perjantai 25. marraskuuta 2016

Kummisetä kertoo

Ei kai kukaan enää vakavalla naamalla väitä, ettei paikkakunnalla ole väliä, missä kirjoittaa tai mistä kirjoittaa.

Tuore Finlandia-voittaja Akvarelleja Engelin kaupungista on helsinkiläisen Jukka Viikilän leimallisesti stadilainen teos.

”Olen oivaltanut, että rakkaalla kaupungillani on kieli ja tarina, jota en ole aikaisemmin ymmärtänyt. Nyt kuljen kaupungilla ja huomaan, että se onkin runoutta.” (Baba Lybeck, tämänvuotisen Finlandia-palkinnon valitsija)

Olisiko Baba valinnut voittajaksi saman teoksen, jos se olisi sijoittunut Vaasaan? Tarttumapinta kaupunkiin olisi hänellä taatusti ollut toisenlainen. Sitä ei välttämättä edes olisi.

Okei, tämä on jossittelua. Okei, tässä on kirjoittajakohtaisia eroja.

Iloitsen kuitenkin Jukka Viikilän voittopuheesta, jossa hän sanoo: ”Haluan omistaa kirjan tyhjäntavoittelijoille, dropouteille, runkkareille, taivaanlannanmaalareille, jotka kirjoitatte ilman palkkaa, silkasta kirjoittamisen ilosta.”

Se on miehen puhetta. Viikilä on taatusti Finlandiansa ansainnut!

(Sitaatit Helsingin Sanomien verkkolehdestä 24.11.2016)


Turun Hannunniitussa 25.11.2016 


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Painosmääristä

Kirjojeni painosmäärät ovat yleensä 800–1000 kappaletta.

Olen seikkaillut viimeisen 20 vuoden aikana Suomea ristiin rastiin erilaisissa kirjallisissa tilaisuuksissa ja tavannut siinä samalla monenlaisia kirjallisia toimijoita. On kustantamoja, jotka ottavat kirjoista 1–50 kappaleen painoksia odottaen kirjoille kovaa julkisuutta.

En tietenkään tarkoita, että suuret painokset tekevät kirjasta jotenkin paremman: Sofi Oksasen kirjoja painetaan helvetisti, mutta niitä myös myydään paljon. Sillä on kustantamolle merkitystä: varastoiminen maksaa.

Ymmärrän pirun hyvin pieniä kustantamoja, jotka ottavat runokokoelmista ja romaaneista 200–400 kappaleen painoksia.

Savukeidas ja Robustos ovat pieniä kustantamoja, mutta ottavat kirjoista yleensä vähintään 800 kappaleen painoksen. Jenni Haukio ja Antti Nylén tietysti ovat poikkeuksia: heidän kirjoiltaan odotetaan aina kovaa myyntiä, ja painokset ovat sen mukaiset.


Turun Hannunniitussa 23.11.2016  

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Voittajat ja häviäjät

Alkajaisiksi onnittelut Finlandia-palkintoraadille hienoista ehdokasvalinnoista. Emma Puikkonen ja Jukka Viikilä tulivat mustina hevosina kilpailuun mukaan.

Saman tien alkoi itkeminen ”Turun mafia jyrää”. Hah, melkein sitä unohtaa että kirjallista elämää on Helsingin ulkopuolellakin. Pitäisi parkaista ”Helsingin mafia jyrää”, sillä puolet ehdokkaista asuu Stadissa.

Humoristista on myös seurata parin itkupillin touhuja, kun selvisi etteivät he ole tuossa vuotuisessa kirjallisessa missikilpailussa mukana. Turussa tuommoiset vedetään pari kertaa Aurajoessa förin kölin alta, niin lähtee pahimmat ähkyt.

Annoin kolmesivuisen haastattelun kirjallisuuslehteen. Se ilmestyy joulukuun alussa. On helppo avautua vaikeistakin asioista, kun toimittaja on tehnyt hyvät taustatyöt – esimerkiksi tutustumalla etukäteen kirjalliseen tuotantoon.

Arvosteluja Ranskalaisesta suudelmasta (Savukeidas 2016) on tietooni tullut Turun Sanomista, Karjalaisesta, Kauppalehti Optiosta… lisää on tulossa, pikkulinnut laulavat.

Lisäksi mielenkiintoisia juttuja kokoelmasta on ilmestynyt nettijulkaisuihin. Mainittakoon tässä Teemu Helteen kirjallinen blogi:



Turun Hannunniitussa 6.11.2016