Suomi-trilogia

–Kirjoitan täysin kompromissittomasti, suoraan lukijaa kohti. Runoistani tunnistaa henkisen yhteyteni amerikkalaiseen runouteen. Katumaisema on minulle läheisempi sielunmaisema kuin heinälato. Jos runossani kasvaa kasvi, se on pysäköintimittari, Kinnunen luonnehtii.

    Proosaan laajentanut Kinnunen ei paljasta omaelämäkerrallisen trilogiansa kolmannen, syksyllä 2017 julkaistavan romaanin nimeä, mutta trilogian nimen hän lausuu nyt julki.

    –Kolmas osa päättää Suomi-trilogiani. Nyt nimi on sitten minulle varattu. Jos joku aikoo kirjoittaa oman Suomi-trilogiansa aiemmin, niin kiire tulee, Kinnunen tokaisee.

    –Käsittelen punkin ja muiden alakulttuurien maisemaa, joka sekin on osa Suomea. Se lakaistaan mielellään maton alle, mutta nyt tuuletetaan matot. 

(Turun Sanomat 3.12.2016)

Tuossa pieni pätkä haastattelusta, joka tehtiin minulle myönnetyn Varsinais-Suomen taidepalkinnon 2016 tiimoilta.

***

Suomi-trilogiasta sen verran, että valmistuvassa kolmannessa osassa päästään jo vuoden 2014 loppuun, vaikka kertomus alkaa vuodesta 1974, kun Hectorin Hectorock I ja David Bowien Diamond Dogs ilmestyvät.

***

Kiiltomadon tuoreessa arvostelussa Esa Mäkijärvi kiinnittää huomionsa tuoreen runokokoelmani Ranskalainen suudelma (Savukeidas 2016) nostalgisuuteen. Mikäs siinä, suurin osa kokoelman runoista on kuitenkin tätä päivää ja eteenpäin katsovia.

”On selvää, että Kinnunen on asemansa ansainnut. Harva on pystynyt kirjoittamaan Turusta ja siellä vietetystä ajasta yhtä kiinnostavasti kuin hän. Turun Bukowski on ehkä vanhemmiten seestynyt, mutta ikä ei ole tuonut mukanaan myös kyvyn kypsiin kiteytyksiin: ”Muistan / rätinän / kun tuuli / heitti / ruusupuskan / kädestä / pinnojen / väliin / täydessä / vauhdissa.” (s. 13)”

http://www.kiiltomato.net/tapani-kinnunen-ranskalainen-suudelma/

Mainitsen tuossa alun Turun Sanomien haastattelupätkässä, ettei lato ole minulle tärkeä sielunmaisema. Nyt taustalla kuitenkin soi joensuulaisen Huojuva Lato -yhtyeen Lättähattu.

Turun Hannunniitussa 6.12.2016