Seksiä, seksiä, seksiä – Kuolemaa, Kuolemaa, Kuolemaa

Kustantaja toivoi, että olisin lukenut jonkun Julkisen eläimen (Robustos 2015) seksikohtauksista kirjamessuilla. Päädyin kuitenkin lukemaan katkelman kirjan puolivälin seutuvilta, jossa aiheena on se toinen mahdollinen: Kuolema.

---   

Ilkka Koposen kuolema aiheutti ennennäkemättömän suruaallon Turussa. Hänestä oli hyvin nopeasti muistokirjoitus Turun Sanomissa valokuvan kera. Markku Into soitti kotiini ja kyseli mitä ihmettä on tapahtunut, kun Apteekissa puhutaan, että Koponen on tehnyt itsemurhan Martti Anhavan hylkäyskirjeen takia. Into ei voinut hyväksyä, että nuoret miehet antavat niin suuren painoarvon jonkun ääliön mielipiteelle. Kerroin Ilkan aivovauriosta ja Into ymmärsi asian vähän paremmin. Turun Ylioppilaslehti teki tuoreeltaan parikin juttua, joissa muisteltiin nuorena nukkunutta runoilijalupausta. Ilkka oli voittanut valtakunnallisen Runo-Kaarina-kilpailun, minkä seurauksena Kaarinan kaupunki julkaisi hänen esikoiskokoelmansa Ovelta on riisuttu nimi syksyllä 1996. Kirjoitin kirjasta arvostelun Nuori Voima -lehteen, mutta sekä kirja että arvostelu palautettiin. Saatesanoissa luki: ”Liian marginaalista.”

    Ilkka oli pidetty myös naisten keskuudessa, mutta hänen pitkäaikainen tyttöystävänsä oli tehnyt edellisenä kesänä bänksit. Ilkka ryntäili ruusupuskiin ja repi itsensä verille. Hän hakkasi nyrkkiään betoniseiniin. Mikään ei auttanut, yhden illan jutut eivät korvanneet rakkaan ihmisen menettämistä. Erikoisuus oli vanhempi herrasmiesrunoilija, joka otti Koposen suojatikseen. Meriä seilannut, isosta kustannustalosta kenkää saanut ja sittemmin katkeroitunut vanha pieru oli lääpällään Ilkkaan. Ilkalle asian todellinen laita valkeni, kun herrasmies oli Porin reissulla alkanut runkkailla Ilkan nähden yöpaikassa.

    ”Minä tapan sen paskan!” Ilkka sanoi viimeisiksi sanoikseen tyypistä.

---  

On itse asiassa hyvin sattumanvaraista, mikä lukunäyte milloinkin valikoituu ääneen luettavaksi. Tekstin pitää sopia kulloiseenkin tilanteeseen – ja sen on samalla oltava jotenkin kirjan sisältöä kuvaava.

Julkisessa eläimessä liikutaan jonkin verran 1980-luvulla – mutta teoksen keskeiset kohdat ovat selkeästi 1990-lukua. En sano nyt enempää, ettei mene selittelyn puolelle.

http://www.lukutoukka.fi/tapani-kinnunen-julkinen-elain-p-890.html 

”Raukka se, joka jarrua painaa!” (Pekka Kejonen) 

Nimiä, nimiä, nimiä...

Voiko Helsingin Kirjamessuista selvitä hengissä? Voiko siellä olla selvin päin? Näihin kysymyksiin lähden etsimään vastauksia paikan päältä.

Tiedonantaja-lehden massiivinen haastattelu löytyy nyt myös netistä:

http://www.tiedonantaja.fi/artikkelit/tapani-kinnusen-romaanit-ovat-999-prosenttisesti-totta

Samaan hengenvetoon linkki kesän viimeisenä päivänä tehtyyn radiohaastatteluun, jossa lämmittelin Michael Monroeta turkulaisen ravintolalaivan kannella suorassa lähetyksessä:

http://www.auranaallot.fi/uutiset/paikallinen/auran-aaltojen-merirosvoradio-runoilijasta-prosaistiksi-mutta-kovaksikeitetty

Jutussa mainitaan kirjailijoista mm. Kauko Röyhkä, Tommi Parkko, Markku Into ja Timo Hännikäinen.

