Runokokoelmani Ranskalainen suudelma arvioitiin Karjalaisessa
(1.10.2016). Sanna Jääskeläinen
kirjoittaa:
”Teokseen esipuheen
kirjoittaneen Markku Kaskelan mukaan
Kinnusen runoissa on ”Stadionin torni -rakenne”. Siis ehkäpä pitkiä, suoria ja
kapeita. Pitkiä, koska säkeet ovat pääosin vain muutaman sanan mittaisia.
Suoria, koska turhalla koristeellisuudella tai toisaalta briljeeraavilla
shokkielementeilläkään lukijaa ei mielistellä. Kapeita, sillä vain olennainen
ja runon hetkeen kuuluva on kirjoitettuna.”
Markku Kaskela
kommentoi Facebookin keskustelussa asiaa ytimekkäästi:
Stadionin torni - rakenne tarkoittaa korkeita, pystyjä,
monikerroksisia, löytyy portaat mutta pääsee myös hissillä ja
näköalatasanteelta näkee yli Paven pään. Eskeliseni on puhunut!
Esitän seuraavan
kerran runojani Varsinais-Suomen Runoviikon Kiihdytyskaistaklubilla (Baari, Aurakatu
14, Turku) perjantaina 11.11.2016.
Pistän tähän
näytteeksi runon Ranskalaisen suudelman
puolivälin kieppeiltä. Siitähän jokainen tuon runojeni rakenteen voi itse
todeta. Kyseinen runo julkaistiin ensimmäisen kerran Susinukke Kosolan toimittamassa antologiassa Torasäkeet (Kolera 2015).
WILHELM TELL
Karri Kokon näköinen
sairaanhoitajaharjoittelija
työnsi vuoteeni
leikkaussaliin.
Lääkäri heilutti
valtavia puutarhasaksia
ja sanoi:
”Kohta sinusta
tehdään runo.”
Yritin kammeta
itseni vuoteesta
mutta jalat
eivät kantaneet.
”Turha yrittää,
sinut on puudutettu
navasta alaspäin”,
lääkäri sanoi
ja työnsi
sakset sisääni.
William S. Burroughs
alkoi puhua:
”Nää on näitä juttuja
jotka jokaisen on
käytävä läpi
tullakseen joksikin.”
”Minä olen jo joku”,
sanoin vastaan
mutta nistihomo
ei kuunnellut.
”Minä leikin
Wilhelm Tell -juttua
vaimoni kanssa.
Sen sijaan että olisin
ampunut omenan
pään päältä
minä ammuin
hänet.”
”Helvetin huonosti
ammuttu”, sanoin
ja yritin sätkiä
vapaaksi.
”Voisitko olla
hetken liikkumatta?”
Burroughs pyysi
ja asetteli omenaa
pääni päälle.
(Copyright Tapani
Kinnunen)
Turun Hannunniitussa
9.10.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti