Kirjoitin helmikuussa 1983 (olin silloin 20-vuotias)
lehtijutun, jonka voi sanoa kestäneen aikaa: siitä julkaistaan katkelmia
syksyllä ilmestyvässä kirjassa, joka käy läpi Sielun Veljet -yhtyeen
hurjia alkuaikoja. Teoksen tekijät ovat toimittaja Vesa Sirén ja
valokuvaaja Juha Metso.
Luin asiasta uusimmasta Soundista (nro 6-7/2013),
vinkin antoi hyvä kaverini. Kirjoittamani juttu on raportti Sielun Veljien
ensimmäisestä konsertista Joensuun Kaupunginteatterissa 8.2.1983. Yksi
vaikuttavimmista keikoista, mitä olen nähnyt. Bändi hioutui huippuunsa pari
vuotta myöhemmin L’amourha-levyn
aikoihin, mutta tuo ensimmäinen keikka jätti jälkensä. Sitä samaa olen joskus
halunnut nähdä kirjallisuus- ja runoustapahtumissa.
Musiikki toimii minulle muutenkin kirjoitusprosessin aikana.
Tykkään kuunnella yhtä lailla Sex Pistolsia ja Clashia
kuin Miles Davisia ja Monkia – hyvä kama on hyvää tyyliin
katsomatta.
Minulla on mielessäni tarina, jonka työnimenä on ”1979”.
Katsotaan nyt tuleeko siitä mitään, mainitsen asian, kun se paljastettiin
syntymäkaupungissani Joensuussa ilmestyvässä sanomalehdessä. Annoin
kesälomamatkalla joen kaupungissa käydessäni haastattelut sekä Karjalan
Heiliin, että Karjalaiseen. Edellinen on mainio kaupunkilehti,
jälkimmäinen ”maakunnan ykköslehti”. Joensuussa ei lueta Helsingin Sanomia,
eikä Turun Sanomia.
4 kommenttia:
Se on Tapsa festariaika
festarit
somewhere in there
festarit
“hell”, say satanisti
“peace”, s hippi
“heil”, s skini
“love” s somebody without honey
“vitut”, sanoo kaikki
kiltsi suu vaahdossa syö saippuaa
ei se johdu kiroilusta
koukkusuuarpinen raiskaaja hengittää
sammuneiden niskaan
ja joku kusipää kuolla ennättää
oon nähny vähän, kaiken ja en mitään jos kysyisi
virkavalta – muka vasikalta!
pissikset sipisevät kuin siiselit nurmella
tytöt naaraa vaaraa –
ketunpojat tainnuttaa valgealla telttakuntoon
järkkärit puhalluttaa paniikkihäiriöistä alkon pussiin
SILLÄ SE LÄHTEE – MILLÄ ON TULLUKKI!
6:tta päivää simmareissaan, jalat kuin kävelykepit,
jätkä sen kun porskuttaa!
öykkärierkille 4 pikkuista kirurgia
kasvojenkohotusta tarjoaa (nike – just do it!)
kuin pinkit pelikaanit
emeritusalkoholistit kumartuvat pullojansa noukkimaan
& kun kaikki vihreä saatu elämän peittoon
sadat sammuneet kupolit tärisevät teltoissaan
lihakeitot jaettu rakkauden nimeen…
valkoihoiset linnut saapuvat vatsojen pyttipannuilleen
soi patterimankka vajaana – väsyneenä
kuin menneiden aikojen kabareetähti moppinsa yllä
nuo hetket syntymästä kuolemaan...
Runoilijat donkkaa tykimmin!
Kiitos...
Eipä kestä. Oon lukenu sun kokoelmat pariin kertaan ja nehän donkkaa! Tuo iäntulo vaan vetää kirjoitelmat mulla ainakin hempeilyksi ;)
Romantikkojahan tässä ollaan, vaikka kuinka vedettäis sanoilla sarjatulta;
Banzai!
Rakkauden nimeen... ugh!
Lähetä kommentti