torstai 27. kesäkuuta 2013

Sielun veljiä


Kirjoitin helmikuussa 1983 (olin silloin 20-vuotias) lehtijutun, jonka voi sanoa kestäneen aikaa: siitä julkaistaan katkelmia syksyllä ilmestyvässä kirjassa, joka käy läpi Sielun Veljet -yhtyeen hurjia alkuaikoja. Teoksen tekijät ovat toimittaja Vesa Sirén ja valokuvaaja Juha Metso.

Luin asiasta uusimmasta Soundista (nro 6-7/2013), vinkin antoi hyvä kaverini. Kirjoittamani juttu on raportti Sielun Veljien ensimmäisestä konsertista Joensuun Kaupunginteatterissa 8.2.1983. Yksi vaikuttavimmista keikoista, mitä olen nähnyt. Bändi hioutui huippuunsa pari vuotta myöhemmin L’amourha-levyn aikoihin, mutta tuo ensimmäinen keikka jätti jälkensä. Sitä samaa olen joskus halunnut nähdä kirjallisuus- ja runoustapahtumissa.

Musiikki toimii minulle muutenkin kirjoitusprosessin aikana. Tykkään kuunnella yhtä lailla Sex Pistolsia ja Clashia kuin Miles Davisia ja Monkia – hyvä kama on hyvää tyyliin katsomatta.

Minulla on mielessäni tarina, jonka työnimenä on ”1979”. Katsotaan nyt tuleeko siitä mitään, mainitsen asian, kun se paljastettiin syntymäkaupungissani Joensuussa ilmestyvässä sanomalehdessä. Annoin kesälomamatkalla joen kaupungissa käydessäni haastattelut sekä Karjalan Heiliin, että Karjalaiseen. Edellinen on mainio kaupunkilehti, jälkimmäinen ”maakunnan ykköslehti”. Joensuussa ei lueta Helsingin Sanomia, eikä Turun Sanomia.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se on Tapsa festariaika


festarit



somewhere in there
festarit
“hell”, say satanisti
“peace”, s hippi
“heil”, s skini
“love” s somebody without honey
“vitut”, sanoo kaikki

kiltsi suu vaahdossa syö saippuaa
ei se johdu kiroilusta
koukkusuuarpinen raiskaaja hengittää
sammuneiden niskaan
ja joku kusipää kuolla ennättää

oon nähny vähän, kaiken ja en mitään jos kysyisi

virkavalta – muka vasikalta!

pissikset sipisevät kuin siiselit nurmella
tytöt naaraa vaaraa –
ketunpojat tainnuttaa valgealla telttakuntoon

järkkärit puhalluttaa paniikkihäiriöistä alkon pussiin

SILLÄ SE LÄHTEE – MILLÄ ON TULLUKKI!

6:tta päivää simmareissaan, jalat kuin kävelykepit,
jätkä sen kun porskuttaa!

öykkärierkille 4 pikkuista kirurgia
kasvojenkohotusta tarjoaa (nike – just do it!)

kuin pinkit pelikaanit
emeritusalkoholistit kumartuvat pullojansa noukkimaan

& kun kaikki vihreä saatu elämän peittoon
sadat sammuneet kupolit tärisevät teltoissaan

lihakeitot jaettu rakkauden nimeen…

valkoihoiset linnut saapuvat vatsojen pyttipannuilleen

soi patterimankka vajaana – väsyneenä

kuin menneiden aikojen kabareetähti moppinsa yllä

nuo hetket syntymästä kuolemaan...



Tapani Kinnunen kirjoitti...

Runoilijat donkkaa tykimmin!

Kiitos...

juuso kirjoitti...

Eipä kestä. Oon lukenu sun kokoelmat pariin kertaan ja nehän donkkaa! Tuo iäntulo vaan vetää kirjoitelmat mulla ainakin hempeilyksi ;)

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Romantikkojahan tässä ollaan, vaikka kuinka vedettäis sanoilla sarjatulta;

Banzai!

Rakkauden nimeen... ugh!