ettei noteerata! Semmoinen on ihmisen mieli.

Tuli puheeksi Richard Brautigan . Kaverini ei ollut lukenut häntä. Alta aikayksikön teimme rynnäkön Turun pääkirjastoon. Hyllyssä oli kulttikirja Taimenenkalastus Amerikassa. Luin sen nuorena useaan kertaan ja tykkäsin valtavasti – kirjaston varastossa olivat Melonin mehu ja Kartanon peto. Ystävällinen kirjastotyöntekijä haki pyynnöstä jälkimmäisen ilman odottelua.

Kaverini pisti kirjastokortin vinkumaan ja lainasi kirjat. Sitten vielä limonadille ja oluelle jokivarteen. Oli loistava päivä pieneen chillailuun: katsella ohikulkevia typyköitä ja puhua niitä näitä kirjallisuudesta.

Kävimme myös Sammakon Kirjakaupassa Kauppiaskadulla. Kysyin piruuttani, onko Tapani Kinnusen Haitin runoja hyllyssä. ”Ei ole”, myyjä sanoi katsottuaan koneelta, ”kaikki on myyty.”

Ei niitä varmasti montaa siellä ole ollut, mutta eikö olisi järkevää hankkia loppuunmyydyn teoksen tilalle lisää kappaleita? Varsinkin, kun kyseessä on uutuuskirja.

Nettikirjakaupat ovat syrjäyttämässä perinteiset kirjakaupat. En ihmettele, netistä tavaraa saa niin pitkään kuin sitä on varastossa. Hintakin on halvempi.