sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Helsinki Tampere Jyväskylä Oulu

Suomen Kirjailijaliitto sai Sirpa Kähkösestä parhaan mahdollisen puheenjohtajan seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Toisena ehdokkaana puheenjohtajan vaalissa ollut Venla Hiidensalo sai esittelypuheensa jälkeen taatusti kasapäin uusia kannattajia. Ihailin Hiidensalon itsevarmuutta ja pelottomuutta kovassa paikassa. Varmasti häntä jännitti, mutta eipä se ainakaan negatiivisesti ulospäin näkynyt. Hurjia naisia!

Kirjailijaliitto sijoittaa omaisuuttaan kirjailijakoteihin ja työhuoneisiin. Koska kyseessä on Suomen Kirjailijaliitto, toivoisin tietysti että niitä kirjailijakoteja olisi tulevaisuudessa myös Tampereella, Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä.

Helsingistä saa eteisen sillä hinnalla, millä Turusta kokonaisen kämpän.

***  

Sitten lukijapalautteeseen Suomi-trilogiani päätösromaanista Kuumat raiteet (Robustos 2017).

”Kirjoitat kuin Jari Tervo, mutta aidommin.” (Juppe 54 v.)

Kauniisti sanottu, vaikken mikään intohimoinen Jari Tervon tuotannon ystävä olekaan.

Totuus tulee lopulta aina vaimon suusta. Hän vihdoinkin luki teoksen.

”Pekka Lipponen, Pertsa ja Kilu ja Hannunniitun Hemingway samassa paketissa.”

Näillä mennään!

*** 

Lopuksi vielä linkit Demokraatin ja Turun Sanomien arvosteluihin:


Turun Hannunniitussa 26.11.2017   

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Parabellumia etsimässä

Turun Sanomien arvostelu Kuumista raiteista 8.11.2017

***

Arvostelu on maksumuurin takana, mutta laitan siitä valittuja paloja:

Trilogian muiden osien tapaan Kuumista raiteista voi bongata tuttuja hahmoja nimiltään muutettuina tai sellaisenaan. Englannin matkalla on esimerkiksi mukana nuori runoilija Jenni Haukio.”

”Ytimekästä on jälleen myös sanomisen tyyli. Kinnusen teksti kulkee kuin juna. Lause ei maalaile, se toteaa. Kinnunen pyrkii pysymään tiukasti kerronnan ytimessä ja ottamaan irti tehoja pienistäkin huomioista.”

”Suomi-trilogia on aikalaistodistus punk-sukupolven elämästä, runouden voimasta ja unelmiin uskomisen tärkeydestä. Kertoo se samalla jotain, ehkä paljonkin, tekijästä itsestään.”

”Jos Raymond Chandleriin on uskomista, tyyli on parasta mitä kirjailija pystyy luomaan. Kinnusella se on, oma tyyli.”

*** 

Maksumuurin takana olevat arvostelut herättävät keskustelua sosiaalisessa mediassa. Itse ymmärrän kyllä asian pointin: ilmaista lounasta ei ole.


Turun Hannunniitussa 8.11.2017 



maanantai 23. lokakuuta 2017

Kirjamessuja ja kolmiolääkkeitä


    ”Ah, mä olen niin romanttisella tuulella”, sanoin vaimolle.
    ”Kolmiolääkkeet alkaa purra”, vaimo vastasi.

Helsingin Kirjamessut otan selkäkrampista huolimatta haltuun lauantaina 28.10.2017.

Klo 14.00–14.30 Takauma-lava. Runouden uudet valtatiet. Mistä runokirja löytää kustantajansa? Mistä lukijat löytävät runoutta? Keskustelemassa Vilja-Tuulia Huotarinen, Tapani Kinnunen ja Tuija Välipakka, haastattelijana Mikael Brygger.

Klo 15.00–16.00 hengailen Robustos-kustantamon kojulla. Koordinaatit 6 f 21. Jos joku haluaa tietää Suomi-trilogian päättävästä Kuumat raiteet -romaanista jotain, vastailen mielelläni.

Klo 18.00–18.30 Katri Vala -lava. Vihreän veran vierastyöläiset. Atik Ismailin tuoreet tarinat maahanmuuttajajalkapalloilijoista. Atik Ismail, Tapani Kinnunen.

***

Messupäivän jälkeen vietän vaimon kanssa vapaata ohjelmaa, ehkä tutustumme Kallion ja Sörnäisten yöelämään. Ehkä haukkaamme huikopalaa Cellaa lähellä olevalla snagarilla. Helsinginkadun valot näyttävät suunnan…


Turun Hannunniitussa 23.10.2017



tiistai 10. lokakuuta 2017

Tuberkuloottinen ansarikukka

Oli hurja, jännittävä tunne esiintyä monisatapäisille yleisölle Turun Kirjamessujen ”Suomalaisen runon ääni” -tilaisuudessa viime viikonloppuna. Liki tunnin pituisessa keskustelussa esitettiin myös runoja, vedin Punkkarit-runon stagella seisaaltaan. Puntti ei kuitenkaan vipattanut, niin keskittynyt olin esitykseeni.

Valtaisa auditorio tuli tietysti täyteen, koska tilaisuus oli koottu Jenni Haukion kokoaman antologian Katso pohjoista taivasta (Otava, 2017) ympärille. Jenni oli mukana keskustelemassa samoin kuin kustannustoimittaja Anja Salokannel. Keskustelua johti varmaotteisesti Anna Kortelainen. Hän läväytti kaikkien aikojen luonnehdinnan 90-kiloisesta Tapani Kinnusesta. ”Sinäkin kun olet tuommoinen tuberkuloottinen ansarikukka…”, Anna aloitti.

Se sai yleisön repeämään.

Keskustelutilaisuus sai paljon kehuja vielä tiistaina Helsingissä, jossa olin paikalla, kun Suomen Kirjailijaliiton 120-vuotishistoriikki Kivelle perustettu (Otava, 2017) julkistettiin. Tasavallan presidentti kunnioitti tervehdyksellään tilaisuutta. Sauli Niinistö oli paikalla myös lauantaina runouskeskustelussa, kylläkin epävirallisissa merkeissä.


***


PUNKKARIT


En ollut nuorena jouluihminen,
makasin huoneessani kuunnellen
Genesistä ja Queenia.
Pohdin elämän tarkoitusta.
Vanhempani pakenivat
hulluuteen ja työhön,
Eino Grön ja lauantaitanssit
olivat heidän juttunsa.
Menetin monta Englannin liigan
toista puoliaikaa
hävittyäni äänestyksen kanavasta.
Lopulta he myöntyivät ostamaan
uuden television,
putkiradiosta olin jo tehnyt
vahvistimen
Ibanez Les Paulille.
Nyt tyttäreni kuuntelevat
samoja levyjä,
häviän äänestykset kanavista
kolmen naisen taloudessa.
Marsuille annoin uhallani
nimet Iggy ja Rotten
vaikka ne on tyttöjä.

(Copyright Tapani Kinnunen, Haitin runot, Savukeidas 2013)



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ei kylpyjä kesken kirjoittamisprosessin

Suomi-trilogia on nyt valmis ja ilmestynyt kokonaisuudessaan, kun sen kolmas osa Kuumat raiteet (Robustos, 2017) julkistettiin Turun Kirjamessuilla viikonloppuna.

On aika vetää henkeä, tehdä taustatöitä seuraavia teoksia varten – on aika viettää kylpyläviikonloppu.

”Tällaisen albumin [Lust for Life] tekeminen niin nopeasti on kovaa työtä, mutta se oli hauskaa. Levyn valmistuttua olin aivan lopussa. Nukuin studiossa enkä kylpenyt kahteen viikkoon. En puhunut kenellekään enkä lähtenyt ulos studiosta. Lupasin itselleni, etten tekisi sitä ennen kuin minulla olisi valmiina sellainen albumi kuin halusin. Niin myös tein.” (Iggy Pop Mikko Montosen haastattelussa 1977)

Tuo asenne minulla oli mielessäni, kun kirjoitin Kuumia raiteita. Kaikki muu on kirjoittamisen aikana toisarvoista, työn valmistuttua minun on aika katsoa ympärilleni.


*** 


Demokraatti julkaisi hienon arvostelun uunituoreesta teoksesta 4.10.2017.



KIRJAT
Tapani Kinnunen: Kuumat raiteet
Robustos 2017, 157 s.


Arvio Tapani Kinnusen uusimmasta romaanista: Ah elämää!


Tapani Kinnusen dokumentoiva elämänkertomus on edennyt kolmanteen osaan.

Alussa viivähdetään nuoren Topias Kettusen alias Tapani Kinnusen kouluvuosissa. Kesä on mahtavaa aikaa, jalkapallo, sukulaiset ja mökkeily täyttävät nuoren pojan elämän. Tyttöjä katsellaan, kiusaajia vältellään ja sopivasti uhotaan, jos muu ei riitä. Joskus auttavat ovela sanailu ja älyn käyttö. Se on hyväksyttyä, varsinkin piireissä, joissa sitä ei yleensä käytetä. Vuodet poikaiässä sujuvat ihmeen viattomasti.

Lomalla Topias pääsee Helsinkiin, matka on mieleenpainuva ETYK:in ja nähtävyyksien vuoksi. Miehistymiselle ikäkausi on otollinen. Ei liikaa pelkoja, vaan sopivia haasteita, sanoisi kasvatustietäjä.

Tarinan rakennustyömaa minä-navan ympärillä

Joensuun tienoo taakse, kun vuodet Turussa odottavat. Mutta kirjoittaja tekeekin ovelan siirron. Hän hyppää ajassa aika askelen eteenpäin. Runon ei ole hyvä jäädä odottamaan liian pitkäksi aikaa muun varjoon.


Mutta voi, seesteisen alun jälkeen kirjassa luikertaa framille myös kosiskelun kavala käärme. Runoilijanplanttu Topias kumartaa ylen syvään muiden runoilijoiden ja kustannushulttioiden suuntaan. On aika tottua talon tavoille, aika antaa palaa, puhuu teksti.

Savustamo-niminen kustantamo rapajuoppoineen tulee Topiakselle kovin tutuksi ja houkuttavaksi. Päihteet pysyvät silti hallinnassa, jos ei lasketa mukaan aikoja tai hetkiä, jolloin taju on karannut kauas ulottumattomiin. Onni myötä ja varjelus varavarjona, sanoisi nuorisopastori.

Jakso on kirjallisesta näkökulmasta katsottuna informatiivinen, jos sellaista sanaa tässä yhteydessä kehtaa käyttää. Antaumusta ja opittavaa nuorella runoilijalla on, ryhtiä niin, että vuodet kuluvat näennäisen pystyssäpäin ja että julkaisupino kasvaa. Luvut ovat sopivaa lähilukua sellaiselle, joka hamuaa kokonaiskuvaa turkulaisesta katurunoudesta.

Vuodet runoneitseyden auringonpaisteessa ja räntäsateessa ohjaavat monella tapaa Topiaksen taiteilijatietä. Nuori runoilija on vaikutuksille altis, matkoille valmis ja työssään valpas. Runoilijan kokonaiskuva alkaa hahmottua ruutu ruudulta.

Jotkut näistä runoelämää kuvaavista luvuista ovat hyvinkin kelvollista kirjallista kamaa, romaanin alkuosan poikavuosien sivujen rinnalla. Hyvä veto vie, meno on hallittua ja mukaansatempaavaa. Joutavat (katurunouden silmin katsotut) asiat on syrjään sysätty.

Herra Suorasuu dokumentoi

Sitten kirjassa harpataan aimo askel taaksepäin. On kuin kertoja vetäisi henkeä rankan …vaiheen jälkeen. Tuttua tarveharkintaa, sanoisin.

Runoilija on nyt kalatehtaalla työssä. Tehdas antaa työpaikan, taloudellisen turvan ja rytmin arkeen ja Topias tuntuu olevan kelpo työmies. Mutta sieltäkin on aika irtautua ja matka jatkuu Tanskaan, missä odottaa Mille, tyttö, johon Topias on työpaikalla tutustunut.

Dokumentoiva romaani jakautuu kolmeen osaan: levollisemmat ja kevyemmät jaksot reunoilla ja runoydin keskellä. Kohdittain jo hieman harmitonkin herra Suorasuu on tehnyt itsestään tavaramerkin, minä-maailma kukkii sekä kauniin että pahan pihan kukkia.

Ja koska kirjailija ymmärtää keventämisen, suorien iskujen ja hulvattoman mielen vuorotyön, Sympaatti ui haaksirikoitta satamaan.

On aika jäädä odottamaan seuraavaa vuoroa.

Matti Saurama




sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kuumat raiteet

"Aika kovia juttuja olet joutunut käymään läpi. Rispektini sua kohtaan nousi."

Viestin lähetti heppu, joka tekee päivätyötään telakalla.

”Kun haluan mielessäni palata lapsuuden lämpimiin maaseutukesiin, niin ajattelen Mark Twainin kirjoja. Veden äärellä oleilua ja heinäsirkkojen sirkutusta ja sitä lämpöä! Helposti olen yhtä aikaa sekä Mississippi-joen äärellä että meidän kesäpaikan lammen rannalla. No niin. Tässä kirjassa tuli se sama fiilis, ei siis tartte aina lukea Twainia. Tirsk! Pystyin niin hyvin eläytymään noihin fiiliksiin. - - Ei vielä haluaisi jättää jäähyväisiä Kettuselle.”

Nainen Itä-Suomesta.

Kaksi erilaista palautetta uudesta kirjasta, molemmista olen hyvin otettu. Molemmat fiilikset mahtuvat helposti Kuumien raiteiden kansien väliin.

Nyt sitten odottelen tappo- tai armahdustuomioita virallisilta tahoilta. Ne vaikuttavat välillisesti toimeentulooni. Kirjoittamista jatkan joka tapauksessa. Topias Kettusen tarinan täytyy jatkua.

Kirja on arvosteluvapaa, vaikka sen julkistuskeikka on Turun Kirjamessuilla sunnuntaina 8.10.2017 klo 14.00–14.20 Kuisti B-halli.

Kirja on kätevintä tilata linkistä:

***

Ennen uskoin Lou Reediin ja Velvetiin
nyt vain vievät kuumat raiteet helvettiin (helvettiin!)
Täällä helvetin melu päätäni huumaa
ja korvistani valuu tahnaa kuumaa

Aa aa aa aa…

Ennen uskoin Baaderiin ja Meinhofiin
Nyt vain vievät kuumat raiteet helvettiin (helvettiin!)
Täällä helvetin melu silmäni sulkee
ja ihmiskunta vaan kuussa kulkee

Aa aa aa aa…

(Copyright Juha Helminen & Jyrki Siukonen, Kollaa Kestää)



Turun Hannunniitussa 1.10.2017 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Erään tarinan anatomia

19-vuotiaana kirjoitin alla olevan runon.


LUJAA & NOPEETA RAKKAUTTA        

Me mentiin
jumalauta kun me mentiin
                  niinku Lindholmin Daven sormet
         skitan otelaudalla

rytkytys ja kamat sisään


Runo oli nipussa, josta minut palkittiin vuoden 1983 Nuorison taidetapahtumassa. Voittajille järjestettiin kymmenen päivän palkintoleiri kesän alkajaisiksi Sipoossa. Kari Levola toimi ohjaajana.

Kuvataidepuolen hemaiseva punapää tuli leirillä luokseni ja sanoi lukeneensa runon ja pitäneensä siitä. Samaan hengenvetoon hän sanoi ”Dave on mun henkilökohtainen tuttuni”. Nousin siltä istumalta ja menin majapaikkaan ja kaivoin runon esiin. Vedin ruksit ”lindholmin daven” yli ja kirjoitin tilalle ”Jimi Hendrixin sormet”. Siinä muodossa runo julkaistiin seuraavana vuonna Nuoren Voiman Liiton antologiassa Himo aamuisiin korsiin. Runoa ja proosaa (Ikaros-kirjat, 1984).

Tuo juttu tuli mieleeni, kun sain henkilökohtaista palautetta uunituoreesta kirjastani Kuumat raiteet (Robustos, 2017) eräältä kollegalta. Hän oli pahoittanut mielensä, kun ei esiinny tarinassa nimeltä, vaikka siellä kuitenkin ovat esim. Jenni Haukio, Marjo Isopahkala ja Henry Lehtonen. He ovat mukana Englannin-runokiertueesta kertovissa kohtauksissa.

En ota kirjoihini mukaan henkilöitä siltä pohjalta, ovatko he kavereitani vai eivät. Henkilöt tulevat mukaan, jos tarina vaatii sitä.

Joidenkin tyyppien nimet on kirjassa muutettu, koska se tuntui luontevalta. Einari Selosen ja Viljami Hätösen Savustamo-kustantamossa ei sinällään ole mitään kritisoitavaa, kuitenkin jonkinlaiset todellisuuden ja fiktion rajat on syytä vetää, kun kyseessä kuitenkin on kaunokirjallinen teos eikä tietokirja.

***

Haastattelija kysyi kauan kauan sitten nuorelta Antti Hyryltä, millainen on hyvä kirja. Kaikenlaisia haastattelulausuntoja vieroksunut Hyry vastasi ykskantaan, että hyvä kirja on semmoinen, jota on "mukava lukia".

Vaikka olette kirjailijanlaadultanne ja elämänkokemukseltanne sangen erilaisia, käytän kernaasti uuden kirjasi luettuani Hyryn ilmausta: sitä oli mukava lukia.

***

Kirjan voi tilata linkistä:

Turun Hannunniitussa 22.9.2017

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Turun Kirjamessut vs. Helsingin Kirjamessut: 5–1

Kun kirja ilmestyy, mihinkään ei oikein voi keskittyä. Dokatakaan ei koko ajan voi, kun maksa-arvot paukkuvat.

Turun Kirjamessuilla olen mukana seuraavissa jutussa:

Perjantai (6.10.) klo 10.40–11.00 Kuisti B-halli. Haastattelen Atik Ismailia hänen uudesta kirjastaan Vihreän veran vieraat (Aviador, 2017). Atik on koonnut kirjaan maahanmuuttajajalkapalloilijoiden tarinoita.

Perjantai (6.10.) klo 14.30–15.15 Tekstiretriitti 1. krs. Varsinais-Suomen Runokimara. Mukana lisäkseni Helianne Kallio, Nzar Kwenstani, Virpi Vairinen, Elina Laine ja Juha Kulmala.

Lauantai (7.10.) klo 11.55–12.40 Auditorio. Suomalaisen runon ääni. Mukana lisäkseni Jenni Haukio ja Anja Salokannel. Anna Kortelainen haastattelee.

Sunnuntai (8.10.) klo 8.30–9.30 Pieni Kirjapuoti (Yliopistonkatu 28, Turku). Runousaamiainen. Mukana lisäkseni Jouni Inkala, Marko Laihinen, Tommi Parkko ja Pirkko Soininen.

Sunnuntai (8.10.) klo 14.00–14.20 Kuisti B-halli. Tapani Kinnunen: Kuumat raiteet (Robustos, 2017). Luvassa on kinnusmaista kerrontaa suomalaisesta alakulttuurista niin kirjallisuudessa kuin musiikissakin. Jouni Lehtinen haastattelee.


***

Helsingin Kirjamessuilla olen lauantaina 28.10. klo 14.00–14.30 Suomen Kirjailijaliiton Takauma-lavalla. Runouden uudet valtatiet. Mukana lisäkseni Vilja-Tuulia Huotarinen ja Tuija Välipakka. Mikael Brygger haastattelee.


***

Ennen messuja olen stagella Mika Kivelän Poliisin eristämä alue -kirjanjulkkareissa lauantaina 23.9. klo 18.00–22.00 Bar Ö:ssä (Linnankatu 7, Turku). Potkaisen homman käyntiin pienellä puheella ja runoesityksellä, sen jälkeen lavalle saapuvat Helianne Kallio, Kalle Talonen, Susinukke Kosola, Juha Kulmala, Esa Hirvonen, Marjo Isopahkala sekä Mika Kivelä & Ray Diamond. Lopuksi Jussi Helle soittaa kitaraa ja laulaa.



Tapahtumassa on myytävänä esiintyjien teoksia. Legendaarinen Erno Selänne hoitaa kassaa.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kirjat ja punkasenne

Hulluissa on se huono puoli, että yhtenä päivänä he palvovat sinua, toisena ilmoittavat vihaavansa ja tappavansa sinut, kun et ole heidän odotustensa mukainen.

Olla oma itsensä, se ei hulluille riitä.

KUUMAT RAITEET (Robustos, 2017) on nyt joka tapauksessa ilmestymäisillään. Kirja on tullut painosta ja arvostelukappaleet lähtevät kustantajalta lähiaikoina.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX, ensimmäisen vuorokauden aikana kuusi kiloa sidottua kovakantista kirjaa vaihtoi omistajaa. Puhun tahallani kiloista, vaikka yleensä kirjoista käytetään myytäessä kappalemääriä.

Pahvilaatikon kyljessä lukee TAPANI KINNUNEN KUUMAT RAITEET 26 KAPPALETTA 6,0 KILOA

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Kirjan voi tietysti tilata kätevästi linkistä. Tämä on kaikkein suositeltavin tapa. Tästä linkistä kirja lähtee suoraan kustantajalta: kaikki voittavat.


Kuumien raiteiden henkilögalleria on sen verran laaja, että on mielenkiintoista nähdä mitä kriitikot siitä sanovat. Henkilökohtainen palaute on tähän mennessä ollut positiivista.

Turun Hannunniitussa 17.9.2017 


keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Anja, Anna, Jenni ja mä

Kirjoja pitäisi myydä tai kohta niitä ei enää julkaista!

Ei kirja missään kriisissä ole, kirjakauppojen ja kirjastojen sisäänostot ovat. Kun 1970-luvulla joku Erno Paasilinna sai epäkaupallisten teostensa varjossa kirjoittaa rauhassa (kirjastot hankkivat kirjailijan teoksia aina sen 500 kappaletta, mikä riitti kustantajalle), tuli vaikutelma: siinä on julkisuutta välttelevä oikea kirjailija.

Paskat! Kustantaja hoiti kirjailijan mainostamisen ja kuvat kirjallisuuslehtiin. Nyt taistelu palstamillimetreistä on veristä! Oli ehkä ennenkin, mutta taistelun hoitivat edusmiehet. Nyt kirjailijan on tultava kadulle (lue: kirjamessuille, jos pyydetään! Kirjakauppoihin, jos pyydetään!)...

Jenni Haukio pyysi. Olen puhumassa runoudesta valtakunnan ykkösnaisen ja Anja Salokanteleen kanssa Turun Kirjamessujen Auditoriossa lauantaina klo 11.55–12.40. Anna Kortelainen haastattelee. Auditorioon tulee taatusti väkeä – olen sekä iloinen että ylpeä kunniasta olla tapahtumassa!

Minulle syksyn tärkein juttu on kuitenkin Suomi-trilogian päätösromaanin Kuumat raiteet (Robustos) ilmestyminen. Kirja on jämähtänyt painoon, mutta tulee kyllä ulos ennen messuja!

Pienkustantajat taistelevat olemassaolostaan, varmaan isotkin talot, mutta niissä katto on sen verran korkealla, että pienet pihaukset eivät kuulu ulospäin.

Kuumat raiteet on tilattavissa ennakkoon linkistä. Hinta on kuluttajaystävällinen. Ugh!


Turun Hannunniitussa 6.9.2017



lauantai 26. elokuuta 2017

Kovat kundit kirjoittaa runoja

Tapasin vanhan kaverini, joka oli alkanut taas kirjoittaa. Hän julkaisi esikoisensa omakustanteena 2000-luvun alussa, ja myöhemmin ”virallisen” esikoisensa Savukeitaalta 2004. Kaverin nimi on Santtu Puukka, ja hänen Nuorallatanssia-kokoelmansa ylsi Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokkaaksi sekä Tiiliskivi-ehdokkaaksi.

Santtu kirjoittaa semmoista runoutta, jota nyt peräänkuulutetaan: yhteiskunnallista, helposti avautuvaa – ja mikä tärkeintä: laadukasta!

Naurattaa, kun Santtu kertoo tyypistä, joka rupesi ryyppäämään. ”Lopuksi kaveri dokasi sinolia ja syttyi sisältä palamaan.”

Myös muut kaverit ovat olleet ahkerina. Juha Kulmalan Ränttätänttä-runokokoelman julkkarit pidetään Bar Ö:ssä 16.9.2017. Mika Kivelän Poliisin eristämä alue -valikoiman julkkarit samassa paikassa 23.9.2017.

Tervetuloa Turkuun hyvän runouden äärelle!

Oma kirjani Kuumat raiteet tulee painosta kuun vaihteessa, teos on tilattavissa ennakkoon linkistä:

Tässä vielä linkki haastatteluuni Aamuset-kaupunkilehdessä:

(Bar Ö, Linnankatu 7, Turku. Runotilaisuuksiin vapaa pääsy)



maanantai 7. elokuuta 2017

Kirjoitan, koska…

Kirjoitan, koska nautin kirjoittamisesta. Siinä samalla tulee jäsennettyä paitsi itseään, myös maailmaa.

Nyt on kuitenkin se aika vuodesta, kun kirjoitustyöt on hetkeksi pistettävä sivuun. Kirjaa pukkaa.


Ensimmäinen pieni haastattelu kirjan tiimoilta meni Turussa ja lähiympäristössä ilmestyvään Aamuset-kaupunkilehteen.


”– Kirjassa seikkailee edelleen alter egoni Topias Kettunen. Kirjasta kolmannes sijoittuu 1980-luvun loppuun ja kalatehtaaseen, jossa Kettunen työskentelee. Se on värikästä elämää, jossa juppikulttuuri ei kukoista, vaikka juppien aikaa eletään ja lama on vasta edessäpäin. Kirjan tuoreimmat tapahtumat ovat jo nykyaikaa. Siellä kierretään hurjilla runokiertueilla pitkin Suomea ja ulkomaita, Kinnunen kertoo.
– Romaanini muodostavat trilogian, mutta jokainen kirja on myös itsenäinen teoksensa. Niitä voi lukea missä järjestyksessä tahansa, hän jatkaa.”

Mainittakoon nyt, että kirja alkaa kuitenkin vuosista 1974 ja -75, kun Topias Kettunen käy koulua Joensuussa ja kuuntelee Hectoria.

Kirjan julkistuksen olin ajatellut Turun Kirjamessuille 5.–8.10.2017, mutta kyllä teos jo sitä ennen on käpälässä.


Turun Hannunniitussa 7.8.2017  

torstai 20. heinäkuuta 2017

Minä, Pessoa ja maksakirroosi

Vietin reilun viikon Lissabonissa. Ei ihme, että runouden suurmies Fernando Pessoa kuoli siellä maksakirroosiin. Ruokatilauksen yhteydessä sain aina litran kannun viiniä pöytääni. Loin Pessoan tapaan sivupersoonia: toinen ryyppäsi, toinen moralisoi raittiina vieressä.

Syksyllä ilmestyvä Suomi-trilogian päätösromaani odottaa takakantta valmiiksi. Katsotaan minkälaiseen ratkaisuun kannentekijät päätyvät. Etukannen olen nähnyt ja se on hyvä.

