Juttelin
arvostetun (ja arvostamani) kirjailijan ja tyypin kanssa kritiikeistä, miten
eri tavoin niihin voi suhtautua.
Meillä
oli yhteisiä tuttuja, jotka eivät ole päässeet yli ikävistä kritiikeistä, se
näkyy ulospäin – jos ei nyt suoranaisina mielenterveysongelmina, niin ainakin
niille altistavana tekijänä.
Kollega
sanoi ottavansa huonot kritiikit aina raskaasti, vähintään jalkaan tekee mieli
kurjaa arvostelijaa ampua.
Se
on hyvin sanottu, vaikka omat kirjalliset esikuvani eivät koskaan ole
palstamillimetreillä valtalehdissä juhlineet: puhun nyt maailman parhaista
kirjailijoista, en Perä-Hikiän pöytälaatikkokirjoittajista.
Oma
kirjallinen vuoteni alkoi Vuoden Kiila -palkinnolla ja päättyi Varsinais-Suomen
taidepalkintoon. Siinä välissä ilmestyi yhdeksäs runokokoelmani Ranskalainen suudelma (Savukeidas 2016),
jota toivon luettavan vielä kun itse kasvan jo koiranputkea.
Turun Hannunniitussa 21.12.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti