Lopullinen totuus Dylanin Nobel-palkinnosta

Ruotsin Akatemia myönsi Kirjallisuuden Nobelin lauluntekijä, muusikko ja runoilija Bob Dylanille.

Tietysti se jakaa mielipiteet: biisien sanoitukset on nyt hyväksytty kirjallisuudeksi. Mitä tähän sanoisi lukion äidinkielenopettajani, joka kielsi lainaamassa kouluaineissa laulujen sanoja?

Oma ensimmäinen kirjallisuuspalkintoni tuli 1983, kun Joensuun kaupunki antoi minulle 400 markkaa menestyttyäni valtakunnallisessa Nuorison taidetapahtumassa. Runoni tekivät vaikutuksen palkintoraatiin, joka palkitsi minut ja muutaman muun aloittelevan runoilijan kustantamalla palkintoleirin Sipoossa. Saimme ohjausta sanataiteen parissa kymmenen päivän ajan.

Vaikka itse keskityin lähinnä juomaan olutta ja jahtaamaan tyttöjä leirin aikana, tarttui sieltä jotain mukaani. Esikoiskokoelmansa kolme vuotta aiemmin julkaissut Kari Levola toimi runoilijoiden ohjaajana.

Päätösjuhlassa heittelin yleisöä tyhjillä oluttölkeillä runojen esittämisen välissä. Kulttuuriministeri Kaarina Suonio istui eturivissä, mutta en välittänyt siitä.

Samoihin aikoihin sain toisenkin palkinnon: pienen summan rahaa ja Arto Mellerin toimittaman antologian 70-luvun nuori runo. Siihen oli koottu kattava otos 1970-luvun kotimaisesta runoudesta, runojen väliin Melleri oli ripotellut laululyriikkaa Hectorilta, Isokynä Lindholmilta, Juice Leskiseltä, Kari Peitsamolta ja Tuomari Nurmiolta.

Ei siis mitään uutta auringon alla.

Tässä vielä linkki haastatteluuni, jonka annoin Turun Sanomille vuoden 2016 alussa, kun sain kovasti arvostamani Kiila-tunnustuspalkinnon.

http://www.ts.fi/kulttuuri/844817/Tapani+Kinnuselle+Vuoden+Kiila+palkinto

Turun Hannunniitussa 15.10.2016

Tykkään kritiikistä

Runokokoelmani Ranskalainen suudelma arvioitiin Karjalaisessa (1.10.2016). Sanna Jääskeläinen kirjoittaa:

”Teokseen esipuheen kirjoittaneen Markku Kaskelan mukaan Kinnusen runoissa on ”Stadionin torni -rakenne”. Siis ehkäpä pitkiä, suoria ja kapeita. Pitkiä, koska säkeet ovat pääosin vain muutaman sanan mittaisia. Suoria, koska turhalla koristeellisuudella tai toisaalta briljeeraavilla shokkielementeilläkään lukijaa ei mielistellä. Kapeita, sillä vain olennainen ja runon hetkeen kuuluva on kirjoitettuna.”

Markku Kaskela kommentoi Facebookin keskustelussa asiaa ytimekkäästi:

Stadionin torni - rakenne tarkoittaa korkeita, pystyjä, monikerroksisia, löytyy portaat mutta pääsee myös hissillä ja näköalatasanteelta näkee yli Paven pään. Eskeliseni on puhunut!

Esitän seuraavan kerran runojani Varsinais-Suomen Runoviikon Kiihdytyskaistaklubilla (Baari, Aurakatu 14, Turku) perjantaina 11.11.2016.

Pistän tähän näytteeksi runon Ranskalaisen suudelman puolivälin kieppeiltä. Siitähän jokainen tuon runojeni rakenteen voi itse todeta. Kyseinen runo julkaistiin ensimmäisen kerran Susinukke Kosolan toimittamassa antologiassa Torasäkeet (Kolera 2015).

http://kolera-kollektiivi.fi/pdf/Torasakeet.pdf

WILHELM TELL

Karri Kokon näköinen

sairaanhoitajaharjoittelija

työnsi vuoteeni

leikkaussaliin.

Lääkäri heilutti

valtavia puutarhasaksia

ja sanoi:

”Kohta sinusta

tehdään runo.”

Yritin kammeta

itseni vuoteesta

mutta jalat

eivät kantaneet.

”Turha yrittää,

sinut on puudutettu

navasta alaspäin”,

lääkäri sanoi

ja työnsi

sakset sisääni.

William S. Burroughs

alkoi puhua:

”Nää on näitä juttuja

jotka jokaisen on

käytävä läpi

tullakseen joksikin.”

”Minä olen jo joku”,

sanoin vastaan

mutta nistihomo

ei kuunnellut.

”Minä leikin

Wilhelm Tell -juttua

vaimoni kanssa.

Sen sijaan että olisin

ampunut omenan

pään päältä

minä ammuin

hänet.”

”Helvetin huonosti

ammuttu”, sanoin

ja yritin sätkiä

vapaaksi.

”Voisitko olla

hetken liikkumatta?”

Burroughs pyysi

ja asetteli omenaa

pääni päälle.

(Copyright Tapani Kinnunen)

http://www.savukeidas.com/tuote/tapani-kinnunen-ranskalainen-suudelma/ 

Turun Hannunniitussa 9.10.2016

Runouden tyylilajit

Ranskalainen suudelma tulee pienestä viivästymisestä johtuen kirjakauppaketjuihin syyskuun viimeisellä viikolla.

Ensimmäinen arvostelu ilmestyi kuitenkin jo Turun Sanomissa.

Miikka Laihinen kirjoittaa: ”Omassa tyylilajissaan Kinnusta on lisäksi vaikea päihittää; tekstien jännitteinen, rytmisesti salakavala kerronnallinen imu kantaa tämänkin runopusun yskähtelemättä aina kalkkiviivoille asti.”

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/2785651/Kirjaarvio+Kohta+sinusta+tehdaan+runo

Menen tänään oluelle kollegani Harri Nordellin kanssa. Meillä on tapana tehdä kotimaisen runouden neljännesvuosikatsaus tuopin äärellä.

Nordellin kuudes runokokoelma Hajo ilmestyi alkusyksystä. Harri on uhonnut sen jäävän hänen viimeiseksi kokoelmakseen. Minähän en sitä usko, jonkinlainen tauko runonkirjoittamiseen voi toki tulla, mutta se on ihan eri asia kuin ”hyvästijättö runoudelle”.

Harri on omassa tyylilajissaan lyömätön. Lisäksi hän pystyy katsomaan oman kirjallisen mukavuusalueensa ulkopuolelle, se on kyky joka erottaa tekijät ja harrastelijat.

Turun Hannunniitussa 22.9.2016

Vapaata riistaa

Yhdeksäs runokokoelmani Ranskalainen suudelma ilmestyy syyskuussa. Kokoelma on kuitenkin jo painettu, ja sain siitä oman kappaleeni Savukeitaan 15-vuotisjuhlissa Tallinnassa. Suomeen painos saapuu aikanaan yhdessä kustantamon muiden syksyn kirjojen kanssa. Kriitikot voivat kysellä arvostelukappaleita Savukeitaan Erno Selänteeltä.

Tällä hetkellä tuntuu, että kokoelma voisi olla viimeiseni. Minusta on kuitenkin aiemminkin tuntunut siltä, joten parempi etten lupaa mitään. Proosaa kirjoitan joka tapauksessa: romaanitrilogian päätösosa on jo pitkällä. Uskon Kustannusliike Robustoksen tekevän siitä kustannuspäätöksen lähiaikoina. Kirja voisi tulla markkinoille ensi vuoden aikana.

Sitten on syytä vetää henkeä, etten pala loppuun. Pään sisällä suunnitelmat seuraavaksi viideksi vuodeksi ovat kuitenkin valmiina. Paljon riippuu rahoituksesta, tämän hetkisen tiedon mukaan päivätyöni Turun kaupunginkirjastossa jatkuu taas ensi keväänä.

Ranskalaisen suudelman takakanteen tai liepeisiin ei tällä kertaa laitettu katkelmia kehuvista arvosteluista, vaan ystävän ja kollegan sähköpostiviesti:

”Tapani, olet mielestäni kirjoittanut tähänastisista parhaimman kokoelmasi. Moni runo tulee iholle, jokin kostuttaa silmät ja jokin pyrskäyttää naurun.”

–Harri Nordell

Tuo tietysti Nordellin luvan kanssa. Hän on jäävi arvostelemaan kokoelmaa esim. Helsingin Sanomiin. Muut jäävit ovat Markku Kaskela (kirjan esipuhe) ja Timo Lappalainen (pitkäaikainen ateljeekriitikkoni).

Lopuille ihmiskunnan jäsenille syksyn kirjani on vapaata riistaa. Antaa palaa vaan!

Turun Hannunniitussa 5.8.2016 

Putkiremonttia ja ranskalaisia suudelmia

Kotona on putkiremontti.

Otan metelin keskellä talteen parit netistä löytyvät arvostelut Julkisesta eläimestä (Robustos, 2015).

”Tapani Kinnunen on eräänlainen simppelin tyylin shakespeare, itsevarma, puolelleen kutsuva, lempeä ja raisu. Hän uskaltaa ja on siitä ylpeä ja mielissään, ilmiselvästi.” (Matti Saurama, Demokraatti)

http://demokraatti.fi/uuden-runon-estejuoksuradalta/

”Kinnunen kirjoittaa hyvin, myös proosaa. Kieli on puhdasta ja terävää, sitä on nautinto lukea. Ei haittaa että kirjassa on 141 sivua. Runoilija ehtii proosassaankin sanoa siinä kaiken mitä hänen sanottava on.” (Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex)

http://kartsanlokikirja.blogspot.fi/2016/02/uutta-aaltoa-ja-runoutta-tapani.html

”Kyse on avainromaanista, joka kiinnostanee varsinkin Turun runoliikkeen lähellä olevia tahoja. Kinnunen ei ole nähnyt juurikaan vaivaa henkilöllisyyksien piilottelun suhteen. Useimmat löytävät romaanista itsensä nimeltä mainittuna.” (Kimmo Rantanen, Turun Sanomat) 

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/819215/Turun+Bukowski 

***

Syksyllä ilmestyy yhdeksäs runokokoelmani Ranskalainen suudelma (Savukeidas, 2016). Silloin minut on taas mahdollista tavata keikoilla. Varaslähdön otan kuitenkin Juha Kulmalan kanssa jo juhannuksena Nummen Kyläyhdistyksen järjestämissä kokkojuhlissa Nummen kylässä, Uusimaalla.

http://nummilaiset.fi/ 

Mukavaa kesän alkua ja suutelemisiin!

Vuoden Kiila -palkinnon perustelut ja puoliksi tyhjä valkoviinipötikkä

Palasin Turkuun Vuoden Kiila -palkinnonjakojuhlista. Hauskaa oli, punaviini ei loppunut kesken. Hannu Salama, Jouko Turkka, Rosa Liksom... on mahtavaa olla osa tätä ketjua!

Tässä linkki, josta perustelut kokonaisuudessaan löytyvät:

http://kiila.eu/wordpress/?page_id=1307  

"Tapani Kinnunen (s. 1962) on Joensuussa syntynyt, mutta jo useita vuosia Turussa vaikuttanut runoilija, romaanikirjailija ja esittävän runouden edelläkävijä Suomessa.

Kinnunen tunnetaan sanansa tarkkaan valitsevana kirjailijana ja räjähtävänä esiintyjänä, joka on noussut koti-Suomen runouslavojen lisäksi esiintymään useasti niin Virossa kuin Englannissakin. Kinnusen tuotannon selkärangan muodostavat runokokoelmat, joista ensimmäinen, Nauru pimeästä huoneesta, julkaistiin vuonna 1994, ja viimeisin, Haitin runot, vuonna 2013. Viime aikoina Kinnunen on julkaissut kaksi omaelämäkerrallista romaania, Noustiin kellareista (2014) ja Julkinen eläin (2015). Kinnunen kirjoittaa rehellisesti, kuvaa asiat kuten ne tapahtuivat ja on runoudessaan useasti kuvannut yhteiskunnan vähäosaisten ja laitapuolen kulkijoiden elämää, kertonut betonista, lastulevystä ja teräsvillasta rakennetuista unelmista.

Perusteluissaan Kiila ry:n johtokunta toteaa muun muassa, että molemmat palkitut Yousif Haddad ja Tapani Kinnunen, ovat määrätietoisesti kehittäneet kirjallista näkemystään ja tinkimättömästi kulkeneet omanlaiseensa taiteelliseen suuntaansa."

Turun Sanomien juttu:

http://www.ts.fi/kulttuuri/844817/Tapani+Kinnuselle+Vuoden+Kiila+palkinto 

HS:n maininta: 

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1454122271848    

Pronssinen veistos jököttää nyt keittiönpöydällä koko perheen ihasteltavana. Valkoviinipötikkä on puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi. Kiilan puheenjohtajan ojentama kukkakimppu täydentää kokonaisuuden.

Kippis! 

– Olen aina halunnut Nobel- ja Kiila-palkinnon.

– Olen aina halunnut Nobel- ja Kiila-palkinnon.

http://www.ts.fi/kulttuuri/844817/Tapani+Kinnuselle+Vuoden+Kiila+palkinto 

Kulttuuri|Turun Sanomat|14:03|0

Turkulainen runoilija Tapani Kinnunen saa Vuoden Kiila -tunnustuspalkinnon. Lisäksi Kiila ry:n johtokunta palkitsee toisen ”pitkän ja omintakeisen polun kulkijan”, kirjailija Yousif Haddadin.

– Olen aina halunnut Nobel- ja Kiila-palkinnon. Ehkä luontevampaa aloittaa Kiilasta... Okei, hieno tunnustus, jota arvostan korkealle. Kun katsoo aiempia Vuoden Kiila -palkittuja, niin lista on komea: siellä on Hannu Salama, Jouko Turkka ja Rosa Liksom. Aion entistä vankemmin jatkaa valitsemallani linjalla: rehellisesti, suoraan lukijaa kohti, ilman kikkailuja, Tapani Kinnunen (s. 1962) kommentoi saamaansa palkintoa.

Raati perustelee valintaansa näin: ”Kinnunen tunnetaan sanansa tarkkaan valitsevana kirjailijana ja räjähtävänä esiintyjänä, joka on noussut koti-Suomen runouslavojen lisäksi esiintymään useasti niin Virossa kuin Englannissakin. (...) Kinnunen kirjoittaa rehellisesti, kuvaa asiat kuten ne tapahtuivat ja on runoudessaan useasti kuvannut yhteiskunnan vähäosaisten ja laitapuolen kulkijoiden elämää, kertonut betonista, lastulevystä ja teräsvillasta rakennetuista unelmista.”

Toinen palkittu, Yousif Haddad (s. 1956), taiteilijanimeltään Yousif Abu Al Fawz, on Irakissa syntynyt, Keravalla asuva kirjailija ja toimittaja, joka on yli kolmekymmentä vuotta kestäneen uransa aikana julkaissut teoksia niin Irakin Kurdistanissa, Ruotsissa, Syyriassa kuin Suomessa.

Vuoden Kiila on vuodesta 1980 alkaen vuosittain jaettu tunnustus merkittävästä taiteellisesta urasta tai suorituksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän saralla. Viimeksi palkinto myönnettiin 2013 taiteilija Terike Haapojan ja kirjailija Laura Gustafssonin taiteelliselle hankkeelle Toisten historia.

Palkintona oli vuosina 1980–2000 kuvanveistäjä Ukri Merikannon suunnittelema teräsveistos. Vuodesta 2001 palkintona on ollut kuvanveistäjä Pertti Kukkosen suunnittelema pronssiveistos.

TS