Ja heitetään vielä Turun Sanomien arvostelu uusintana, kun siinä kuitenkin sanotaan tuo ”avainromaani”:

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/819215/Turun+Bukowski 

Helsingin Kirjamessuilla olen haastateltavana perjantaina 23.10. klo 15.00–15.30 Wine Cornerissa ja Robustoksen ständillä klo 18.30.

Robustoksen osasto on messuilla Wine Cornerin vieressä.

Turun Hannunniitussa 22.10.2015 

Pitkätukkia jymäytetään!

Julkisen eläimen virallinen julkistus oli Turun Kirjamessuilla. Tiedonantaja-lehti teki aukeaman ja koko kannen täyttävän jutun meikäläisestä ja uudesta kirjasta. Lehden ainoa kappale myytiin Turussa kioskista ennen kuin sen ehdin nähdä. Sain onneksi kirjastossa jutusta kopiot.

Turun Sanomat julkaisi messujen aikaan arvostelun kirjasta.

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/819215/Turun+Bukowski  

”Tapani Kinnusen Julkinen eläin on avainromaani” lukee valokuvan alla arvostelussa.

Näin se on!

Toinen vaihtoehto

Julkisen eläimen virallinen julkistus on Turun Kirjamessuilla 2.10.2015.

http://www.kirjamessut.fi/esiintyja/tapani-kinnunen-130/ 

Pistetään samaan syssyyn toinenkin linkki. Vuoden takainen Suomen Kuvalehden haastattelu nimittäin löytyy nyt kokonaisuudessaan netistä:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjat/tapani-kinnunen-kirjoitti-romaanin-punkkareiden-joensuusta/?shared=58165-6af00017-1 

Okei, lukijapalautetta uudesta kirjasta on jo tullut, ja se on ollut rohkaisevaa.

Julkinen eläin on romaanitrilogian toinen osa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Noustiin kellareista (Robustos 2014) – josta siitäkin tulee yhä palautetta. Viimeisin silmiin osunut printtipalaute oli punkin erikoislehdessä Toinen vaihtoehto (nro 2/2015). Laitan sen kokonaisuudessaan tähän:

”Tapani Kinnunen - Noustiin kellareista (Robustos)

Kauniiksi aluksi, en voi välttyä mielleyhtymältä Kyky Ahosen ja Pauli Kallion Maalaispunkin päiväkirjaan. Kinnusen romaani on aika lailla saman henkinen ja ajankohta on sama 70- ja 80-lukujen taite, kaikkine pienen paikkakunnan tuomine mausteineen. Omaelämäkerrallinen kertomus suomipunkin alkuajoista on hykerryttävää lukemista ja paikoitellen tunnen vahvaa samaistumista tapahtumiin, eikä vähiten itä-suomalaisesta katsonnasta johtuen. Tosin noihin aikoihin itse olen ollut vasta n. 10-vuotias, mutta silloisista tapahtumista oli vahva käry. Painettua sanaa ja Rockradiota seuraamalla periferiassakin tiedettiin jotain. Kirjassa seikkaillaan kielikursseilla Brightonissa, käydään kotimaan keikoilla, ryypiskellään ja otetaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, kaiken kattavaa asosiaalista elämöintiä unohtamatta. Pohjois-Karjalan tyyppejä vilisee tuon tuostakin tarinan edetessä, aina Ismo Alangosta Otra Romppaseen ja kaikkea siltä väliltä. Kinnusen kirjoitustyyli on tuskatonta ja sujuvaa luettavaa mutta pienenä miinuksena tulee se, että tämä oli aika typistetty ja nopeasti luettavissa. Tästä tuli hyvälle mielelle ja mielikuvamatkailua apuna käyttäen tässä oli niin tutunoloisia tunnetiloja, että välillä luuli kirjoittajan kertovan omista kokemuksistani, eri sävyeroin tietysti. Vähintäänkin hankkimisen arvoinen kirja. Pitää itsekin tutustua herran runoteoksiin, kunhan kohdalle sattuvat. http://www.robustos.fi/ (Janza Jäppinen) ”

Elukka elukka elukka

Julkinen eläin (Robustos 2015) on ilmestynyt. Kirjassa on tehdastyön ja Ponu-Rockin lisäksi kuvausta 1990-luvun runokuvioista. Ns. Turun runoliikkeen sisukset revitään auki ja katsotaan mitä se on syönyt.

Olen kirjaan tyytyväinen.

http://www.lukutoukka.fi/tapani-kinnunen-julkinen-elain-p-890.html

Telakan keikka Tampereella on varmistunut. Päivä on keskiviikko 13.1.2016. Mukana myös Sami Liuhdon taudinkuva ja Sekret Teknik.

Julkinen eläin

Kirja on tullut painosta, mutta sitä ei ole kukaan vielä nähnyt. Odotan saavani viikon sisään tekijäkappaleet.

Olen fyysisesti aika paskana, vaikka päiväkirurginen toimenpide Turun Yliopistollisessa Keskussairaalassa pari päivää sitten meni ihan hyvin: pariin kolmeen viikkoon ei ole asiaa saunaan eikä uimaan.

Heti kun ensihulinat uuden kirjan tiimoilta on ohi, aion ostaa sähköisen työpöydän, jota voi nostaa ja laskea. Kirjoitan trilogian kolmannen osan seisaaltaan.

Ensi syksyksi uutta romaania on kuitenkin turha odotella, sillä yhdeksäs oma runokokoelma valmistuu tässä välissä.

Tiedän toki mitä kolmanteen romaaniin suurin piirtein aikanaan tulee, mutta turha sauhuta siitä vielä.

Turun Hannunniitussa 5.9.2015 

Tapani Kinnunen

---

Keikkakalenteri:

2.10.2015 Turun Kirjamessut klo 15.25–15.50. Runohuone Auditorio 2. Julkinen eläin -romaani (Jouni Lehtinen haastattelee).

3.10.2015 Turun Kirjamessut klo 16.10–16.50. Runohuone Auditorio 2. Esiintyminen Varsinais-Suomen Runokimarassa.

23.10.2015 Helsingin Kirjamessut klo 15.00–15.30. Wine Corner. Julkinen eläin -romaani (Jouni Lehtinen haastattelee).

27.10.2015 Turun klassillinen lukio. Klo 13.15–14.30.

19.11.2015 Joensuun Teatteriravintola, Joensuu. Klo 18.00. Uusien kirjojen esittelyä.

9.12.2015 Semifinal, Helsinki. Klo 20.00 JYMY-ILTAMAT (Sekret Teknik, Tapani Kinnunen ja Sami Liuhdon taudinkuva). Liput 10,50 € + 2 € narikka.

Kirjoituskone lentää seinään

Hans Selo kertoi toisen romaaninsa julkaisemisen aikoihin haastattelussa, että teosta tehdessä kaksi kirjoituskonetta oli hajonnut. Molemmat vaimon seinään paiskaamina. Meikäläisen toinen romaani Julkinen eläin (Robustos 2015) syntyi helpommin, koska menin naimisiin vasta kun kirja oli valmis. Se ilmestyy elo-syyskuun vaihteessa.

Hans Selo ei koskaan ehtinyt kolmanteen romaaniinsa – hän potkaisi tyhjää tammikuussa 2003. Diivan ja Pilvihipiäisen kirjoittaja tunnettiin sensaatiohakuisena tähdenlentona, jonka käyttämä kieli oli koukeroista tajunnanvirtaa. Minun on helppo pitää Hans Selosta: emme kilpaile samalla apajalla.

Julkisen eläimen vastaanotto ei minua pelota, tiedän mitä olen kirjoittanut. Kirjaa voi kysellä kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista tai tilata netistä.

http://www.lukutoukka.fi/tapani-kinnunen-julkinen-elain-p-890.html