Ruotsin Akatemia
myönsi Kirjallisuuden Nobelin lauluntekijä, muusikko ja runoilija Bob Dylanille.
Tietysti se jakaa
mielipiteet: biisien sanoitukset on nyt hyväksytty kirjallisuudeksi. Mitä tähän
sanoisi lukion äidinkielenopettajani, joka kielsi lainaamassa kouluaineissa
laulujen sanoja?
Oma ensimmäinen
kirjallisuuspalkintoni tuli 1983, kun Joensuun kaupunki antoi minulle 400
markkaa menestyttyäni valtakunnallisessa Nuorison taidetapahtumassa. Runoni
tekivät vaikutuksen palkintoraatiin, joka palkitsi minut ja muutaman muun
aloittelevan runoilijan kustantamalla palkintoleirin Sipoossa. Saimme ohjausta
sanataiteen parissa kymmenen päivän ajan.
Vaikka itse keskityin
lähinnä juomaan olutta ja jahtaamaan tyttöjä leirin aikana, tarttui sieltä
jotain mukaani. Esikoiskokoelmansa kolme vuotta aiemmin julkaissut Kari Levola toimi runoilijoiden ohjaajana.
Päätösjuhlassa
heittelin yleisöä tyhjillä oluttölkeillä runojen esittämisen välissä.
Kulttuuriministeri Kaarina Suonio
istui eturivissä, mutta en välittänyt siitä.
Samoihin aikoihin sain
toisenkin palkinnon: pienen summan rahaa ja Arto Mellerin toimittaman antologian 70-luvun nuori runo. Siihen oli koottu kattava otos 1970-luvun
kotimaisesta runoudesta, runojen väliin Melleri oli ripotellut laululyriikkaa Hectorilta, Isokynä Lindholmilta, Juice
Leskiseltä, Kari Peitsamolta ja Tuomari Nurmiolta.
Ei siis mitään uutta
auringon alla.
Tässä vielä linkki
haastatteluuni, jonka annoin Turun Sanomille vuoden 2016 alussa, kun sain
kovasti arvostamani Kiila-tunnustuspalkinnon.
Turun Hannunniitussa
15.10.2016
1 kommentti:
Äidinkielenopettajia on monenlaisia. Omani, Reetta Nieminen, toi oppikoulun kolmannen luokan suomen tunnillemme (70-luvun puolivälissä se oli oppiainen oli siis "suomi", ei "äidinkieli ja kirjallisuus" kuten nykyään) Dylanin It's A Hard Rain's A-Gonna Fall -tekstin ja sen alkuperäinen levytys vieläpä kuunneltiin.Luokkakaverit oli ihan että "kauheeta määkimistä" ja minä häpesin heidän puolestaan.
Eeva H
Lähetä kommentti