Ei kai kukaan enää vakavalla naamalla väitä, ettei paikkakunnalla
ole väliä, missä kirjoittaa tai mistä kirjoittaa.
Tuore Finlandia-voittaja Akvarelleja
Engelin kaupungista on helsinkiläisen Jukka Viikilän leimallisesti stadilainen teos.
”Olen oivaltanut, että rakkaalla kaupungillani on kieli ja
tarina, jota en ole aikaisemmin ymmärtänyt. Nyt kuljen kaupungilla ja huomaan,
että se onkin runoutta.” (Baba
Lybeck, tämänvuotisen Finlandia-palkinnon valitsija)
Olisiko
Baba valinnut voittajaksi saman teoksen, jos se olisi sijoittunut Vaasaan?
Tarttumapinta kaupunkiin olisi hänellä taatusti ollut toisenlainen. Sitä ei
välttämättä edes olisi.
Okei,
tämä on jossittelua. Okei, tässä on kirjoittajakohtaisia eroja.
Iloitsen
kuitenkin Jukka Viikilän voittopuheesta, jossa hän sanoo: ”Haluan omistaa kirjan tyhjäntavoittelijoille,
dropouteille, runkkareille, taivaanlannanmaalareille, jotka kirjoitatte ilman
palkkaa, silkasta kirjoittamisen ilosta.”
Se on miehen puhetta. Viikilä on taatusti Finlandiansa
ansainnut!
(Sitaatit Helsingin Sanomien verkkolehdestä 24.11.2016)
Turun Hannunniitussa 25.11.2016
2 kommenttia:
No todella hieno "voitonpuhe" tai puheen kohta. Runoilija se tietenkin onkin...
Totuuden sanoja! Kyllä vain!!
Lähetä kommentti