– Olen aina halunnut Nobel- ja Kiila-palkinnon.

– Olen aina halunnut Nobel- ja Kiila-palkinnon.

http://www.ts.fi/kulttuuri/844817/Tapani+Kinnuselle+Vuoden+Kiila+palkinto 

Kulttuuri|Turun Sanomat|14:03|0

Turkulainen runoilija Tapani Kinnunen saa Vuoden Kiila -tunnustuspalkinnon. Lisäksi Kiila ry:n johtokunta palkitsee toisen ”pitkän ja omintakeisen polun kulkijan”, kirjailija Yousif Haddadin.

– Olen aina halunnut Nobel- ja Kiila-palkinnon. Ehkä luontevampaa aloittaa Kiilasta... Okei, hieno tunnustus, jota arvostan korkealle. Kun katsoo aiempia Vuoden Kiila -palkittuja, niin lista on komea: siellä on Hannu Salama, Jouko Turkka ja Rosa Liksom. Aion entistä vankemmin jatkaa valitsemallani linjalla: rehellisesti, suoraan lukijaa kohti, ilman kikkailuja, Tapani Kinnunen (s. 1962) kommentoi saamaansa palkintoa.

Raati perustelee valintaansa näin: ”Kinnunen tunnetaan sanansa tarkkaan valitsevana kirjailijana ja räjähtävänä esiintyjänä, joka on noussut koti-Suomen runouslavojen lisäksi esiintymään useasti niin Virossa kuin Englannissakin. (...) Kinnunen kirjoittaa rehellisesti, kuvaa asiat kuten ne tapahtuivat ja on runoudessaan useasti kuvannut yhteiskunnan vähäosaisten ja laitapuolen kulkijoiden elämää, kertonut betonista, lastulevystä ja teräsvillasta rakennetuista unelmista.”

Toinen palkittu, Yousif Haddad (s. 1956), taiteilijanimeltään Yousif Abu Al Fawz, on Irakissa syntynyt, Keravalla asuva kirjailija ja toimittaja, joka on yli kolmekymmentä vuotta kestäneen uransa aikana julkaissut teoksia niin Irakin Kurdistanissa, Ruotsissa, Syyriassa kuin Suomessa.

Vuoden Kiila on vuodesta 1980 alkaen vuosittain jaettu tunnustus merkittävästä taiteellisesta urasta tai suorituksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän saralla. Viimeksi palkinto myönnettiin 2013 taiteilija Terike Haapojan ja kirjailija Laura Gustafssonin taiteelliselle hankkeelle Toisten historia.

Palkintona oli vuosina 1980–2000 kuvanveistäjä Ukri Merikannon suunnittelema teräsveistos. Vuodesta 2001 palkintona on ollut kuvanveistäjä Pertti Kukkosen suunnittelema pronssiveistos.

TS

Blogimerkintä, joka on kirjoitettu tunteellisessa tilassa viinipullon tyhjettyä

Romaanitrilogiani kolmas osa ilmestyy aikanaan Robustokselta (jos minusta on kiinni) – yhdeksäs runokokoelmani ilmestyy kuitenkin tämän hetkisen tiedon mukaan Savukeitaalta syksyllä 2016. Minun ja Ville Hytösen (Savukeitaan toinen vetäjä – se toinen on Erno Selänne) yhteistyö alkoi virallisesti syntymäpäivänäni 2003, kun Pyhä kankkunen -runokokoelmani kustannussopimus allekirjoitettiin Hytösen kotona. Sen jälkeen mentiin kaljalle Mäkrok:iin – turkulaiseen keskiolutbaariin, joka ei varsinaisesti ollut mikään hieno paikka. Henkilökunta oli aina enemmän kännissä kuin asiakkaat – ja baarin omistaja pärisytti Harrikkaansa päivät ja yöt läpi.

Okei, tämän päivän TS:ssa (19.12.2015) on Ville Hytösen hieno kirjoitus ”yhdestä turkulaisen kirjallisuuden kultaisesta vuosikymmenestä”, joksi hän epäilee 2000-luvun ensimmäistä kymmentä vuotta.

” -- Kyseessä oli 1990- ja 2000-lukujen merkittävin runoklubi Suomessa, takahuonesäpinän ja rääväsuurunoilijoiden Down By The Laituri -klubi.

Krokotiilisilmäinen Kari Aartoma luki runojaan, pian nuori Jenni Haukio, Sammakon kustantaja Seppo Lahtinen lausui jotain ranskalaiskaunotar Catherine Deneuvesta, ja lopulta se akti, jota olin tullut katsomaan: sukkahousupäinen Tapani Kinnunen.

   

Kinnunen räyhäsi paidattomana, raskasluisena komeljanttarina sukkahousut väärässä päässään kuin itävaltalainen pasuuna. Hän huusi kirosanaa toisensa perään, makasi pöydällä ja karjui runojaan. Muutama säikähtänyt isoäiti katosi baarista nopeasti.

Tuolloin minulle varmistui, että runoudella ei ole rajoja. Se on määräämätön, anarkistinen se, joka pakenee kaikkia määrittelyjä. Kun novellin voi määritellä, aforisminkin jakaa johonkin lokeroon ja romaaniakin kutsua helposti romaaniksi, runous on se mikä jää kaikesta jäljelle.

Oma alkuni 2000-luvun alulle oli tässä, sillä juuri noilla hetkillä vuoden 1999 vauhdikkaalla DBTL-klubilla päätin ryhtyä kustantajaksi. -- ”

Kiitos, Ville! Lisää aikakaudesta tulee fiktiiviseen muotoon puettuna meikäläisen romaanitrilogian kolmososassa – uskon sen ilmestyvän 2017.

Olen vitsikkäästi sanonut, että kustantajana Ville Hytösessä yhdistyvät Seppo Lahtisen (Sammakko), Tommi Parkon (Nihil Interit) ja Tuomas / Martti Anhavan (Otava) hyvät puolet – ja Arto Mellerin (boheemit elämäntavat) huonot puolet. Tuota mieltä olen vieläkin. 

Minä, Elvis ja Salama

On niin paljon kerrottavaa, että palaan siihen paremmalla ajalla. Romaanitrilogian kolmannen osan kirjoittaminen on hyvällä alulla ja runokokoelman viimeistely loppusuoralla. Tavallaan taistelen aikaa vastaan, koska rahat loppuvat. Terveys näyttäisi nyt kestävän.

Salon Seudun Sanomissa oli arvostelu ”Elukasta” – lainaan sen kokonaisuudessaan tähän.

---

Sukkahousurunoilija muistelee taas

TOMMI AITIO

Tapani Kinnunen: Julkinen eläin. Robustos. 141 s. 20 euroa.

Turkulainen Tapani Kinnunen tunnetaan ronskina lavarunoilijana, jonka keikat huipentuvat sukkahousut päässä lausuttuihin lyriikoihin. Yleisö on villinä, mutta runoilija ei vedä encorea koska Elviskään ei vetänyt. Perustelu on aukoton.

Nyttemmin sukkahousumiehestä on kuoriutunut leppoisa muistelmakirjailija. Kinnusen edellinen teos oli romaani ja proosalinjalla jatkaa myös Julkinen eläin. Molemmissa Kinnunen käy läpi elämänsä avainkohtauksia vain ohuelti etäännyttäen.

Hän kätkeytyy Hannu Salaman tavoin kirjallisen alter egon taakse, josta on kuitenkin helppo tunnistaa kirjailijan omakuva. Monet tosielämän sivuhenkilöistä esiintyvät omalla nimellään, muutamat hiukan muunnelluilla nimillä.

Julkisen eläimen kronologia on veikeä. Kolmeen osaan jaettu pikkuruinen proosateos alkaa sankarimme muuttamisesta Turkuun ja jatkuu hänen etabloitumisellaan turkulaiseen kulttuurielämään, mutta päättyykin varhaisemman nuoruuden avainhetkiin kotimaisemissa itärajalla.

 
Kinnunen näyttäisi iän myötä pehmentyneen.

Julkinen eläin on leppoisaa jutustelua, jossa nuoruuden vimma on enää nostalginen muisto. Kehitystä sopii pitää myönteisenä, sillä vimman myötä on poissa myös tarpeeton poseeraus – paikkansa saavuttanut runoilija on mitä on eikä hänen tarvitse todistella asemaansa.

Nopeasti luettuna ja helposti sulavana romaanina Julkinen eläin jättää jälkeensä paitsi nälän mahdolliselle jatko-osalle myös kysymyksen siitä, miksei Tapani Kinnunen ole pannut muisteloitaan yksiin kansiin, yhdeksi sukupolvensa magnum opukseksi.

 
Itsenäisenä proosateoksena Julkinen eläin jää hiukan tyhjän päälle leijumaan, ja melkeinpä edellyttää sitä edeltäneen Kellareista noustiin -romaanin tuntemista.

(Salon Seudun Sanomat 19.11.2015) 

Joensuu–Turku–Helsinki–Tampere–Nummi All Night Long

KEIKKAKALENTERI 2015–2016

19.11.2015 Joensuun Teatteriravintola, Joensuu. Klo 18.00. Uusien kirjojen esittelyä. Vapaa pääsy!

http://www.ukri.net/?p=2207 

21.11.2015 Bar Ö, Turku. Klo 19.00. Tilaisuus on osa Runoviikko Varsinais-Suomessa -tapahtumaa. Mukana myös Asko Künnap (Viro), Miki Liukkonen, Maria Matinmikko, Valeri Mikor (Marinmaa), Nadi Mush (Udmurtia), Jussi Sutinen... Vapaa pääsy!

http://www.vsrunoviikko.net/?page_id=602 

26.11.2015 Bar Ö, Turku. Lounaasta tuulee! Uusien kirjojen esittelyä. Vapaa pääsy!

https://lounaissuomenkirjailijat.wordpress.com/

9.12.2015 Semifinal, Helsinki. Klo 20.00 JYMY-ILTAMAT (Sekret Teknik, Tapani Kinnunen ja Sami Liuhdon taudinkuva). Liput 10,50 € + 2 € narikka.

http://www.semifinal.fi/tapahtuma/29296 

13.1.2016 Ravintola Telakka, Tampere. Klo 21.00–02.00. JYMY-ILTAMAT (Sekret Teknik, Tapani Kinnunen ja Sami Liuhdon taudinkuva). Liput 5,00 € + narikka.

https://www.facebook.com/events/1474445732883193 

29.1.2016 Kulttuurikeskus Orpola, Turku. Klo 18.30–24.00. JYMY-ILTAMAT (Kitarataiteilija Patrick Vena, runoilijat Mika Kivelä ja Tapani Kinnunen, sekä yhtyeet Old & Romance ja Sami Liuhdon taudinkuva.) Liput 5 €.

http://heyevent.com/event/irwzg4uikollya/jymy-iltamat-turussa

24.6.2016 Nummen Juhannusjuhlat, Nummi–Pusula (FIN). Klo 20.00–21.00. Kokko palaa!

Ugh!

Seksiä, seksiä, seksiä – Kuolemaa, Kuolemaa, Kuolemaa

Kustantaja toivoi, että olisin lukenut jonkun Julkisen eläimen (Robustos 2015) seksikohtauksista kirjamessuilla. Päädyin kuitenkin lukemaan katkelman kirjan puolivälin seutuvilta, jossa aiheena on se toinen mahdollinen: Kuolema.

---   

Ilkka Koposen kuolema aiheutti ennennäkemättömän suruaallon Turussa. Hänestä oli hyvin nopeasti muistokirjoitus Turun Sanomissa valokuvan kera. Markku Into soitti kotiini ja kyseli mitä ihmettä on tapahtunut, kun Apteekissa puhutaan, että Koponen on tehnyt itsemurhan Martti Anhavan hylkäyskirjeen takia. Into ei voinut hyväksyä, että nuoret miehet antavat niin suuren painoarvon jonkun ääliön mielipiteelle. Kerroin Ilkan aivovauriosta ja Into ymmärsi asian vähän paremmin. Turun Ylioppilaslehti teki tuoreeltaan parikin juttua, joissa muisteltiin nuorena nukkunutta runoilijalupausta. Ilkka oli voittanut valtakunnallisen Runo-Kaarina-kilpailun, minkä seurauksena Kaarinan kaupunki julkaisi hänen esikoiskokoelmansa Ovelta on riisuttu nimi syksyllä 1996. Kirjoitin kirjasta arvostelun Nuori Voima -lehteen, mutta sekä kirja että arvostelu palautettiin. Saatesanoissa luki: ”Liian marginaalista.”

    Ilkka oli pidetty myös naisten keskuudessa, mutta hänen pitkäaikainen tyttöystävänsä oli tehnyt edellisenä kesänä bänksit. Ilkka ryntäili ruusupuskiin ja repi itsensä verille. Hän hakkasi nyrkkiään betoniseiniin. Mikään ei auttanut, yhden illan jutut eivät korvanneet rakkaan ihmisen menettämistä. Erikoisuus oli vanhempi herrasmiesrunoilija, joka otti Koposen suojatikseen. Meriä seilannut, isosta kustannustalosta kenkää saanut ja sittemmin katkeroitunut vanha pieru oli lääpällään Ilkkaan. Ilkalle asian todellinen laita valkeni, kun herrasmies oli Porin reissulla alkanut runkkailla Ilkan nähden yöpaikassa.

    ”Minä tapan sen paskan!” Ilkka sanoi viimeisiksi sanoikseen tyypistä.

---  

On itse asiassa hyvin sattumanvaraista, mikä lukunäyte milloinkin valikoituu ääneen luettavaksi. Tekstin pitää sopia kulloiseenkin tilanteeseen – ja sen on samalla oltava jotenkin kirjan sisältöä kuvaava.

Julkisessa eläimessä liikutaan jonkin verran 1980-luvulla – mutta teoksen keskeiset kohdat ovat selkeästi 1990-lukua. En sano nyt enempää, ettei mene selittelyn puolelle.

http://www.lukutoukka.fi/tapani-kinnunen-julkinen-elain-p-890.html 

”Raukka se, joka jarrua painaa!” (Pekka Kejonen) 

Nimiä, nimiä, nimiä...

Voiko Helsingin Kirjamessuista selvitä hengissä? Voiko siellä olla selvin päin? Näihin kysymyksiin lähden etsimään vastauksia paikan päältä.

Tiedonantaja-lehden massiivinen haastattelu löytyy nyt myös netistä:

http://www.tiedonantaja.fi/artikkelit/tapani-kinnusen-romaanit-ovat-999-prosenttisesti-totta

Samaan hengenvetoon linkki kesän viimeisenä päivänä tehtyyn radiohaastatteluun, jossa lämmittelin Michael Monroeta turkulaisen ravintolalaivan kannella suorassa lähetyksessä:

http://www.auranaallot.fi/uutiset/paikallinen/auran-aaltojen-merirosvoradio-runoilijasta-prosaistiksi-mutta-kovaksikeitetty

Jutussa mainitaan kirjailijoista mm. Kauko Röyhkä, Tommi Parkko, Markku Into ja Timo Hännikäinen.

Ja heitetään vielä Turun Sanomien arvostelu uusintana, kun siinä kuitenkin sanotaan tuo ”avainromaani”:

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/819215/Turun+Bukowski 

Helsingin Kirjamessuilla olen haastateltavana perjantaina 23.10. klo 15.00–15.30 Wine Cornerissa ja Robustoksen ständillä klo 18.30.

Robustoksen osasto on messuilla Wine Cornerin vieressä.

Turun Hannunniitussa 22.10.2015 

Pitkätukkia jymäytetään!

Julkisen eläimen virallinen julkistus oli Turun Kirjamessuilla. Tiedonantaja-lehti teki aukeaman ja koko kannen täyttävän jutun meikäläisestä ja uudesta kirjasta. Lehden ainoa kappale myytiin Turussa kioskista ennen kuin sen ehdin nähdä. Sain onneksi kirjastossa jutusta kopiot.

Turun Sanomat julkaisi messujen aikaan arvostelun kirjasta.

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/819215/Turun+Bukowski  

”Tapani Kinnusen Julkinen eläin on avainromaani” lukee valokuvan alla arvostelussa.

Näin se on!