Hemingway ampui aivonsa seinälle

Vähän stressaantunut olo, vaikka ei pitäisi, olenkohan tulossa sairaaksi?

Minulla on kassissa sinikantinen ruutupaperivihko täynnä kuulakärkikynällä kirjoitettua Kertomusta, se pitäisi ensi viikolla hakata koneella puhtaaksi. Sen joutuu samalla kirjoittamaan tavallaan uudestaan: väline vaikuttaa ajatteluun.

Olin paikassa, missä en voinut käyttää tietokonetta. Kirjoitin siis vanhan liiton tyyliin käsin paperille.

Huomenna on keikka Porissa, ensi viikon lopulla Turun Kirjamessuilla ainakin pari vetoa, lisäksi iltatilaisuus lauantaina, kun runoyhdistys Nihil Interit täyttää 20 vuotta.

Voisin vuodattaa paljon verta ja ruutia paperille, mutta kehoni ja tykki ovat kastuneet Välimeressä.

Stage syö miestä, loppujen lopuksi haluan vain kirjoittaa

Olin puolentoista viikon sisään kaksi kertaa Helsingissä runokeikalla. Ensimmäinen esiintyminen oli Ravintola Kaisaniemessä osana Runokuu-kirjallisuusfestivaalia, toinen Tappajamummo ja muita runosarjakuvia -antologian julkistustilaisuudessa Café Mascotissa. Molemmat olivat odotettuja tapahtumia – niinpä latasinkin keikkoihin jonkin verran voimavaroja, myös taskumattia tuli kallisteltua, en kiellä.

Ennen Tappajamummon julkkareita kävin pihvillä ja oluella pitkäaikaisen ystäväni ja runojeni luottolukijan Timo Lappalaisen kanssa – runoilija hänkin. Kävimme myös läpi uusia runojani, ei niitä vielä montaa ole – pieniä merkintöjä Timppa runoihin kuitenkin jo laittoi. Jotenkin luotan häneen, tänään tein noihin seitsemään runoon ehdotetut korjaukset.

Snagarillakin esitelty Mellerin haudalla -runo säilyi kuitenkin esimerkiksi sellaisenaan. Muutenkin merkinnät koskivat lähinnä välimerkkejä ja joidenkin sanojen poisheittämistä.

Kertomuksen kirjoittaminen sujuu aikataulussa, tekstiä syntyy välillä pelottavalla vauhdilla – ehkä syytä pitää pieni tauko ja katsoa mitä on tullut elokuun aikana kirjoitettua.

Ajanlasku ei alkanut uudestaan Jeesuksesta vaan Sex Pistolsista

Kirjoitan Kertomusta, siinä on ihmisiä oikeilla ja fiktiivisillä nimillä. Fiktiivisiä nimiä käytän silloin, kun en muista oikeaa – tai henkilöön liittyy jokin arveluttava piirre, jonka takia voisin sitten joutua oikeussaliin. Luvaton aseen hallussapito voisi olla esimerkki tällaisesta.

Revin menneisyyttäni rikki, kun kelaan aikakausia joihin Kertomus sijoittuu: miten muuten voisikaan olla? En paranna maailmaa antamalla siitä liian siloiteltua kuvaa.

Yhteiskunnassa on varmasti aina vikaa, mutta niin sitä vikaa löytyy ihmisestäkin: päähenkilöä myöten.

Parasta on, että ainakin osa Kertomuksesta sijoittuu aikakauteen, jolloin ns. uuden aallon musiikki ja punkrock vyöryivät Suomeen. Minulla on taas hyvä syy kuunnella Sehr Schnelliä, Se-yhtyettä ja Briardia.

Kaljalla Harrin kanssa

Tänään en kirjoita tarinaa eteenpäin. Myöskään yhtään runon aihiota ei ole syntynyt, en ole edes yrittänyt. Runot syntyvät hyvin luontevasti, jos ovat syntyäkseen. Yritän olla kirjoittamatta niitä, kirjoitan vain kun joku lause alkaa takoa päässäni, eikä siitä pääse eroon kuin laittamalla se säkeiksi.

Eilen meni huikan puolelle, Turussa oli Taiteiden yö ja olin sopinut oluesta kovasti arvostamani kollegan kanssa. Join sitten Unicumia oluen kanssa tyhjään vatsaan, alokasmainen virhe, puolustuksekseni on sanottava, että lähdin liikkeelle niin sanotusti suorilta jaloilta vähän etuajassa.

Kävimme myös Mantun Grillillä, tuolla Reijo Mäen tunnetuksi tekemällä snagarilla Seurusteluravintola Uuden Apteekin alapuolella. Söin lihapiirakan höyrymakkaralla ja katselin Aurajokea. Kollega istui vieressäni penkillä ja söi omaa annostaan, olikohan makkaraperunat majoneesilla?

Hetkeä aikaisemmin olimme istuneet Pikku Havannan terassilla, kun frendini halusi ostaa sikareita. Itse olen lopettanut kaikenlaiset polttamiset. Katselimme vastapäisen leluliikkeen ikkunoihin, niistä heijastuivat karut kuvajaisemme. Tarkemmin katsottuamme tajusimme, että siinä olivatkin pizzakeisari Dennis Rafkin ja arkkitehtikeisari Benito Casagrande. Siitä ovesta ei eilen yksikään lapsi taatusti mahtunut ostoksille.

Kertoilin kollegalle meneillään olevista hankkeistani. Hän kannusti minua säilyttämään ihan alkutekijöissään olevassa tarinassani henkilöiden oikeat nimet. En ole varma muistanko kaikkien nimet oikein – ja toisaalta ei kiinnosta joutua raastupaan. Toistaiseksi nimet ovat suurin piirtein kohdallaan, se helpottaa kirjoittamista. Jälkeenpäin ne on helppo sitten muuttaa, jos katson aiheelliseksi.

Sarjatulta kirjoituskoneella ja lavalla

Koulut alkavat, meikäläisellä kirjoitushommat. Näin olen ajatellut. En pelkää paljastaa mitä kirjoitan: se kuitenkin muuttuu. Jokainen päivä on erilainen.

Syksyllä olen runojen kanssa stagella ainakin seuraavasti:

28.8. Ravintola Kaisaniemi, Helsinki

7.9. Café Mascot, Helsinki

28.9. Pori (paikka vahvistamaton)

5.10. Turku

Marraskuussa onkin sitten Varsinais-Suomen runoviikko 8.11.–17.11.2013, jolloin keikka Turussa ja toinen jossain lähikunnassa.

Arto Mellerin seura

Sattuma heitti minut ja avovaimoni viikonlopuksi Lappajärvelle. Tuo Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva virkeä paikkakunta on minulle ensisijaisesti edesmenneen runoilijan ja kirjailijan Arto Mellerin synnyinpaikka. Hän vietti siellä elämänsä tärkeät vuodet ylioppilaaksi saakka (vaikka valkolakin Vimpelin lukiosta kirjoittikin).

Arto Melleristä riittäisi paljonkin kerrottavaa, mutta laitan nyt vain poikkeuksellisesti uunituoreen, täysin toimittamattoman runon, jonka juuri kirjoitin. Se saattaa vielä muuttua. Perustin myös Lärvikirja-keskustelussa leikkimielisesti Arto Mellerin seuran – itse asiassa sen syntysanat lausuttiin lauantaina saunan jälkeen Kivitippu-kylpylän rantalaiturilla, kun kylpytakeissa avovaimoni kanssa siemailimme olutta ja siideriä.

Täysin epävirallisen ja byrokratiaa välttelevän Arto Mellerin seuran jäsen nro 3 on kirjailija Teemu Helle. Hän innostui FB:ssä ajatuksesta.

***

MELLERIN HAUDALLA

Nyt tajuan

ne meteoriitit

sun runoissa,

jumalauta, koko

Lappajärvi – se järvi! –

on meteoriitin synnyttämä

73 miljoonaa vuotta sitten.

Seison haudallasi hiljaa,

isäsi ja äitisi nimet

on kaiverrettu samaan

mustaan graniittiin.

Arto, en koskaan

pyytänyt omistustasi

niihin kokoelmiin

joihin piti.

En osta Salesta

Itäkylä-paitaa,

vaan meetvurstia,

banaaneja ja sipsejä.

Olutta on hotellilla,

lapsille tuon tuliaisina

sirpaleita meteoriitista.

(4.8.2013) 

Copyright Tapani Kinnunen

Runorakit kujalla

Kirjoitan tämän ennen kuin katson sähköpostit. Nyt mennään tajunnanvirralla. Söin perunat, makkarat ja join oluen ja portterin. Siihen loppui tajunnanvirta, otin käteeni tuoreimman Tuli&Savu-lehden, siinä on runoja Harri Nordellilta, Tony Laineelta ja Sami Liuhdolta. Olen juonut kaljaa heidän jokaisen kanssa.

Repesin siinä kohtaa, missä herra Liuhto kirjoittaa: ”Aurinko paistaa (ulkona). Mietin tuossa Jari Tervoa, että häntä olisi hauska vetää turpaan. En minä kuitenkaan vetäisi, vaikka melko oletettavasti voittaisin hänet tappelussa.”

Se on runosta, Harri Nordell taas on sanonut karsivansa runoistaan kaiken huumorin pois, Tony Laine kirjoittaa runonsa jonnekin Liuhdon ja Nordellin välimaastoon.

Järjestin Sami Liuhdon kanssa Turun Runoseminaarin 2011. Oli siinä muitakin mukana, mutta pidättäydytään nyt olennaisessa: seminaari on videoitu ja se on tallessa muistitikulla. Jos jostain löytyy taho, joka on kiinnostunut litteroimaan tapahtuman, tikku annetaan lainaksi.

Viikonloppuna on Turussa Ilmiö-festivaali. Olen mukana tapahtumassa räppäri Dxxxa D:n ja runoilija Harri Hertellin kanssa. Meille on varattu esiintymislava lauantaina reiluksi tunniksi klo 18.00 alkaen. Ohjelmanumeromme nimenä on Runorakit kujalla.