Sain Varsinais-Suomen taidepalkinnon.
”Perustelujen mukaan Kinnunen on tehnyt merkittävää
kulttuurityötä valamalla uskoa runouteen silloinkin kun runo on ajassa ollut
taka-alalla. Kinnusen elämäkertaus Noustiin kellareista kantaa
toimikunnan mukaan nimessään sitä asennetta, joka siivitti nuoren Kinnusen
punkaikaa 80-luvun Joensuussa ja elävän runoliikkeen viidakkorumpua 90-luvun
Turussa.
Kinnunen on aina koetellut tekemisiään yleisönsä
kanssa. Se runous mikä syntyi ja jatkui runoklubeilla ja -keikoilla on
kiteytynyt tekijänsä kymmenkuntaan runokokoelmaan ja proosateokseen. Kinnusta
on julkaistu myös antologioissa ja käännetty useille kielille.
Kinnunen on toimikunnan mukaan kyennyt löytämään uutta
ja lisää lyriikkaansa samalla kun on vaalinut niitä punkjuuriaan, joilla
kellareista runouteen tuli. Kinnusen hahmossa kiteytyy paljon siitä runouden
vaihtoehdosta ja vaihtoehdottomuudesta, joka Turussa lähti toteutumaan reilu
kaksikymmentä vuotta sitten uutena nuorena tekijäkaartina ja ennen kaikkea
uutena runon yleisönä.
Runoilijan pitkän uran välitilinpäätöksenä voi pitää
kokoomateosta Amerikkalainen parranajo. Runot 1994–2009. Sen
jälkeen ovat ilmestyneet kokoelmat Haitin runot ja tuoreimpana Ranskalainen
suudelma. Uutta Kinnusta on myös proosa, jossa on kuljettu runon
pitkospuita Joensuusta Turkuun; elämäkertatrilogiasta ovat ilmestyneet kaksi
ensimmäistä osaa Noustiin kellareista (2014) ja Julkinen eläin (2015).”
(Aamuset 2.12.2016)
Haastatteluni ilmestyy Turun Sanomissa 3.12.2016
Kiittäen ja kumartaen,
Turun Hannunniitussa 2.12.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti