–Kirjoitan täysin kompromissittomasti, suoraan lukijaa kohti.
Runoistani tunnistaa henkisen yhteyteni amerikkalaiseen runouteen. Katumaisema
on minulle läheisempi sielunmaisema kuin heinälato. Jos runossani kasvaa kasvi,
se on pysäköintimittari, Kinnunen luonnehtii.
Proosaan
laajentanut Kinnunen ei paljasta omaelämäkerrallisen trilogiansa kolmannen,
syksyllä 2017 julkaistavan romaanin nimeä, mutta trilogian nimen hän lausuu nyt
julki.
–Kolmas osa päättää Suomi-trilogiani. Nyt nimi on sitten minulle varattu. Jos joku
aikoo kirjoittaa oman Suomi-trilogiansa
aiemmin, niin kiire tulee, Kinnunen tokaisee.
–Käsittelen punkin
ja muiden alakulttuurien maisemaa, joka sekin on osa Suomea. Se lakaistaan
mielellään maton alle, mutta nyt tuuletetaan matot.
(Turun Sanomat 3.12.2016)
Tuossa pieni pätkä haastattelusta, joka tehtiin minulle
myönnetyn Varsinais-Suomen taidepalkinnon 2016 tiimoilta.
***
Suomi-trilogiasta sen verran, että valmistuvassa kolmannessa
osassa päästään jo vuoden 2014 loppuun, vaikka kertomus alkaa vuodesta 1974,
kun Hectorin Hectorock I ja David Bowien
Diamond Dogs ilmestyvät.
***
Kiiltomadon tuoreessa arvostelussa Esa Mäkijärvi kiinnittää huomionsa tuoreen runokokoelmani Ranskalainen suudelma (Savukeidas 2016)
nostalgisuuteen. Mikäs siinä, suurin osa kokoelman runoista on kuitenkin tätä
päivää ja eteenpäin katsovia.
”On
selvää, että Kinnunen on asemansa ansainnut. Harva on pystynyt kirjoittamaan
Turusta ja siellä vietetystä ajasta yhtä kiinnostavasti kuin hän. Turun
Bukowski on ehkä vanhemmiten seestynyt, mutta ikä ei ole tuonut mukanaan myös
kyvyn kypsiin kiteytyksiin: ”Muistan / rätinän / kun tuuli / heitti /
ruusupuskan / kädestä / pinnojen / väliin / täydessä / vauhdissa.” (s. 13)”
Mainitsen
tuossa alun Turun Sanomien haastattelupätkässä, ettei lato ole minulle tärkeä
sielunmaisema. Nyt taustalla kuitenkin soi joensuulaisen Huojuva Lato -yhtyeen Lättähattu.
Turun
Hannunniitussa 6.12.2016