Palasin pieneltä kirjoitus-
ja lomamatkalta Hanian kupeesta, Kreetalta. Minulla on salainen paikka, jossa
runot syntyvät vaivattomasti. En tiedä mikä siinä on, mutta kahden viikon
aikana kirjoitin seitsemän säilyttämisen arvoista runoa. Se on sama kuin kahden
vuoden saldo Suomessa. Kirjoitan siis runoni hitaasti, vaikka ne syntyvät
sitten lähes kertavedolla.
Meri pauhaa nyt
minussa ja sinikantisessa vihkossani. Kirjoitan runot edelleen ensin kuulakärkikynällä
ruutupaperille, tapa jolla aloitin lukiossa 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.
***
Hania on nyt
tapetilla kotimaisessa kirjallisuudessa, kun Anja Snellmanin uunituore romaani Kaikkien toiveiden kylä (WSOY, 2018) sijoittuu kaupunkiin ja sen
lähistölle.
Luen teoksen, kun
aika on kypsä. Oma vanha kamuni asuu kaupungissa, hän meni sinne talonmieheksi
reilu viisi vuotta sitten, eikä ole sen jälkeen poistunut kulmilta kuin kerran
uusimaan vanhaksi menneen passinsa Ateenaan.
Talonmiehen hommia Pitkä-Jussi teki talven verran ennen
heittäytymistään oloneuvokseksi ja kirjoittajaksi.
Hän on mitä parhain
opas, kun vierailen kaupungissa. Pitkä-Jussi tietää kaikki Hanian salakapakat
ja turisteilta suljetut korttelit.
***
Reissussa ollessani
sain viestin, jossa oli linkki vuoteen 1998, aikaan ennen lavarunousbuumia. Oli
kolmannen runokokoelmani Show Time
(Sammakko, 1998) julkistusviikko Turussa. Olin myös vieraillut pääkaupungissa Kaken
Pesula -televisio-ohjelmassa sekä valtakunnan pääuutislähetyksessä puhumassa
katurunoudesta. Silloin nämä genrejaot tulivat, vierastin aluksi ”katurunous”-termiä,
joka minuun liitettiin, mielestäni kirjoitin vain viriiliä runoutta
tutkijankammio-runouden sijaan.
Esitän videopätkässä
Show Timesta runot Roskaa ja Uudet kalusteet. Äänessä on myös Kapakkakarnevaalien tiedottaja Jari Nikkola, kuvissa vilahtavat
runoilija Esa Hirvonen sekä Sammakon
Seppo Lahtinen ja Riikka Majanen.
Kandee katsoa!
