Blogimerkintä, joka on kirjoitettu tunteellisessa tilassa viinipullon tyhjettyä

Romaanitrilogiani kolmas osa ilmestyy aikanaan Robustokselta (jos minusta on kiinni) – yhdeksäs runokokoelmani ilmestyy kuitenkin tämän hetkisen tiedon mukaan Savukeitaalta syksyllä 2016. Minun ja Ville Hytösen (Savukeitaan toinen vetäjä – se toinen on Erno Selänne) yhteistyö alkoi virallisesti syntymäpäivänäni 2003, kun Pyhä kankkunen -runokokoelmani kustannussopimus allekirjoitettiin Hytösen kotona. Sen jälkeen mentiin kaljalle Mäkrok:iin – turkulaiseen keskiolutbaariin, joka ei varsinaisesti ollut mikään hieno paikka. Henkilökunta oli aina enemmän kännissä kuin asiakkaat – ja baarin omistaja pärisytti Harrikkaansa päivät ja yöt läpi.

Okei, tämän päivän TS:ssa (19.12.2015) on Ville Hytösen hieno kirjoitus ”yhdestä turkulaisen kirjallisuuden kultaisesta vuosikymmenestä”, joksi hän epäilee 2000-luvun ensimmäistä kymmentä vuotta.

” -- Kyseessä oli 1990- ja 2000-lukujen merkittävin runoklubi Suomessa, takahuonesäpinän ja rääväsuurunoilijoiden Down By The Laituri -klubi.

Krokotiilisilmäinen Kari Aartoma luki runojaan, pian nuori Jenni Haukio, Sammakon kustantaja Seppo Lahtinen lausui jotain ranskalaiskaunotar Catherine Deneuvesta, ja lopulta se akti, jota olin tullut katsomaan: sukkahousupäinen Tapani Kinnunen.

   

Kinnunen räyhäsi paidattomana, raskasluisena komeljanttarina sukkahousut väärässä päässään kuin itävaltalainen pasuuna. Hän huusi kirosanaa toisensa perään, makasi pöydällä ja karjui runojaan. Muutama säikähtänyt isoäiti katosi baarista nopeasti.

Tuolloin minulle varmistui, että runoudella ei ole rajoja. Se on määräämätön, anarkistinen se, joka pakenee kaikkia määrittelyjä. Kun novellin voi määritellä, aforisminkin jakaa johonkin lokeroon ja romaaniakin kutsua helposti romaaniksi, runous on se mikä jää kaikesta jäljelle.

Oma alkuni 2000-luvun alulle oli tässä, sillä juuri noilla hetkillä vuoden 1999 vauhdikkaalla DBTL-klubilla päätin ryhtyä kustantajaksi. -- ”

Kiitos, Ville! Lisää aikakaudesta tulee fiktiiviseen muotoon puettuna meikäläisen romaanitrilogian kolmososassa – uskon sen ilmestyvän 2017.

Olen vitsikkäästi sanonut, että kustantajana Ville Hytösessä yhdistyvät Seppo Lahtisen (Sammakko), Tommi Parkon (Nihil Interit) ja Tuomas / Martti Anhavan (Otava) hyvät puolet – ja Arto Mellerin (boheemit elämäntavat) huonot puolet. Tuota mieltä olen vieläkin. 

Minä, Elvis ja Salama

On niin paljon kerrottavaa, että palaan siihen paremmalla ajalla. Romaanitrilogian kolmannen osan kirjoittaminen on hyvällä alulla ja runokokoelman viimeistely loppusuoralla. Tavallaan taistelen aikaa vastaan, koska rahat loppuvat. Terveys näyttäisi nyt kestävän.

Salon Seudun Sanomissa oli arvostelu ”Elukasta” – lainaan sen kokonaisuudessaan tähän.

---

Sukkahousurunoilija muistelee taas

TOMMI AITIO

Tapani Kinnunen: Julkinen eläin. Robustos. 141 s. 20 euroa.

Turkulainen Tapani Kinnunen tunnetaan ronskina lavarunoilijana, jonka keikat huipentuvat sukkahousut päässä lausuttuihin lyriikoihin. Yleisö on villinä, mutta runoilija ei vedä encorea koska Elviskään ei vetänyt. Perustelu on aukoton.

Nyttemmin sukkahousumiehestä on kuoriutunut leppoisa muistelmakirjailija. Kinnusen edellinen teos oli romaani ja proosalinjalla jatkaa myös Julkinen eläin. Molemmissa Kinnunen käy läpi elämänsä avainkohtauksia vain ohuelti etäännyttäen.

Hän kätkeytyy Hannu Salaman tavoin kirjallisen alter egon taakse, josta on kuitenkin helppo tunnistaa kirjailijan omakuva. Monet tosielämän sivuhenkilöistä esiintyvät omalla nimellään, muutamat hiukan muunnelluilla nimillä.

Julkisen eläimen kronologia on veikeä. Kolmeen osaan jaettu pikkuruinen proosateos alkaa sankarimme muuttamisesta Turkuun ja jatkuu hänen etabloitumisellaan turkulaiseen kulttuurielämään, mutta päättyykin varhaisemman nuoruuden avainhetkiin kotimaisemissa itärajalla.

 
Kinnunen näyttäisi iän myötä pehmentyneen.

Julkinen eläin on leppoisaa jutustelua, jossa nuoruuden vimma on enää nostalginen muisto. Kehitystä sopii pitää myönteisenä, sillä vimman myötä on poissa myös tarpeeton poseeraus – paikkansa saavuttanut runoilija on mitä on eikä hänen tarvitse todistella asemaansa.

Nopeasti luettuna ja helposti sulavana romaanina Julkinen eläin jättää jälkeensä paitsi nälän mahdolliselle jatko-osalle myös kysymyksen siitä, miksei Tapani Kinnunen ole pannut muisteloitaan yksiin kansiin, yhdeksi sukupolvensa magnum opukseksi.

 
Itsenäisenä proosateoksena Julkinen eläin jää hiukan tyhjän päälle leijumaan, ja melkeinpä edellyttää sitä edeltäneen Kellareista noustiin -romaanin tuntemista.

(Salon Seudun Sanomat 19.11.2015) 

Joensuu–Turku–Helsinki–Tampere–Nummi All Night Long

KEIKKAKALENTERI 2015–2016

19.11.2015 Joensuun Teatteriravintola, Joensuu. Klo 18.00. Uusien kirjojen esittelyä. Vapaa pääsy!

http://www.ukri.net/?p=2207 

21.11.2015 Bar Ö, Turku. Klo 19.00. Tilaisuus on osa Runoviikko Varsinais-Suomessa -tapahtumaa. Mukana myös Asko Künnap (Viro), Miki Liukkonen, Maria Matinmikko, Valeri Mikor (Marinmaa), Nadi Mush (Udmurtia), Jussi Sutinen... Vapaa pääsy!

http://www.vsrunoviikko.net/?page_id=602 

26.11.2015 Bar Ö, Turku. Lounaasta tuulee! Uusien kirjojen esittelyä. Vapaa pääsy!

https://lounaissuomenkirjailijat.wordpress.com/

9.12.2015 Semifinal, Helsinki. Klo 20.00 JYMY-ILTAMAT (Sekret Teknik, Tapani Kinnunen ja Sami Liuhdon taudinkuva). Liput 10,50 € + 2 € narikka.

http://www.semifinal.fi/tapahtuma/29296 

13.1.2016 Ravintola Telakka, Tampere. Klo 21.00–02.00. JYMY-ILTAMAT (Sekret Teknik, Tapani Kinnunen ja Sami Liuhdon taudinkuva). Liput 5,00 € + narikka.

https://www.facebook.com/events/1474445732883193 

29.1.2016 Kulttuurikeskus Orpola, Turku. Klo 18.30–24.00. JYMY-ILTAMAT (Kitarataiteilija Patrick Vena, runoilijat Mika Kivelä ja Tapani Kinnunen, sekä yhtyeet Old & Romance ja Sami Liuhdon taudinkuva.) Liput 5 €.

http://heyevent.com/event/irwzg4uikollya/jymy-iltamat-turussa

24.6.2016 Nummen Juhannusjuhlat, Nummi–Pusula (FIN). Klo 20.00–21.00. Kokko palaa!

Ugh!

