Kenelle Vuoden Puusilmä -palkinto?

Juttelin arvostetun (ja arvostamani) kirjailijan ja tyypin kanssa kritiikeistä, miten eri tavoin niihin voi suhtautua.

Meillä oli yhteisiä tuttuja, jotka eivät ole päässeet yli ikävistä kritiikeistä, se näkyy ulospäin – jos ei nyt suoranaisina mielenterveysongelmina, niin ainakin niille altistavana tekijänä.

Kollega sanoi ottavansa huonot kritiikit aina raskaasti, vähintään jalkaan tekee mieli kurjaa arvostelijaa ampua.

Se on hyvin sanottu, vaikka omat kirjalliset esikuvani eivät koskaan ole palstamillimetreillä valtalehdissä juhlineet: puhun nyt maailman parhaista kirjailijoista, en Perä-Hikiän pöytälaatikkokirjoittajista.

Oma kirjallinen vuoteni alkoi Vuoden Kiila -palkinnolla ja päättyi Varsinais-Suomen taidepalkintoon. Siinä välissä ilmestyi yhdeksäs runokokoelmani Ranskalainen suudelma (Savukeidas 2016), jota toivon luettavan vielä kun itse kasvan jo koiranputkea.

http://kiila.eu/wordpress/?page_id=1307

http://www.savukeidas.com/tuote/tapani-kinnunen-ranskalainen-suudelma/

Turun Hannunniitussa 21.12.2016

Suomi-trilogia

–Kirjoitan täysin kompromissittomasti, suoraan lukijaa kohti. Runoistani tunnistaa henkisen yhteyteni amerikkalaiseen runouteen. Katumaisema on minulle läheisempi sielunmaisema kuin heinälato. Jos runossani kasvaa kasvi, se on pysäköintimittari, Kinnunen luonnehtii.

    Proosaan laajentanut Kinnunen ei paljasta omaelämäkerrallisen trilogiansa kolmannen, syksyllä 2017 julkaistavan romaanin nimeä, mutta trilogian nimen hän lausuu nyt julki.

    –Kolmas osa päättää Suomi-trilogiani. Nyt nimi on sitten minulle varattu. Jos joku aikoo kirjoittaa oman Suomi-trilogiansa aiemmin, niin kiire tulee, Kinnunen tokaisee.

    –Käsittelen punkin ja muiden alakulttuurien maisemaa, joka sekin on osa Suomea. Se lakaistaan mielellään maton alle, mutta nyt tuuletetaan matot. 

(Turun Sanomat 3.12.2016)

Tuossa pieni pätkä haastattelusta, joka tehtiin minulle myönnetyn Varsinais-Suomen taidepalkinnon 2016 tiimoilta.

***

Suomi-trilogiasta sen verran, että valmistuvassa kolmannessa osassa päästään jo vuoden 2014 loppuun, vaikka kertomus alkaa vuodesta 1974, kun Hectorin Hectorock I ja David Bowien Diamond Dogs ilmestyvät.

***

Kiiltomadon tuoreessa arvostelussa Esa Mäkijärvi kiinnittää huomionsa tuoreen runokokoelmani Ranskalainen suudelma (Savukeidas 2016) nostalgisuuteen. Mikäs siinä, suurin osa kokoelman runoista on kuitenkin tätä päivää ja eteenpäin katsovia.

”On selvää, että Kinnunen on asemansa ansainnut. Harva on pystynyt kirjoittamaan Turusta ja siellä vietetystä ajasta yhtä kiinnostavasti kuin hän. Turun Bukowski on ehkä vanhemmiten seestynyt, mutta ikä ei ole tuonut mukanaan myös kyvyn kypsiin kiteytyksiin: ”Muistan / rätinän / kun tuuli / heitti / ruusupuskan / kädestä / pinnojen / väliin / täydessä / vauhdissa.” (s. 13)”

http://www.kiiltomato.net/tapani-kinnunen-ranskalainen-suudelma/

Mainitsen tuossa alun Turun Sanomien haastattelupätkässä, ettei lato ole minulle tärkeä sielunmaisema. Nyt taustalla kuitenkin soi joensuulaisen Huojuva Lato -yhtyeen Lättähattu.

Turun Hannunniitussa 6.12.2016

Sain Varsinais-Suomen taidepalkinnon

Sain Varsinais-Suomen taidepalkinnon.

”Perustelujen mukaan Kinnunen on tehnyt merkittävää kulttuurityötä valamalla uskoa runouteen silloinkin kun runo on ajassa ollut taka-alalla. Kinnusen elämäkertaus Noustiin kellareista kantaa toimikunnan mukaan nimessään sitä asennetta, joka siivitti nuoren Kinnusen punkaikaa 80-luvun Joensuussa ja elävän runoliikkeen viidakkorumpua 90-luvun Turussa.

Kinnunen on aina koetellut tekemisiään yleisönsä kanssa. Se runous mikä syntyi ja jatkui runoklubeilla ja -keikoilla on kiteytynyt tekijänsä kymmenkuntaan runokokoelmaan ja proosateokseen. Kinnusta on julkaistu myös antologioissa ja käännetty useille kielille.

Kinnunen on toimikunnan mukaan kyennyt löytämään uutta ja lisää lyriikkaansa samalla kun on vaalinut niitä punkjuuriaan, joilla kellareista runouteen tuli. Kinnusen hahmossa kiteytyy paljon siitä runouden vaihtoehdosta ja vaihtoehdottomuudesta, joka Turussa lähti toteutumaan reilu kaksikymmentä vuotta sitten uutena nuorena tekijäkaartina ja ennen kaikkea uutena runon yleisönä.

Runoilijan pitkän uran välitilinpäätöksenä voi pitää kokoomateosta Amerikkalainen parranajo. Runot 1994–2009. Sen jälkeen ovat ilmestyneet kokoelmat Haitin runot ja tuoreimpana Ranskalainen suudelma. Uutta Kinnusta on myös proosa, jossa on kuljettu runon pitkospuita Joensuusta Turkuun; elämäkertatrilogiasta ovat ilmestyneet kaksi ensimmäistä osaa Noustiin kellareista (2014) ja Julkinen eläin (2015).”

(Aamuset 2.12.2016)

http://www.aamuset.fi/naista-puhutaan/kulttuuri/ehka-ry-ja-tapani-kinnunen-saivat-varsinais-suomen-taidepalkinnot 

Haastatteluni ilmestyy Turun Sanomissa 3.12.2016

http://www.ts.fi/kulttuuri/3117296/Ehka+ry+ja+Tapani+Kinnunen+saivat+VarsinaisSuomen+taidepalkinnot 

Kiittäen ja kumartaen,

Turun Hannunniitussa 2.12.2016

Kummisetä kertoo

Ei kai kukaan enää vakavalla naamalla väitä, ettei paikkakunnalla ole väliä, missä kirjoittaa tai mistä kirjoittaa.

Tuore Finlandia-voittaja Akvarelleja Engelin kaupungista on helsinkiläisen Jukka Viikilän leimallisesti stadilainen teos.

”Olen oivaltanut, että rakkaalla kaupungillani on kieli ja tarina, jota en ole aikaisemmin ymmärtänyt. Nyt kuljen kaupungilla ja huomaan, että se onkin runoutta.” (Baba Lybeck, tämänvuotisen Finlandia-palkinnon valitsija)

Olisiko Baba valinnut voittajaksi saman teoksen, jos se olisi sijoittunut Vaasaan? Tarttumapinta kaupunkiin olisi hänellä taatusti ollut toisenlainen. Sitä ei välttämättä edes olisi.

Okei, tämä on jossittelua. Okei, tässä on kirjoittajakohtaisia eroja.

Iloitsen kuitenkin Jukka Viikilän voittopuheesta, jossa hän sanoo: ”Haluan omistaa kirjan tyhjäntavoittelijoille, dropouteille, runkkareille, taivaanlannanmaalareille, jotka kirjoitatte ilman palkkaa, silkasta kirjoittamisen ilosta.”

Se on miehen puhetta. Viikilä on taatusti Finlandiansa ansainnut!

(Sitaatit Helsingin Sanomien verkkolehdestä 24.11.2016)

Turun Hannunniitussa 25.11.2016 

Painosmääristä

Kirjojeni painosmäärät ovat yleensä 800–1000 kappaletta.

Olen seikkaillut viimeisen 20 vuoden aikana Suomea ristiin rastiin erilaisissa kirjallisissa tilaisuuksissa ja tavannut siinä samalla monenlaisia kirjallisia toimijoita. On kustantamoja, jotka ottavat kirjoista 1–50 kappaleen painoksia odottaen kirjoille kovaa julkisuutta.

En tietenkään tarkoita, että suuret painokset tekevät kirjasta jotenkin paremman: Sofi Oksasen kirjoja painetaan helvetisti, mutta niitä myös myydään paljon. Sillä on kustantamolle merkitystä: varastoiminen maksaa.

Ymmärrän pirun hyvin pieniä kustantamoja, jotka ottavat runokokoelmista ja romaaneista 200–400 kappaleen painoksia.

Savukeidas ja Robustos ovat pieniä kustantamoja, mutta ottavat kirjoista yleensä vähintään 800 kappaleen painoksen. Jenni Haukio ja Antti Nylén tietysti ovat poikkeuksia: heidän kirjoiltaan odotetaan aina kovaa myyntiä, ja painokset ovat sen mukaiset.

Turun Hannunniitussa 23.11.2016  

Voittajat ja häviäjät

Alkajaisiksi onnittelut Finlandia-palkintoraadille hienoista ehdokasvalinnoista. Emma Puikkonen ja Jukka Viikilä tulivat mustina hevosina kilpailuun mukaan.

Saman tien alkoi itkeminen ”Turun mafia jyrää”. Hah, melkein sitä unohtaa että kirjallista elämää on Helsingin ulkopuolellakin. Pitäisi parkaista ”Helsingin mafia jyrää”, sillä puolet ehdokkaista asuu Stadissa.

Humoristista on myös seurata parin itkupillin touhuja, kun selvisi etteivät he ole tuossa vuotuisessa kirjallisessa missikilpailussa mukana. Turussa tuommoiset vedetään pari kertaa Aurajoessa förin kölin alta, niin lähtee pahimmat ähkyt.

Annoin kolmesivuisen haastattelun kirjallisuuslehteen. Se ilmestyy joulukuun alussa. On helppo avautua vaikeistakin asioista, kun toimittaja on tehnyt hyvät taustatyöt – esimerkiksi tutustumalla etukäteen kirjalliseen tuotantoon.

Arvosteluja Ranskalaisesta suudelmasta (Savukeidas 2016) on tietooni tullut Turun Sanomista, Karjalaisesta, Kauppalehti Optiosta… lisää on tulossa, pikkulinnut laulavat.

Lisäksi mielenkiintoisia juttuja kokoelmasta on ilmestynyt nettijulkaisuihin. Mainittakoon tässä Teemu Helteen kirjallinen blogi:

https://teemuhelle.wordpress.com/2016/10/25/tapani-kinnunen-alasti/ 

Turun Hannunniitussa 6.11.2016

Mitäs me teurastajat

Pistäydyin Helsingin Kirjamessuilla: signeerasin muutaman kirjan ja tein Petteri Paksuniemen kanssa vaihtokaupat. Sitten kävin Harri Nordellin kanssa oluella. Hänestä kuiskailtiin messuilla enemmänkin, mutta se on eri juttu. Suomen kirjalliset kuviot ovat pienet ja Hesaria luetaan yhä kuin raamattua.

Aamulla kolahti sähköpostiini linkki Kauppalehti Optioon. Siinä oli ensin Juha Seppälän naama ja sitten kirja-arvosteluja.

Tapani Kinnunen: Ranskalainen suudelma (Savukeidas 2016)
Kirjailijan pahin vihollinen on hänen kirjallinen historiansa, väitetään Tapani Kinnusen yhdeksännessä runokokoelmassa. Tässä tapauksessa henkilöhistoria on tekijän vahvuus. Ranskalainen suudelma viimeistelee kokonaistaideteoksen, jossa kansien väliin painetut runot ja niiden kaduilta poimittu tematiikka limittyy live-esiintymisiin, joissa sukkahousut päässä karjutaan kapakkayleisölle Suomen parasta underground-runoutta. Kokoelmassa häivähtää itseironia ja hetkittäin Kinnunen kuulostaa runouden Cheekiltä pohdiskellessaan menestystään ”raskaan sarjan runoilijana”. (Kauppalehti OPTIO, Kirjat)

Seuraavat keikat:

11.11.2016 klo 20.00 Kiihdytyskaistaklubi (Baari, Aurakatu 14, Turku)

http://www.vsrunoviikko.net/?page_id=761 

18.11.2016 klo 18.00 Ryyppään Sointulassa (Kirkkokatu 22, Joensuu)

http://yle.fi/uutiset/3-6508729 

24.11.2016 klo 19.00 Lounaasta tuulee (Bar Ö, Linnankatu 7, Turku)

http://www.turkulainen.fi/artikkeli/334296-bar-o-tarjoilee-berliini-henkea 

2.12.2016 klo 15.00 Yksityistilaisuus (Kutomo, Kalastajankatu 1 B, Turku)

http://www.ehka.net/kutomo/   

Turun Hannunniitussa 30.10.2016