Jenni Haukion kokoamassa Katso pohjoista taivasta -antologiassa (Otava, 2017) olen mukana runolla Punkkarit. Eilen toinen punkkari kuoli: leidi Paris alias ”Rotten” siirtyi taivaallisten persiljapatojen äärelle kuusivuotissyntymäpäivänään.

Parisilla oli englantilaiset sukujuuret, sieltä sen nimi tulee. Hän oli saanut nimen syntyessään. Itse ristin marsun Rotteniksi. Toinen lemmikki – leidi Wilma alias ”Iggy” – jatkaa maallista vaellustaan.

Seuraavat keikat:
17.8.2017 Bar Ö, Turku
22.8.2017 Runokuu, Helsinki
11.–12.9.2017 Joensuu
23.9.2017 Bar Ö, Turku
6.–8.10.2017 Turun Kirjamessut 


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Mukkulan henki Suomi 100 -juhlavuonna

Vierailin Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa. Edellinen kerta oli 2001. Tasaisen vauhdin taulukolla seuraava kerta on 2033. Olen silloin 71 vuotta. Luultavasti yhä potkin lavalla mikrofoneja seiniin, en vain enää muista minkä takia.

Puutarhajuhlissa puhuttiin, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun Helsingin Sanomat ei lähettänyt edes kesätoimittajaa tekemään raporttia kokouksesta. Helsingistä on pitkä matka Lahteen, Turusta selvästi lyhyempi, koska Jaakko Mikkola teki ansiokkaita juttuja kokouksesta Turun Sanomiin.

Esitin ravintola Tirrassa runojani parinkymmenen vuoden takaa. Syynä vanhojen runojen esittämiseen oli Anselm Hollon aikoinaan tekemät käännökset. Yleisö ymmärsi suomea ja englantia.

Paljastin yleisölle, että alla olevassa runossa ”Saarikoski” on paitsi runoilijan, myös paikan nimi. Saarikoski sijaitsee Siikaisissa, josta Reijo Mäki on kotoisin.

Lahden kokouksen kirjailijavieras Andy Willoughby tulkitsi runoni englanniksi. Taisimme heittää yleisön sekaan tuolin.

---

SAARIKOSKI

Matkalla Poriin
juon Koskenkorvaa
pullonsuusta.
Runoilija kuskina.
Sininen Mazda.
Kusen hankeen
taukopaikalla.
Katson hirvenjälkiä.
Metsässä voisi asua
jos olisi viinaa.

(runokokoelmasta Tupakoiva munkki, 1996)



SAARIKOSKI

On my way to Pori
I drink Finlandia vodka
straight from the bottle.
A poet is driving.
A blue Mazda.
At a rest stop
I piss in the snow.
Look at moose tracks.
As long as you had some booze
you could live in these woods.

(käännös Anselm Hollo)





Turun Hannunniitussa 21.6.2017


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Curriculum Vitae ja Kuumat raiteet

Suomi-trilogiani päätösromaani Kuumat raiteet ilmestyy syksyllä. Olen nähnyt kansikuvan ja alustavan taiton. Mietin jälleen kerran, miten olen pystynyt kirjoittamaan tuon kaiken? Olen aina tulisilla hiilillä tässä vaiheessa hanketta.

Yhteistyö Kustannusliike Robustoksen kanssa toimii hienosti. Kustannussopimus allekirjoitettiin helmikuussa, ja siinä mainituista asioista pidetään kiinni. Taattu ennakko napsahtaa kohta tilille.

Pääsen grillille vetämään lihapiirakan höyrymakkaralla. Kaikki mausteet kiitos – ja sipuli paahdettuna!






TAPANI KINNUSEN TUOTANTO


Runoteokset

Nauru pimeästä huoneesta (1994)
Tupakoiva munkki (1996)
Show Time (1998)
Alaskan runot (2001)
Pyhä kankkunen (2004)
Hard Core (UK, 2006)
Englantilainen keittiö (2007)
Amerikkalainen parranajo. Runot 1994–2009 (2009)
Haitin runot (2013)
Ranskalainen suudelma (2016)


Romaanit

Suomi-trilogia:
Noustiin kellareista (2014)
Julkinen eläin (2015) 
Kuumat raiteet (2017)

maanantai 8. toukokuuta 2017

”Ei kermaperseille!”

Syksyllä ilmestyvä Suomi-trilogiani kolmas romaani on siinä vaiheessa, että odotan pikku hiljaa kansikuvaa ja taittoa tsekattavaksi.

Fontti, kansi, taitto… niissä on aina oma jännityksensä.

Olen ehdottanut jotain, mutta viime kädessä kansitaiteilijalla ja taitosta vastaavalla on vapaat kädet.

On pelkästään hyvä, että useampi tekijä jättää lopulliseen teokseen puumerkkinsä. En ole omavarainen luovuuden suhteen, en edes yritä olla.

Romaanin vanhimmat kuvaukset ovat 1970-luvun alkupuolelta, tuoreimmat loppuvuodesta 2013.

Trilogian erikoisuus on, että teokset voi lukea missä järjestyksessä tahansa lukukokemuksen kärsimättä.


Suomi-trilogia
Noustiin kellareista (2014)
Julkinen eläin (2015)
Kuumat raiteet (2017)


Kirjat voi tilata linkistä:



(otsikko on Janza Jäppisen kirjoittamasta arvostelusta Julkisesta eläimestä Toinen Vaihtoehto -punklehdessä #256)


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Poikkitaiteellinen runous

Muutaman tunnin kuluttua luen runoja boheemissa turkulaisbaarissa. Kyseessä on kenties kaupungin berliiniläishenkisin mesta, Bar Ö.

Ajattelin lukea runot ihan selvin päin, katsotaan onnistuuko. Mikrofonia en ainakaan potkaise.

Mietin sitä helvetinmoista määrää kotimaista runoutta, jota luin vuoteen 2000 asti. Miten se on vaikuttanut minuun – ainakaan mikään sen jälkeen kirjoitettu ei oikeastaan ole vaikuttanut, jos rehellisesti sanon.

On ollut hakukonerunoutta, kokeellista runoutta, käsiterunoutta ja kuvataiderunoutta. Se kaikki tuli nähtyä jo nuorena Taide-lehdestä. Luin niitä Joensuun kaupunginkirjastossa ja taidemuseossa.

Arvostan pelkistettyä ilmaisua, josta olennainen välittyy. Viime kädessä kysymys on aina rakkaudesta ja kuolemasta – siis elämästä.

Kirjoitan, siis elän.


Turun Hannunniitussa 11.4.2017 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kanonisoidut runot ja maanalainen proosa

On kunnia olla mukana Jenni Haukion kokoamassa suomalaisen runouden antologiassa Katso pohjoista taivasta (Otava, 2017). Runoni teoksessa on Punkkarit, ja sen pääosaan nousevat perheeni marsut Iggy ja Rotten. Vaikka marsut ovat englantilaista sukujuurta ja ladyja, ovat ne nyt kanonisoitu osaksi suomalaiskansallista kulttuuria.

Myöhemmin keväällä julkaistaan Sinikka Vuolan toimittama eroottisen runouden antologia Olet täyttänyt ruumiini tulella (WSOY, 2017). Olen mukana kolmella runolla, niistä ehkäpä myöhemmin.

Teoksen julkistustilaisuus on Villa Kivessä (Helsinki) 4.5.2017. Olen menossa paikan päälle.


*** 


Toinen Vaihtoehto on punkpiireissä arvostetuin edelleen ilmestyvä alan julkaisu. Sen tuoreimmassa numerossa 256 on arvostelu Suomi-trilogiani toisesta romaanista. Lehti tuli painosta vähän myöhässä, kun päätoimittajalta paloi talo ja maallinen omaisuus sen mukana.


Tapani Kinnunen – Julkinen eläin (Robustos)

Aivan loistava homma. Nyt jo käsillä Kinnusen trilogian toinen osa ja menokin suunnilleen edellisen Noustiin kellareista -teoksen kaltaista, mukavasti asosiaalisen elämöinnin puolesta puhumista. Kirjan tarinassa ollaan maantieteellisesti valuttu Itä- ja Keski-Suomen kautta entiseen pääkaupunkiin Turkuun ja herkullisia tuokiokuvia tarjoillaan tälläkin kertaa. Tuntuu jopa siltä, että seikkailut ja kohellukset ovat edellisosaakin tiukempaa tavaraa. Kerrontatyyli on minunkin kaltaiselle pölvästille kerralla uppoavaa ja turhat krumeluurit on poljettu suosiolla maanrakoon. Puheet bukowskimaisuudesta eivät ole perusteettomia, sen verran sanallinen säilä viuhuu eikä nauruntyrskähdyksiltäkään voi välttyä lukiessa. Tähän voisi tunkea kaikkia mahdollisia superlatiiveja, mutta erittäin vahvasti suosittelen ostamaan ja lukemaan tämän kuin myös edellisenkin. Trilogian päätöstä odotan vähintäänkin innolla. Ei kermaperseille! robustos.fi (Janza Jäppinen)


***


Seuraava keikka tiistaina 11.4.2017 Bar Ö:ssä, Turku.