Seksiä, seksiä, seksiä – Kuolemaa, Kuolemaa, Kuolemaa

Kustantaja toivoi, että olisin lukenut jonkun Julkisen eläimen (Robustos 2015) seksikohtauksista kirjamessuilla. Päädyin kuitenkin lukemaan katkelman kirjan puolivälin seutuvilta, jossa aiheena on se toinen mahdollinen: Kuolema.

---   

Ilkka Koposen kuolema aiheutti ennennäkemättömän suruaallon Turussa. Hänestä oli hyvin nopeasti muistokirjoitus Turun Sanomissa valokuvan kera. Markku Into soitti kotiini ja kyseli mitä ihmettä on tapahtunut, kun Apteekissa puhutaan, että Koponen on tehnyt itsemurhan Martti Anhavan hylkäyskirjeen takia. Into ei voinut hyväksyä, että nuoret miehet antavat niin suuren painoarvon jonkun ääliön mielipiteelle. Kerroin Ilkan aivovauriosta ja Into ymmärsi asian vähän paremmin. Turun Ylioppilaslehti teki tuoreeltaan parikin juttua, joissa muisteltiin nuorena nukkunutta runoilijalupausta. Ilkka oli voittanut valtakunnallisen Runo-Kaarina-kilpailun, minkä seurauksena Kaarinan kaupunki julkaisi hänen esikoiskokoelmansa Ovelta on riisuttu nimi syksyllä 1996. Kirjoitin kirjasta arvostelun Nuori Voima -lehteen, mutta sekä kirja että arvostelu palautettiin. Saatesanoissa luki: ”Liian marginaalista.”

    Ilkka oli pidetty myös naisten keskuudessa, mutta hänen pitkäaikainen tyttöystävänsä oli tehnyt edellisenä kesänä bänksit. Ilkka ryntäili ruusupuskiin ja repi itsensä verille. Hän hakkasi nyrkkiään betoniseiniin. Mikään ei auttanut, yhden illan jutut eivät korvanneet rakkaan ihmisen menettämistä. Erikoisuus oli vanhempi herrasmiesrunoilija, joka otti Koposen suojatikseen. Meriä seilannut, isosta kustannustalosta kenkää saanut ja sittemmin katkeroitunut vanha pieru oli lääpällään Ilkkaan. Ilkalle asian todellinen laita valkeni, kun herrasmies oli Porin reissulla alkanut runkkailla Ilkan nähden yöpaikassa.

    ”Minä tapan sen paskan!” Ilkka sanoi viimeisiksi sanoikseen tyypistä.

---  

On itse asiassa hyvin sattumanvaraista, mikä lukunäyte milloinkin valikoituu ääneen luettavaksi. Tekstin pitää sopia kulloiseenkin tilanteeseen – ja sen on samalla oltava jotenkin kirjan sisältöä kuvaava.

Julkisessa eläimessä liikutaan jonkin verran 1980-luvulla – mutta teoksen keskeiset kohdat ovat selkeästi 1990-lukua. En sano nyt enempää, ettei mene selittelyn puolelle.

http://www.lukutoukka.fi/tapani-kinnunen-julkinen-elain-p-890.html 

”Raukka se, joka jarrua painaa!” (Pekka Kejonen) 

Nimiä, nimiä, nimiä...

Voiko Helsingin Kirjamessuista selvitä hengissä? Voiko siellä olla selvin päin? Näihin kysymyksiin lähden etsimään vastauksia paikan päältä.

Tiedonantaja-lehden massiivinen haastattelu löytyy nyt myös netistä:

http://www.tiedonantaja.fi/artikkelit/tapani-kinnusen-romaanit-ovat-999-prosenttisesti-totta

Samaan hengenvetoon linkki kesän viimeisenä päivänä tehtyyn radiohaastatteluun, jossa lämmittelin Michael Monroeta turkulaisen ravintolalaivan kannella suorassa lähetyksessä:

http://www.auranaallot.fi/uutiset/paikallinen/auran-aaltojen-merirosvoradio-runoilijasta-prosaistiksi-mutta-kovaksikeitetty

Jutussa mainitaan kirjailijoista mm. Kauko Röyhkä, Tommi Parkko, Markku Into ja Timo Hännikäinen.

Ja heitetään vielä Turun Sanomien arvostelu uusintana, kun siinä kuitenkin sanotaan tuo ”avainromaani”:

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/819215/Turun+Bukowski 

Helsingin Kirjamessuilla olen haastateltavana perjantaina 23.10. klo 15.00–15.30 Wine Cornerissa ja Robustoksen ständillä klo 18.30.

Robustoksen osasto on messuilla Wine Cornerin vieressä.

Turun Hannunniitussa 22.10.2015 

Pitkätukkia jymäytetään!

Julkisen eläimen virallinen julkistus oli Turun Kirjamessuilla. Tiedonantaja-lehti teki aukeaman ja koko kannen täyttävän jutun meikäläisestä ja uudesta kirjasta. Lehden ainoa kappale myytiin Turussa kioskista ennen kuin sen ehdin nähdä. Sain onneksi kirjastossa jutusta kopiot.

Turun Sanomat julkaisi messujen aikaan arvostelun kirjasta.

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/819215/Turun+Bukowski  

”Tapani Kinnusen Julkinen eläin on avainromaani” lukee valokuvan alla arvostelussa.

Näin se on!

Toinen vaihtoehto

Julkisen eläimen virallinen julkistus on Turun Kirjamessuilla 2.10.2015.

http://www.kirjamessut.fi/esiintyja/tapani-kinnunen-130/ 

Pistetään samaan syssyyn toinenkin linkki. Vuoden takainen Suomen Kuvalehden haastattelu nimittäin löytyy nyt kokonaisuudessaan netistä:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjat/tapani-kinnunen-kirjoitti-romaanin-punkkareiden-joensuusta/?shared=58165-6af00017-1 

Okei, lukijapalautetta uudesta kirjasta on jo tullut, ja se on ollut rohkaisevaa.

Julkinen eläin on romaanitrilogian toinen osa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Noustiin kellareista (Robustos 2014) – josta siitäkin tulee yhä palautetta. Viimeisin silmiin osunut printtipalaute oli punkin erikoislehdessä Toinen vaihtoehto (nro 2/2015). Laitan sen kokonaisuudessaan tähän:

”Tapani Kinnunen - Noustiin kellareista (Robustos)

Kauniiksi aluksi, en voi välttyä mielleyhtymältä Kyky Ahosen ja Pauli Kallion Maalaispunkin päiväkirjaan. Kinnusen romaani on aika lailla saman henkinen ja ajankohta on sama 70- ja 80-lukujen taite, kaikkine pienen paikkakunnan tuomine mausteineen. Omaelämäkerrallinen kertomus suomipunkin alkuajoista on hykerryttävää lukemista ja paikoitellen tunnen vahvaa samaistumista tapahtumiin, eikä vähiten itä-suomalaisesta katsonnasta johtuen. Tosin noihin aikoihin itse olen ollut vasta n. 10-vuotias, mutta silloisista tapahtumista oli vahva käry. Painettua sanaa ja Rockradiota seuraamalla periferiassakin tiedettiin jotain. Kirjassa seikkaillaan kielikursseilla Brightonissa, käydään kotimaan keikoilla, ryypiskellään ja otetaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, kaiken kattavaa asosiaalista elämöintiä unohtamatta. Pohjois-Karjalan tyyppejä vilisee tuon tuostakin tarinan edetessä, aina Ismo Alangosta Otra Romppaseen ja kaikkea siltä väliltä. Kinnusen kirjoitustyyli on tuskatonta ja sujuvaa luettavaa mutta pienenä miinuksena tulee se, että tämä oli aika typistetty ja nopeasti luettavissa. Tästä tuli hyvälle mielelle ja mielikuvamatkailua apuna käyttäen tässä oli niin tutunoloisia tunnetiloja, että välillä luuli kirjoittajan kertovan omista kokemuksistani, eri sävyeroin tietysti. Vähintäänkin hankkimisen arvoinen kirja. Pitää itsekin tutustua herran runoteoksiin, kunhan kohdalle sattuvat. http://www.robustos.fi/ (Janza Jäppinen) ”

Elukka elukka elukka

Julkinen eläin (Robustos 2015) on ilmestynyt. Kirjassa on tehdastyön ja Ponu-Rockin lisäksi kuvausta 1990-luvun runokuvioista. Ns. Turun runoliikkeen sisukset revitään auki ja katsotaan mitä se on syönyt.

Olen kirjaan tyytyväinen.

http://www.lukutoukka.fi/tapani-kinnunen-julkinen-elain-p-890.html

Telakan keikka Tampereella on varmistunut. Päivä on keskiviikko 13.1.2016. Mukana myös Sami Liuhdon taudinkuva ja Sekret Teknik.

Julkinen eläin

Kirja on tullut painosta, mutta sitä ei ole kukaan vielä nähnyt. Odotan saavani viikon sisään tekijäkappaleet.

Olen fyysisesti aika paskana, vaikka päiväkirurginen toimenpide Turun Yliopistollisessa Keskussairaalassa pari päivää sitten meni ihan hyvin: pariin kolmeen viikkoon ei ole asiaa saunaan eikä uimaan.

Heti kun ensihulinat uuden kirjan tiimoilta on ohi, aion ostaa sähköisen työpöydän, jota voi nostaa ja laskea. Kirjoitan trilogian kolmannen osan seisaaltaan.

Ensi syksyksi uutta romaania on kuitenkin turha odotella, sillä yhdeksäs oma runokokoelma valmistuu tässä välissä.

Tiedän toki mitä kolmanteen romaaniin suurin piirtein aikanaan tulee, mutta turha sauhuta siitä vielä.

Turun Hannunniitussa 5.9.2015 

Tapani Kinnunen

---

Keikkakalenteri:

2.10.2015 Turun Kirjamessut klo 15.25–15.50. Runohuone Auditorio 2. Julkinen eläin -romaani (Jouni Lehtinen haastattelee).

3.10.2015 Turun Kirjamessut klo 16.10–16.50. Runohuone Auditorio 2. Esiintyminen Varsinais-Suomen Runokimarassa.

23.10.2015 Helsingin Kirjamessut klo 15.00–15.30. Wine Corner. Julkinen eläin -romaani (Jouni Lehtinen haastattelee).

27.10.2015 Turun klassillinen lukio. Klo 13.15–14.30.

19.11.2015 Joensuun Teatteriravintola, Joensuu. Klo 18.00. Uusien kirjojen esittelyä.

9.12.2015 Semifinal, Helsinki. Klo 20.00 JYMY-ILTAMAT (Sekret Teknik, Tapani Kinnunen ja Sami Liuhdon taudinkuva). Liput 10,50 € + 2 € narikka.

Kirjoituskone lentää seinään

Hans Selo kertoi toisen romaaninsa julkaisemisen aikoihin haastattelussa, että teosta tehdessä kaksi kirjoituskonetta oli hajonnut. Molemmat vaimon seinään paiskaamina. Meikäläisen toinen romaani Julkinen eläin (Robustos 2015) syntyi helpommin, koska menin naimisiin vasta kun kirja oli valmis. Se ilmestyy elo-syyskuun vaihteessa.

Hans Selo ei koskaan ehtinyt kolmanteen romaaniinsa – hän potkaisi tyhjää tammikuussa 2003. Diivan ja Pilvihipiäisen kirjoittaja tunnettiin sensaatiohakuisena tähdenlentona, jonka käyttämä kieli oli koukeroista tajunnanvirtaa. Minun on helppo pitää Hans Selosta: emme kilpaile samalla apajalla.

Julkisen eläimen vastaanotto ei minua pelota, tiedän mitä olen kirjoittanut. Kirjaa voi kysellä kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista tai tilata netistä.

http://www.lukutoukka.fi/tapani-kinnunen-julkinen-elain-p-890.html  

Taiteilijaelämää

Syksyllä ilmestyvä kirja on siinä vaiheessa, että odotan taittoa ja kantta tarkistettavaksi. Suurin piirtein tiedän jo, mitä on tulossa. Aina sieltä kuitenkin jotain huomautettavaa löytyy, vaikka kustantaja kuinka tekisi hommansa taiten.

Pistän poikkeuksellisesti FB-päivitykseni korjaamattomana tähän:

En halunnut käyttää kaverikontakteja, kun ajattelin että hyvä moraalimielessä kysyä taiteilijalta, että OK käyttää hänen biisinsä nimeä seuraavan kirjan nimenä. (Vrt. Noustiin kellareista). Lähetin virallisen FB-sivun kautta viestin, toisen ja kolmannen - ei vastausta. En tiedä kuka siellä säätää. Sitten katsoin netistä taiteilijan viralliset www-sivut. Siellä oli erikseen henkilö, jonka kautta menee haastattelut - ja henkilö jonka kautta menee keikkapyynnöt. Pistin molempiin sähköpostin, toisen ja kolmannen - ei vastausta. Antaa olla, se jätkä on lainannut Günter Grassiltakin lupaa kysymättä kirjan nimeä hittibiisiin - ja kansanlaulusta ja Dylan-käännöksestä ottanut näitä nimiä. Ei kukaan oo urputtanut. Nyt sit tallustelin Porissa viisi minuuttia ja se tyyppi tuli vastaan. Esitin asiani ja sain myöntävän vastauksen: "Ilman muuta asia OK". Mihin vittuun tarvitaan välikäsiä - kysyn vaan! Seuraavassa kadunkulmassa halasin Anu Laitilaa.

Olin Porissa Jazzkadun lavalla keskustelemassa ja esittämässä runoja. Jenni Haukio juonsi tilaisuuden ja esitti kysymykset. Hän reagoi hyvin keskustelun kulkuun. Tilaisuus oli osa massiivisiin mittoihin kasvanutta SuomiAreenaa. Liki 60 000 kuulijaa kävi viikon aikana eri tilaisuuksissa.

Majapaikka oli kiven takana. Onnistuin kuitenkin vuokraamaan viikonlopuksi yksiön, jossa ei ollut sähköjä, verhoja tai sänkyä. Nyt on selkä kipeä lattialla nukkumisesta. Tätä on mun rock’n roll!

Kirjoitusta, häitä ja keikkoja

Turun kaupunki on minulle hyvä. Se myönsi 3.8.2015 alkaen hakemani kirjoitusvapaan. Saan rauhassa keskittyä sanojen hakkaamiseen koneella. Pari apurahahakemusta täytyy myös pistää syksyllä menemään, talous voisi olla paremmallakin mallilla. Nyt minulle kuitenkin on tärkeintä kirjoittaminen.

Sovitut esiintymiset hoidan tietysti sata lasissa. Se on joko tai, jos lavalle noustaan.

---

Keikkakalenteri

17.7.2015 SuomiAreena, Pori

12.8.2015 Marttilan kirjasto, Marttila

13.8.2015 Yksityistilaisuus, Turku

14.8.2015 Kumina-klubi, Turku

23.10.2015 Helsingin kirjamessut, Suomi

Kirjoitusta, keikkoja

Kirjailijan keikkakalenteri

3.6.2015 Töihin Turun kaupunginkirjastoon

17.7.2015 SuomiAreena, Pori

3.8.2015 Työvapaa anottu alkavaksi Turun kaupunginkirjastosta

14.8.2015 Kumina-klubi, Turku

23.10.2015 Helsingin kirjamessut, Suomi

Perkele!

–       Anoin kaupunginjohtajalta pitkän kirjoitusvapaan. Nyt vaan odotellaan, yhtä sun toista.

–       Romaani ilmestyy syksyllä.

–       Olin aamulla TYKSin päivystyksessä: koko tietokonejärjestelmä oli kaatunut. Mieskin pantiin pitkälleen.

–       Runokokoelmakin on kohta valmis: antakaa kaverille apuraha, niin se kirjoittaa sillä kirjoja.

–       Kesä tulee, en valita.

No Sleep 'til SuomiAreena

Kirjailijan keikkakalenteri

12.5.2015 Runoilijoiden baari, Hania.

30.5.2015 Musiikkikahvila Sointu, Turku.

17.7.2015 SuomiAreena, Pori.

Pääsiäisruno

TOMMIE MANSFIELD

Hautakiveäsi

ei löydy

Turun hautausmaalta.

Syntymästäsi

on kulunut

päivälleen 75 vuotta.

Ajattelen ranchia

jonka kuvittelit

Tikkumäkeen,

vihasit kommareita

ja juttujen mukaan

söit yhtenään

linkkuveitsellä

maksamakkaraa.

”Amerikkalainen

on aina porvari”,

sanoit lehtihaastattelussa,

”nuorena pelasin

jalkapalloa

Amerikan maajoukkueessa.”

Kitaraa soitit

vaikka päällä seisten

kertoo jälkipolvi.

Albert Järvinen, Jussi

Raittinen ja Esa

Pulliainen

arvostivat sinua.

Korjaamasi kitarat

soivat paremmin

kuin yksikään uusi.

Nyt hautakiveäsi

ei löydy

Turun hautausmaalta.

Kuvittelen lasiini

Tennesseen viskiä

ja otan huikan.

               Talikkokadulla 4.4.2015

Tommie Mansfield (oikealta nimeltään Pekka Nurmi) oli turkulainen muusikko ja soitinkorjaaja.

Kevään paras äänilevy

Minulla ja Sami Liuhdolla on yhteistä historiaa mm. Turun Runoseminaarin 11.11.2011 järjestämisestä. Sami on ailahteleva persoona, enkä minäkään ole säästynyt hänen pahanpäivänpurkauksiltaan.

Nyt otan Sami Liuhdon taudinkuva -yhtyeen esikoislevyn ja pistän soittimeen. Levy yllättää minut – se on hyvä. Muusikko Mikael Öhmanin sävellykset, sovitukset, soitto ja laulu tekevät levystä priimaa tavaraa. Kaiken perusta tietysti on Sami Liuhdon runoissa ja runoelmissa. Hän lausuu ne omalla kaunistelemattomalla äänellään. Järkytyksekseni homma toimii!

Tulee mieleen Mana Mana, jossa Jouni Mömmön biisikyhäelmät bändin taiteellinen johtaja Otra Romppanen sovitti lopulliseen muotoonsa.

Avausraidassa Peut-être qu'un jour on pieni Tuula Amberlan ”Tyttö kampaa märkää tukkaa”- ja raidassa Eau de Cologne pieni Sielun Veljien ”Karjalan kunnailla kukkii puu” -laina. Ne ovat kuitenkin hiushalkeamia Berliinin muurissa.

Levyn cover on John Cagen 4’33’’, josta Sami Liuhdon taudinkuva esittää liveversion. Reilu neljä ja puoli minuuttia hiljaisuutta ja sitten aplodit.

Minut mainitaan kappaleen Miksei musiikki soi sanoituksessa pariin kertaan. ”En ole lukenut Tapani Kinnusta”…”Onko Tapani Kinnusesta homostelemaan kanssani? Minä olen valmis.” Alun perin teksti on julkaistu Liuhdon Surun virsiä -monisteessa. Siinä nimeni paikalla luki Reijo Mäki.

Levyllä ei tehdä kompromisseja. Joku levyarvostelija voi sijoittaa sen puolestani johonkin genreen. Olkoon se vaikka, kuten savolaisella grillillä: Kuhan jottain!

Kustannussopimus ja uima-allasbileet

Allekirjoitin kustannussopimuksen Robustoksen kanssa romaanitrilogian kakkososasta. Kyseessä on itsenäinen jatko Noustiin kellareista -romaanille. Teoksen nimi on tiedossa, samoin ilmestymisajankohta. Palaan niihin, kun aika on kypsä.

Vatsaelinkirurgian erikoislääkäri antoi luvan käydä uimassa ja matkustaa. Ostin saman tien äkkilähdön Kanarian saarille – ja olin siellä myrskyisän meren rannalla muutamaa päivää myöhemmin. Katselin punaisia ja sinisiä papukaijoja palmupuissa. Uin uima-altaan lämmittämättömässä vedessä ja nautin drinkkejä. Puerto de la Cruz on mahtava paikka!

Viime viikonloppu vierähti Suomen Kirjailijayhdistysten Talvipäivillä Seinäjoella. En minä Etelä-Pohjanmaastakaan keksi mitään negatiivista kerrottavaa. Alvar Aallon jalanjälkiä pitäisi jokaisen kirjailijan hetki kulkea. Hänessä yhdistyivät paikallisuus ja kansainvälisyys mitä parhaimmalla tavalla. Kuljin ns. Aalto-kierroksen Seinäjoen keskustassa. Alvar oli sieltä päin kotoisin (s. 1898 Kuortane), vaikka jotkut liittävät hänen nimensä ennen kaikkea Jyväskylään.

Palailen pikku hiljaa esiintymislavoille. Olen sopinut kahdesta keikasta – toinen on Turussa ja toinen ulkomailla. Kirjoittaminen on kuitenkin tällä hetkellä sydäntäni lähempänä. 

Teemu Hirvilammen muistolle

Kesken veroilmoituksen täyttämisen tulee suruviesti arvostamani kollegan ja ystävän kuolemasta. Suljen radion ja laitan Miles Davisin 'Round About Midnight -CD:n soimaan.

Noustiin kellareista - arvosteluja

 Noustiin kellareista -romaanista kirjoitettua:

”Kinnuseen voi luottaa, häntä eivät trendit heiluttele.” (Kimmo Rantanen, Turun Sanomat)

”Noustiin kellareista -romaanille tuntuu olevan tilausta. 1970- ja 1980-lukujen taitteen punkkarit, diinarit ja hämyt ovat sittemmin varttuneet vankkaan keski-ikään, jolloin nuoruutta saatetaan peilata uudesta näkökulmasta ja suhteessa omiin jälkeläisiin.” (Matti Komulainen, Suomen Kuvalehti)

”Kaunokirjallisista nuoruuskuvauksista, Hamsunin Nälän kaltaisista ”nuoren miehen Odysseioista” Noustiin kellareista eroaa sikäli, että kirjan minä on niukasti kommentoiva ja analysoiva nuori, ei vanhan kirjailijan alter ego, jonka kaksikymppiseen suuhun voi sijoitella keski-ikäisen elämänviisauksia.” (Suonna Kononen, Karjalainen)

”Kinnunen kuvaa nuorten punkkareiden elämää 1970-luvun lopulta lähtien niin hersyvästi että hetken ajan voi kuvitella eläneensä pienjulkaisujen, c-kasettidemojen ja musiikkilehdistön kultakaudella.” (Anita Hartikainen, Lumooja)

”Lähin vertailukohta lienee Kauko Röyhkä, mutta Kinnusen lause on Röyhkääkin suorempaa ja tiukempaa.” (Marko Korvela, Tiedonantaja)

”Topias Kettunen on siis Kinnusen alter ego, ja kovin moni asia Noustiin kellareista -romaanissa on totta.” (Tomi Tuomaala, Keskisuomalainen)

”Topias antautuu tuoreiden tuulien vietäväksi; soittaa punk-bändissä ja haaveilee kirjailijan urasta.” (Lauri Simola, Kulmakunta)

”1970- ja 80-lukujen taitteen diy- ja punkkulttuuriin saadaan elävä katsaus. Keksityt ja todelliset henkilöt kohtaavat ja kommunikoivat kirjan sivuilla vaivatta. Kari Peitsamo, Pelle Miljoona ja Ismo Alanko vetävät keikkoja, ja Joensuun nuoriso on ihmeissään mutta ennen kaikkea innoissaan.” (Jukka Vuorio, Voima) 

”Itseään etsivä Topias on kaikessa haparoivuudessaan valloittava hahmo.” (Martta Kaukonen, Iltalehden Ilona-liite)

"Jos on lukenut Tommi Liimatan Jeppiksen, kannattaa perehtyä myös Tapani Kinnusen ensimmäiseen romaaniin." (Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat)

"Teoksen voima on paikallisuudessa." (Eija Komu, Karjalainen)

”Pelkästään Vessel Umpio- ja Äpyli ja Utu ptrui tänne prutui -yhtyeiden mainitseminen saa veden herahtamaan vanhan uuden aallon ystävän kielelle.” (Jari Mäkelä, SUE)

”Toimii!” (Otra Romppanen, Mana Mana ja Psychoplasma)    

Sarjakuvarock

Runot iskivät takavasemmalta. Proosa on nyt vaiheessa ja lepää hetken. Runot on kirjoitettava pois kuleksimasta, muuten ne tulevat painajaisina uniin.

Maailma on mätä. Aseet puhuvat kirjoitetun (tai piirretyn) tekstin yli. Kun savu hälvenee, tekstit näkyvät taas. Ne kestävät pitempään kuin aseet ja pommit. Tiedän kuulostavani naiivilta, mutta olen mieluummin hyvä, yksinkertainen ihminen kuin aseisiin uskova kusipää.