Nyt nykii

Päässä nykii -romaanin julkkarit ovat lähiaikoina.

Ensimmäinen arvostelu ilmestyi tuoreeltaan Turun Sanomissa (16.8.2019).

https://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/4669789/Kirjaarvio+Tapani+Kinnunen+ei+lorpottele+runoissaan+eika+tee+sita+proosassaan 

Helvetin hyvä! Tästä eteenpäin kaikki on vapaata pudotusta, mereen on kiva molskahtaa!

***  

Viikonlopun 24.–25.8.2019 vietän Helsingissä, jossa Kovasana-kustantamo julkistaa Petteri Paksuniemen novellikokoelman ja Jussi K. Niemelän sosiaalista mediaa sivuavan rikosromaanin. Haastattelen molemmat kirjailijat. Kovasana on uusi särmikäs kustantamo kotimaisella kirjallisuuskentällä. Toiminta on lafkan nokkamiehen Jarmo Teinilän vastuulla.

Samassa rytäkässä julkistetaan Juha Ahokkaan suomentama Kevin Sampsonin romaani Taivaan teen tähtineen (Kovasana, 2019).

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

***  

Tarjoilijan klassikkokysymys ruokaravintolassa: "Onko kaikki hyvin?". Vastaus on kaurismäkeläisen toteava: "Runoudella menee huonosti.".

Ehkä meneekin, koska vuoropuhelu käydään Tapani Kinnusen romaanissa Päässä nykii. Se on Kinnusen neljäs romaani viiteen vuoteen, runokokoelmia on samassa ajassa ilmestynyt vain yksi. Runoilijasta on tullut prosaisti.

(Kimmo Rantasen kirjoittaman arvostelun alku TS 16.8.2019)

Päässä nykii ja Live Evil

Päässä nykii (Robustos 2019) tuli painosta hieman etuajassa. Se on jo tilattavissa kaikista hyvin varustetuista nettikirjakaupoista.

https://kirjakauppias.fi/epages/kirjakauppias.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/kirjakauppias/Products/9789525758689 

Olen helpottunut. Kirjassa rymistellään laidoissa niin että ryskyy! Pitkä päätyyn ja kaikki perään! Ei, kirja ei todellakaan kerro jääkiekosta! Jollakin rajalla siinä taiteillaan, katsotaan mitä perästä kuuluu.

Hyvä vastaan paha! Perinne vastaan uudistus! Otan ne kaikki, mun luonne on semmoinen!

Pitkän linjan kirjailija Kari Levola muuten siirtyi samalle kustantajalle. Live Evil on kirjailijaliiton ex-puheenjohtajan avaus kovaksi keitettynä jännityskirjailijana.

”Idea dekkarista alkoi kyteä toisen Levolan elämään liittyvän henkilökohtaisen kokemuksen myötä. Hän oli nelisen vuotta sitten isossa sydänleikkauksessa. Kokemus pysäyttää kenet tahansa hetkeksi miettimään elämän rajoja.

– Halusin kirjoittaa sydänjutun itsestäni pois, mutta en tehdä nyyhkytarinaa enkä runoja, joten asia oli parasta ulkoistaa karskille poliisimiehelle.” (TS 21.7.2019)

Kari Levolan laaja haastattelu kokonaisuudessaan linkissä:

https://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/4645637/Kari+Levola+on+kirjoittanut+kuusikymmenta+kirjaa+mutta+vasta+nyt+elamansa+ensimmaisen+dekkarin 

***

Tapani Kinnunen: Päässä nykii, 2019, Robustos

Kannet: Kiira Koivunen

Kaunokirjallisuus edellä mennään

Tyhjensin Varissuon kirjaston vaatekaappini. Jäin vapaaksi kirjailijaksi. Katsotaan, milloin on aika taas kolkutella työvoimatoimiston ovia. Toistaiseksi keskityn kokopäiväisesti kirjoittamiseen.

Neljäs romaanini Päässä nykii (Robustos) ilmestyy syksyllä 2019. Se on jatkoa Suomi-trilogialleni. Teoksesta enemmän, kun kesä on lusittu alta.

***

Leevi Lehto siirtyi ilmavoimiin. Tapasimme ensimmäisen kerran vuosituhannen alussa, kun hän vieraili Turussa Tuli & Savu -runouslehden tuoreena päätoimittajana.

Viimeisen kerran tapasimme Helsingissä elokuussa 2018, kun Nihil Interitin entiset puheenjohtajat oli kutsuttu koolle runoustilaisuuteen Helsingin Sörnäisissä. Leevi oli jo vähän huonossa hapessa, mutta uskalsin rutistaa häntä. ”Älä kaada minua”, jäivät Leevi Lehdon viimeisiksi sanoiksi minulle.

Eikä Leeviä noin vain kaadeta, vaikka moni on yrittänyt.

Sanottakoon nyt, että runoilija ja kääntäjä Leevi Lehto on pienessä roolissa Päässä nykii -romaanissani. Toki moni muukin kirjallisuuskentän toimija siellä on – jotkut omilla ja jotkut hieman muutetuilla nimillään. Minua ei huvita tippaakaan joutua käräjöimään kirjallisista töistäni, siksi olen joissakin tapauksissa turvautunut henkilöiden alter egoihin.

***

Seuraavat keikat:

17.7.2019 Salon tori klo 12.00

4.10.2019 Turun Artukaisissa klo 16.50

Pohjoisen miehen normaali vittumainen virne

SEPPO KANSANOJA (18.12.1963–25.2.2019)

Tulit vastaan Kaskenmäessä, ja virneesi kiinnitti huomioni. Oliko se ylimielinen, epävarma vai molempia? Kun näimme Tinatuopissa, päätin ottaa asiasta selvää. Paljastui, että kyseessä oli pohjoisen miehen normaali vittumainen virne. Sitten törmäsimmekin jo runohyllyjen katveessa kirjastossa. Pistimme kirjallisuuden pakettiin kolmessa minuutissa. Sait kulttuurilautakunnan viiden tuhannen markan apurahan kitaravahvistimen ostamiseen. Heitimme läppää apurahanjakotilaisuudessa, olimme vähän päälle kolmekymppisiä Turun toivoja. Soitit kitaraa Planktonissa ja Inkvisitiossa, teit biisejä Juliet Jonesin Sydämelle, luit Linnaa, Päätaloa ja Huovista – ja kirjallisuutta viimeinen keskustelummekin Facebookissa koski. Puolustit ankarasti vanhan polven kirjailijoita kesken ihan toisenlaisen kirjallisuuskeskustelun. Talsin kirjastoon ja lainasin Inkvisition Toivo-CD:n, se sujahti kassiini Se-yhtyeen Banaanicongan ja Link Wrayn Guitar Preacher. The Polydor Years -tuplalevyn kanssa. Kun laitoin Toivon soimaan, Seppo oli jo kuollut. Pilven reunalta virnistää ihmisen kokoisen elämän elänyt pohjoisen väkevä mies.

***   

Mitä luen parhaillaan:

Annika Brusila: Takalukko, 2019, Kustannus HD

Markku Eskelinen ja Leevi Lehto toim: Suo, kuokka ja diversiteetti, 2018, ntamo

Teemu Helle: Kahden kaupungin runot, 2018, Robustos

Suonna Kononen (kirjoittaja) ja Olli Nurmi (valokuvaaja): Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt: retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin, 2018, Sammakko

Timo Lappalainen: Kultainen noutaja, 2005, Like

Antti Nylén: Häviö, 2018, Kosmos

José Saramago: Kertomus näkevistä, 2004, Tammi

Salla Tuomola: Viivakoodi, 2019, Kovasana Kustannus

John Williams: Stoner, 2015, Bazar

Lennon muistelee (haastattelijana Jann Wenner), 1971, Tammi

Turun Hannunniitussa 23.3.2019

Juicen kirjasto

Kävin katsomassa Juice-elokuvan heti tapaninpäivänä. Minä annan leffalle kaikki tähdet, vaikka oikeasti se on kolmen tai kolmen ja puolen tähden arvoinen.

Juice Leskinen on suomalaisuuden ruumiillistuma, yhden miehen taiteilijatragedia ja -komedia. Taiteilija sairastui maksakirroosiin 38-vuotiaana, hän kuoli 56-vuotiaana, minä olen nyt sen ikäinen.

Kuuntelin 1970-luvulla murrosikäisenä poikana haltioituneena Leskisen levyjä, Per Vers, runoilija -LP pyörii levylautasella silloin tällöin vieläkin. 1980-luvun Juice Leskinen oli minulle jo ikoni, jonka levyistä en saanut enää kovin paljon irti.

***

Näin Juice Leskisen keikalla muutamaan otteeseen, lisäksi seurasin hänen sanailuaan Turun Kirjamessuilla 1999 sekä juontohommissa syntymäkaupungissani Joensuussa 1979.

Olen ikuistanut Joensuun vierailusta pätkän romaaniini Noustiin kellareista (Robustos, 2014).

Henkilökohtaisesti puhuin Leskisen kanssa vain, kun kävin kusella Aulabaarissa vuosituhannen vaihteessa. Hän istui Juice-patsaan alla tuoppi edessään, olin parin muun hepun kanssa matkalla runokeikalle Jyväskylään. Juice toivotti hyvää keikkaa ja kannusti meitä ”varastamaan koko shown”. Lisäksi hän vastasi kehuihini kehuilla.

***

Runokokoelmani Show Time (Sammakko, 1998) Juice arvosteli Soundiin 6/1999.

Se alkoi näin: ”Kinnusella on miettimistä, keskittyykö vastedes naimiseen vai runoiluun…”

Minulle oli oikeastaan yhdentekevää, mitä taiteilija Leskinen kirjastani kirjoitti, tärkeintä oli että kirjoitti!

***

Show Time on osa Juicen Viola-kotiin lahjoittamaa kirjastoaan. Se sijaitsee Pellavantorin laidalla, Tampellan kaupunginosassa, Tampereella.

https://www.viola-koti.fi/tietoa-meista/juicen-kirjasto/

Nopea katsaus kirjaston aakkostettuun luetteloon osoittaa, että siellä on muitakin teoksiani. Ennen kaikkea Juicen kirjasto on mahtava kattaus kotimaista laatukirjallisuutta.

https://www.luomaailma.fi/juice/luettelo-juicen-kirjoista/?fbclid=IwAR34qRZmWrpPpkZHjgnfvC1HYYWEoiaxWdg1imdqgQ1Gu1WM1VN0Wl6RaKE 

Turun Hannunniitussa 28.12.2018

Vihan Muna

Jos rahaa on, siitä ei tarvitse puhua.

Työrauhan kannalta raha on helvetin tärkeässä roolissa, lahjakkuus ja sinnikkyys ovat se pääoma, joka ei katoa. Raha katoaa, koska maito ja leipä maksavat, moniko kirjailija seisoo aamuisin leipäjonossa? Se on työnteosta pois.

Pitää tehdä myös sellaisia kirjoitushommia, joista tulee rahaa? Ehkäpä, mutta päätyö kirjoituskoneen ääressä ei salli kompromisseja, kirjailijan on kirjoitettava kuten parhaaksi tuntee ja tietää.

”Runous ei voi olla pienen porukan lippusten vaihtoa keskenään. Lukijoita tarvitaan.” (Pekka Kejonen)

Pusken tällä hetkellä runoa ja proosaa, katsotaan minkälaisia hedelmiä tulevaisuudessa puista putoaa.

”Jokainen eläin, joka etsii itse ravintonsa on luova. Kotieläimet eivät ole luovia. Niillä on ikuinen työehtosopimus.” (Pentti Saarikoski)

Epävarmuus kuuluu kirjailijan työhön. Sitä on kestettävä tiettyyn rajaan saakka. Mitä tapahtuu, kun se raja ylittyy?

***  

Esitin Bar Kukassa viikonloppuna uuden runoni, jota oli aiheen takia toivottu. Se kertoo turkulaisesta pyörätuolilla takaperin liikkuvasta syrjäytyneestä miehestä. Esitin runon yhdessä Turun ensimmäisen punkyhtyeen Vihan Munan kanssa, bändi oli toiminnassa 1977–79, mutta on nyt uudelleen aktivoitunut. Yhtyeen nimi on poimittu Jarkko Laineen nuoruuden romaanin sivuilta. Esittämäni runo purkitetaan Vihan Munan äänitallenteelle joulukuussa V.R. Studiolla Turun rautatieaseman kupeessa, jos mitään outoa ei tapahdu.

Turun Hannunniitussa 5.11.2018

Meri pauhaa minussa

Palasin pieneltä kirjoitus- ja lomamatkalta Hanian kupeesta, Kreetalta. Minulla on salainen paikka, jossa runot syntyvät vaivattomasti. En tiedä mikä siinä on, mutta kahden viikon aikana kirjoitin seitsemän säilyttämisen arvoista runoa. Se on sama kuin kahden vuoden saldo Suomessa. Kirjoitan siis runoni hitaasti, vaikka ne syntyvät sitten lähes kertavedolla.

Meri pauhaa nyt minussa ja sinikantisessa vihkossani. Kirjoitan runot edelleen ensin kuulakärkikynällä ruutupaperille, tapa jolla aloitin lukiossa 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

***

Hania on nyt tapetilla kotimaisessa kirjallisuudessa, kun Anja Snellmanin uunituore romaani Kaikkien toiveiden kylä (WSOY, 2018) sijoittuu kaupunkiin ja sen lähistölle.

Luen teoksen, kun aika on kypsä. Oma vanha kamuni asuu kaupungissa, hän meni sinne talonmieheksi reilu viisi vuotta sitten, eikä ole sen jälkeen poistunut kulmilta kuin kerran uusimaan vanhaksi menneen passinsa Ateenaan.

Talonmiehen hommia Pitkä-Jussi teki talven verran ennen heittäytymistään oloneuvokseksi ja kirjoittajaksi.

Hän on mitä parhain opas, kun vierailen kaupungissa. Pitkä-Jussi tietää kaikki Hanian salakapakat ja turisteilta suljetut korttelit.

*** 

Reissussa ollessani sain viestin, jossa oli linkki vuoteen 1998, aikaan ennen lavarunousbuumia. Oli kolmannen runokokoelmani Show Time (Sammakko, 1998) julkistusviikko Turussa. Olin myös vieraillut pääkaupungissa Kaken Pesula -televisio-ohjelmassa sekä valtakunnan pääuutislähetyksessä puhumassa katurunoudesta. Silloin nämä genrejaot tulivat, vierastin aluksi ”katurunous”-termiä, joka minuun liitettiin, mielestäni kirjoitin vain viriiliä runoutta tutkijankammio-runouden sijaan.

Esitän videopätkässä Show Timesta runot Roskaa ja Uudet kalusteet. Äänessä on myös Kapakkakarnevaalien tiedottaja Jari Nikkola, kuvissa vilahtavat runoilija Esa Hirvonen sekä Sammakon Seppo Lahtinen ja Riikka Majanen.

Kandee katsoa!

https://tstv.fi/video/39167?fbclid=IwAR36K8hyuAOPbEYjqa_iPCLkMhdV2Zx95J4gpnrIHySbJdtD5lWPmduO_Pc 

Turun Hannunniitussa 26.10.2018