Kriitikot, kirurgit

Tulin taas Turun Yliopistollisesta Keskussairaalasta, jossa olin leikattavana. Homma jatkuu parin kuukauden kuluttua, jolloin voidaan – jos kaikki on edennyt suunnitelmien mukaan – yrittää ns. lopullista ratkaisua.

Törmäsin postikonttorissa kriitikko ja esseisti Putte Wilhelmssoniin. Hän tiesi leikkauksistani ja totesi hauskasti: ”Olet siis haaste, paitsi kriitikoille, myös kirurgeille.”

Sen verran paha tämä sairaus on.

Ensimmäinen paperimuotoinen kritiikki Noustiin kellareista -romaanista ilmestyi Tiedonantajassa (Aleksis Kiven päivänä 10.10.2014).

”KUN PUNK TULI KARJALAAN

Tapani Kinnunen palaa esikoisromaanissaan nuoruusvuosiensa Joensuuhun.

Runoilijana tunnetuksi tulleen Tapani Kinnusen uutuusteos on proosaa, vieläpä omaelämäkerrallista sellaista. Toki Kinnusen runokokoelmissa on ollut suorempaakin kerrontaa, mutta Robustoksen julkaisema Noustiin kellareista on hänen esikoisromaaninsa.

Reilu viisikymppinen, Joensuussa syntynyt ja nykyisin Turussa vaikuttava Kinnunen palaa alter egonsa muodossa lukioikäisen nuorukaisen housuihin, joissa kuumottaa muukin kuin elämänhalu. Miljöön muodostaa 1970-1980-lukujen vaihteen Joensuu, josta tehdään ekskursioita niin Englantiin, Jyväskylään kuin pääkaupunkiseudulle.

Perspektiivi periferiasta

Kinnunen kuvaa oivaltavasti kulttuurin murrosta, jossa nuoriso ottaa haltuun punk-musiikkia ja omaa elämäänsä. Vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen ja seksikuviot kuuluvat nuoren miehen elämään, mutta myös ympäröivän maailman tarkkasilmäinenkin havainnointi. Stalinisti-leimakirves heiluu, kun Joensuussa vallataan talo ja perustetaan elävän musiikin yhdistys – niin kuin monessa muussakin kaupungissa 1980-luvun alussa. Kinnunen onkin saanut materiaalia kirjaansa Jelmulta.

Teoksessa dokumentoidaan muuan muassa Ismo Alangon ja Otra Romppasen toimia ennen kuin kumpikaan oli varsinaisesti noussut valtakunnan maineeseen – Alanko Hassisen Koneen ja Sielun Veljien myötä, Romppanen puolestaan Mana Mana – ja Psychoplasma-yhtyeissään.

Noustiin kellareista kertoo myös punkin ja uuden aallon noususta, tällä kertaa periferian perspektiivistä. Kirjan päähenkilön uratoiveet tarkentuvat punk-muusikosta aloittelevaksi kirjailijaksi. Nuori mies tienaa kirjoittamalla paikallislehtiin musiikki- ja keikka-arvioita. Samalla syntyy näkökulma ajan henkeen, josta pystyy jo aistimaan 1980-luvun myötä pinnalle nousseita trendejä.

Lähin vertailukohta lienee Kauko Röyhkä, mutta Kinnusen lause on Röyhkääkin suorempaa ja tiukempaa. Kirjan ainoa puute on sen pituus tai paremminkin lyhyys: vajaan 150 sivun annoksen hotkaisee hetkessä, ja nälkä sen kuin kasvaa.

Mutta toivetta on: Kinnunen vihjaa Tiedonantajalle, että mikäli hänestä riippuu, niin kirjalle on luvassa jatkoa. (MK)

Tapani Kinnunen: Noustiin kellareista. Kustannusliike Robustos 2014. 144 sivua.”

PS. Kirjan hankkiminen käy helpoiten tästä linkistä:

http://www.lukutoukka.fi/tapani-kinnunen-noustiin-kellareista-p-876.html 

Ugh!