maanantai 7. lokakuuta 2013

Turussa on Amerikan meininki


Kertomuksen kirjoittamiseen tuli pieni tauko Turun Kirjamessujen keikkojen takia. Oli myös hienoa nähdä messuilla esiintynyt yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija Dan Fante pörräämässä pitkin Turun Eerikinkatua eilen pariinkin otteeseen, päivällä eksyneen näköisenä pistäytyessäni postissa, illalla kävin pienessä haastattelussa Ravintola Koulussa ja astuessani ulos mestasta kuulin Dan Fanten kääntäjän äänen kadun toiselta puolelta. Siellä Kari Aartoma meni määrätietoisin askelin Fanten yrittäessä pysytellä kyydissä mukana.

Toinen keskeytys Kertomuksen kirjoittamiseen tuli, kun osallistuin Ntamon ympärillä pyörivään ”kuohuntaan” parissakin nettikeskustelussa. Uudenlaista julkaisupolitiikkaa harrastavan Ntamon johtaja Leevi Lehto on tuohtunut Tanssiva Karhu -runokilpailun puheenjohtajan Harri Nordellin kritiikistä.

Leevi on armoitettu peluri, joka taitaa julkisuuspelin. Hän on nyt ilmoittanut, että Ntamon kirjat vedetään mahdollisesti kilpailusta pois.

Harri Nordell on tässä kuitenkin vahvoilla: Ntamolta tulee välillä täysin keskentekoisena kamaa ulos.

En tiedä onko yhtään parempi asia, että myös Otavalta, Tammelta ja WSOY:ltä julkaistaan huonoja kirjoja.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, missä nettikeskusteluissa tota käsitellään?

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Menee FB:n puolelle, siellä voi liittyä ryhmään ntamo,

237 kommenttia eräässäkin ketjussa aiheesta,

auttoikohan?

Anonyymi kirjoitti...

Sama ajattelu on nyt vallannut ikävällä tavalla runoskenen kuin mikä tuntuu elävän väkevästi muillakin elämänalueilla: kelvottomat - kelvolliset.

Kirjallisuuden, myös runouden, elinkaari on todella pitkä ja se mitä tapahtuu tässä ja nyt on hyttysen kusta.

ntamo on hyvä kustantamo, kuten moni muukin pieni kustantamo joka julkaisee runoutta.

Pahinta olisi ellei runoutta julkaistaisi lainkaan.

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Tuo kelvolliset / kelvottomat -jako on tietysti aina lukijan, kriitikon, kustannustoimittajan päässä.

Ei tämä ole mikään uusi ilmiö, mietitäänpä vaikka suomalaisen kirjallisuuden syntyvaiheita.

Runoutta tullaan kyllä julkaisemaan jatkossakin, henkilökohtaisesti tietysti toivon, että mahdollisimman paljon sellaista runoutta josta itse tykkään.

Jarkko Laine, Markku Into, Teemu Hirvilammi, J. K. Ihalainen ovat olleet minun makuuni, vaikka heistäkin jokaista kritiikki on aika ajoin ryöpytellyt.

Vahva puu kestää kyllä pienet myrskyt,

kiitos viestistä!