keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kenelle Vuoden Puusilmä -palkinto?

Juttelin arvostetun (ja arvostamani) kirjailijan ja tyypin kanssa kritiikeistä, miten eri tavoin niihin voi suhtautua.

Meillä oli yhteisiä tuttuja, jotka eivät ole päässeet yli ikävistä kritiikeistä, se näkyy ulospäin – jos ei nyt suoranaisina mielenterveysongelmina, niin ainakin niille altistavana tekijänä.

Kollega sanoi ottavansa huonot kritiikit aina raskaasti, vähintään jalkaan tekee mieli kurjaa arvostelijaa ampua.

Se on hyvin sanottu, vaikka omat kirjalliset esikuvani eivät koskaan ole palstamillimetreillä valtalehdissä juhlineet: puhun nyt maailman parhaista kirjailijoista, en Perä-Hikiän pöytälaatikkokirjoittajista.

Oma kirjallinen vuoteni alkoi Vuoden Kiila -palkinnolla ja päättyi Varsinais-Suomen taidepalkintoon. Siinä välissä ilmestyi yhdeksäs runokokoelmani Ranskalainen suudelma (Savukeidas 2016), jota toivon luettavan vielä kun itse kasvan jo koiranputkea.




Turun Hannunniitussa 21.12.2016




tiistai 6. joulukuuta 2016

Suomi-trilogia

–Kirjoitan täysin kompromissittomasti, suoraan lukijaa kohti. Runoistani tunnistaa henkisen yhteyteni amerikkalaiseen runouteen. Katumaisema on minulle läheisempi sielunmaisema kuin heinälato. Jos runossani kasvaa kasvi, se on pysäköintimittari, Kinnunen luonnehtii.
    Proosaan laajentanut Kinnunen ei paljasta omaelämäkerrallisen trilogiansa kolmannen, syksyllä 2017 julkaistavan romaanin nimeä, mutta trilogian nimen hän lausuu nyt julki.
    –Kolmas osa päättää Suomi-trilogiani. Nyt nimi on sitten minulle varattu. Jos joku aikoo kirjoittaa oman Suomi-trilogiansa aiemmin, niin kiire tulee, Kinnunen tokaisee.
    –Käsittelen punkin ja muiden alakulttuurien maisemaa, joka sekin on osa Suomea. Se lakaistaan mielellään maton alle, mutta nyt tuuletetaan matot. 
(Turun Sanomat 3.12.2016)

Tuossa pieni pätkä haastattelusta, joka tehtiin minulle myönnetyn Varsinais-Suomen taidepalkinnon 2016 tiimoilta.

***

Suomi-trilogiasta sen verran, että valmistuvassa kolmannessa osassa päästään jo vuoden 2014 loppuun, vaikka kertomus alkaa vuodesta 1974, kun Hectorin Hectorock I ja David Bowien Diamond Dogs ilmestyvät.

***

Kiiltomadon tuoreessa arvostelussa Esa Mäkijärvi kiinnittää huomionsa tuoreen runokokoelmani Ranskalainen suudelma (Savukeidas 2016) nostalgisuuteen. Mikäs siinä, suurin osa kokoelman runoista on kuitenkin tätä päivää ja eteenpäin katsovia.

”On selvää, että Kinnunen on asemansa ansainnut. Harva on pystynyt kirjoittamaan Turusta ja siellä vietetystä ajasta yhtä kiinnostavasti kuin hän. Turun Bukowski on ehkä vanhemmiten seestynyt, mutta ikä ei ole tuonut mukanaan myös kyvyn kypsiin kiteytyksiin: ”Muistan / rätinän / kun tuuli / heitti / ruusupuskan / kädestä / pinnojen / väliin / täydessä / vauhdissa.” (s. 13)”


Mainitsen tuossa alun Turun Sanomien haastattelupätkässä, ettei lato ole minulle tärkeä sielunmaisema. Nyt taustalla kuitenkin soi joensuulaisen Huojuva Lato -yhtyeen Lättähattu.

Turun Hannunniitussa 6.12.2016


perjantai 2. joulukuuta 2016

Sain Varsinais-Suomen taidepalkinnon

Sain Varsinais-Suomen taidepalkinnon.

”Perustelujen mukaan Kinnunen on tehnyt merkittävää kulttuurityötä valamalla uskoa runouteen silloinkin kun runo on ajassa ollut taka-alalla. Kinnusen elämäkertaus Noustiin kellareista kantaa toimikunnan mukaan nimessään sitä asennetta, joka siivitti nuoren Kinnusen punkaikaa 80-luvun Joensuussa ja elävän runoliikkeen viidakkorumpua 90-luvun Turussa.
Kinnunen on aina koetellut tekemisiään yleisönsä kanssa. Se runous mikä syntyi ja jatkui runoklubeilla ja -keikoilla on kiteytynyt tekijänsä kymmenkuntaan runokokoelmaan ja proosateokseen. Kinnusta on julkaistu myös antologioissa ja käännetty useille kielille.
Kinnunen on toimikunnan mukaan kyennyt löytämään uutta ja lisää lyriikkaansa samalla kun on vaalinut niitä punkjuuriaan, joilla kellareista runouteen tuli. Kinnusen hahmossa kiteytyy paljon siitä runouden vaihtoehdosta ja vaihtoehdottomuudesta, joka Turussa lähti toteutumaan reilu kaksikymmentä vuotta sitten uutena nuorena tekijäkaartina ja ennen kaikkea uutena runon yleisönä.
Runoilijan pitkän uran välitilinpäätöksenä voi pitää kokoomateosta Amerikkalainen parranajo. Runot 1994–2009. Sen jälkeen ovat ilmestyneet kokoelmat Haitin runot ja tuoreimpana Ranskalainen suudelma. Uutta Kinnusta on myös proosa, jossa on kuljettu runon pitkospuita Joensuusta Turkuun; elämäkertatrilogiasta ovat ilmestyneet kaksi ensimmäistä osaa Noustiin kellareista (2014) ja Julkinen eläin (2015).”

(Aamuset 2.12.2016)




Haastatteluni ilmestyy Turun Sanomissa 3.12.2016



Kiittäen ja kumartaen,

Turun Hannunniitussa 2.12.2016