Stage syö miestä, loppujen lopuksi haluan vain kirjoittaa

Olin puolentoista viikon sisään kaksi kertaa Helsingissä runokeikalla. Ensimmäinen esiintyminen oli Ravintola Kaisaniemessä osana Runokuu-kirjallisuusfestivaalia, toinen Tappajamummo ja muita runosarjakuvia -antologian julkistustilaisuudessa Café Mascotissa. Molemmat olivat odotettuja tapahtumia – niinpä latasinkin keikkoihin jonkin verran voimavaroja, myös taskumattia tuli kallisteltua, en kiellä.

Ennen Tappajamummon julkkareita kävin pihvillä ja oluella pitkäaikaisen ystäväni ja runojeni luottolukijan Timo Lappalaisen kanssa – runoilija hänkin. Kävimme myös läpi uusia runojani, ei niitä vielä montaa ole – pieniä merkintöjä Timppa runoihin kuitenkin jo laittoi. Jotenkin luotan häneen, tänään tein noihin seitsemään runoon ehdotetut korjaukset.

Snagarillakin esitelty Mellerin haudalla -runo säilyi kuitenkin esimerkiksi sellaisenaan. Muutenkin merkinnät koskivat lähinnä välimerkkejä ja joidenkin sanojen poisheittämistä.

Kertomuksen kirjoittaminen sujuu aikataulussa, tekstiä syntyy välillä pelottavalla vauhdilla – ehkä syytä pitää pieni tauko ja katsoa mitä on tullut elokuun aikana kirjoitettua.