Kävin katsomassa Juice-elokuvan heti tapaninpäivänä. Minä
annan leffalle kaikki tähdet, vaikka oikeasti se on kolmen tai kolmen ja puolen
tähden arvoinen.
Juice Leskinen on suomalaisuuden ruumiillistuma, yhden
miehen taiteilijatragedia ja -komedia. Taiteilija sairastui maksakirroosiin
38-vuotiaana, hän kuoli 56-vuotiaana, minä olen nyt sen ikäinen.
Kuuntelin
1970-luvulla murrosikäisenä poikana haltioituneena Leskisen levyjä, Per Vers, runoilija -LP pyörii
levylautasella silloin tällöin vieläkin. 1980-luvun Juice Leskinen oli minulle
jo ikoni, jonka levyistä en saanut enää kovin paljon irti.
***
Näin Juice Leskisen
keikalla muutamaan otteeseen, lisäksi seurasin hänen sanailuaan Turun
Kirjamessuilla 1999 sekä juontohommissa syntymäkaupungissani Joensuussa 1979.
Olen ikuistanut
Joensuun vierailusta pätkän romaaniini Noustiin
kellareista (Robustos, 2014).
Henkilökohtaisesti
puhuin Leskisen kanssa vain, kun kävin kusella Aulabaarissa vuosituhannen
vaihteessa. Hän istui Juice-patsaan alla tuoppi edessään, olin parin muun hepun
kanssa matkalla runokeikalle Jyväskylään. Juice toivotti hyvää keikkaa ja
kannusti meitä ”varastamaan koko shown”. Lisäksi hän vastasi kehuihini
kehuilla.
***
Runokokoelmani Show Time (Sammakko, 1998) Juice
arvosteli Soundiin 6/1999.
Se alkoi näin: ”Kinnusella
on miettimistä, keskittyykö vastedes naimiseen vai runoiluun…”
Minulle oli
oikeastaan yhdentekevää, mitä taiteilija Leskinen kirjastani kirjoitti,
tärkeintä oli että kirjoitti!
***
Show Time on osa Juicen Viola-kotiin lahjoittamaa kirjastoaan. Se sijaitsee
Pellavantorin laidalla, Tampellan kaupunginosassa, Tampereella.
Nopea katsaus kirjaston
aakkostettuun luetteloon osoittaa, että siellä on muitakin teoksiani. Ennen
kaikkea Juicen kirjasto on mahtava kattaus kotimaista laatukirjallisuutta.
Turun Hannunniitussa
28.12.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti