maanantai 7. elokuuta 2017

Kirjoitan, koska…

Kirjoitan, koska nautin kirjoittamisesta. Siinä samalla tulee jäsennettyä paitsi itseään, myös maailmaa.

Nyt on kuitenkin se aika vuodesta, kun kirjoitustyöt on hetkeksi pistettävä sivuun. Kirjaa pukkaa.


Ensimmäinen pieni haastattelu kirjan tiimoilta meni Turussa ja lähiympäristössä ilmestyvään Aamuset-kaupunkilehteen.


”– Kirjassa seikkailee edelleen alter egoni Topias Kettunen. Kirjasta kolmannes sijoittuu 1980-luvun loppuun ja kalatehtaaseen, jossa Kettunen työskentelee. Se on värikästä elämää, jossa juppikulttuuri ei kukoista, vaikka juppien aikaa eletään ja lama on vasta edessäpäin. Kirjan tuoreimmat tapahtumat ovat jo nykyaikaa. Siellä kierretään hurjilla runokiertueilla pitkin Suomea ja ulkomaita, Kinnunen kertoo.
– Romaanini muodostavat trilogian, mutta jokainen kirja on myös itsenäinen teoksensa. Niitä voi lukea missä järjestyksessä tahansa, hän jatkaa.”

Mainittakoon nyt, että kirja alkaa kuitenkin vuosista 1974 ja -75, kun Topias Kettunen käy koulua Joensuussa ja kuuntelee Hectoria.

Kirjan julkistuksen olin ajatellut Turun Kirjamessuille 5.–8.10.2017, mutta kyllä teos jo sitä ennen on käpälässä.


Turun Hannunniitussa 7.8.2017  

torstai 20. heinäkuuta 2017

Minä, Pessoa ja maksakirroosi

Vietin reilun viikon Lissabonissa. Ei ihme, että runouden suurmies Fernando Pessoa kuoli siellä maksakirroosiin. Ruokatilauksen yhteydessä sain aina litran kannun viiniä pöytääni. Loin Pessoan tapaan sivupersoonia: toinen ryyppäsi, toinen moralisoi raittiina vieressä.

Syksyllä ilmestyvä Suomi-trilogian päätösromaani odottaa takakantta valmiiksi. Katsotaan minkälaiseen ratkaisuun kannentekijät päätyvät. Etukannen olen nähnyt ja se on hyvä.

Jenni Haukion kokoamassa Katso pohjoista taivasta -antologiassa (Otava, 2017) olen mukana runolla Punkkarit. Eilen toinen punkkari kuoli: leidi Paris alias ”Rotten” siirtyi taivaallisten persiljapatojen äärelle kuusivuotissyntymäpäivänään.

Parisilla oli englantilaiset sukujuuret, sieltä sen nimi tulee. Hän oli saanut nimen syntyessään. Itse ristin marsun Rotteniksi. Toinen lemmikki – leidi Wilma alias ”Iggy” – jatkaa maallista vaellustaan.

Seuraavat keikat:
17.8.2017 Bar Ö, Turku
22.8.2017 Runokuu, Helsinki
11.–12.9.2017 Joensuu
23.9.2017 Bar Ö, Turku
6.–8.10.2017 Turun Kirjamessut 


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Mukkulan henki Suomi 100 -juhlavuonna

Vierailin Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa. Edellinen kerta oli 2001. Tasaisen vauhdin taulukolla seuraava kerta on 2033. Olen silloin 71 vuotta. Luultavasti yhä potkin lavalla mikrofoneja seiniin, en vain enää muista minkä takia.

Puutarhajuhlissa puhuttiin, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun Helsingin Sanomat ei lähettänyt edes kesätoimittajaa tekemään raporttia kokouksesta. Helsingistä on pitkä matka Lahteen, Turusta selvästi lyhyempi, koska Jaakko Mikkola teki ansiokkaita juttuja kokouksesta Turun Sanomiin.

Esitin ravintola Tirrassa runojani parinkymmenen vuoden takaa. Syynä vanhojen runojen esittämiseen oli Anselm Hollon aikoinaan tekemät käännökset. Yleisö ymmärsi suomea ja englantia.

Paljastin yleisölle, että alla olevassa runossa ”Saarikoski” on paitsi runoilijan, myös paikan nimi. Saarikoski sijaitsee Siikaisissa, josta Reijo Mäki on kotoisin.

Lahden kokouksen kirjailijavieras Andy Willoughby tulkitsi runoni englanniksi. Taisimme heittää yleisön sekaan tuolin.

---

SAARIKOSKI

Matkalla Poriin
juon Koskenkorvaa
pullonsuusta.
Runoilija kuskina.
Sininen Mazda.
Kusen hankeen
taukopaikalla.
Katson hirvenjälkiä.
Metsässä voisi asua
jos olisi viinaa.

(runokokoelmasta Tupakoiva munkki, 1996)



SAARIKOSKI

On my way to Pori
I drink Finlandia vodka
straight from the bottle.
A poet is driving.
A blue Mazda.
At a rest stop
I piss in the snow.
Look at moose tracks.
As long as you had some booze
you could live in these woods.

(käännös Anselm Hollo)





Turun Hannunniitussa 21.6.2017


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Curriculum Vitae ja Kuumat raiteet

Suomi-trilogiani päätösromaani Kuumat raiteet ilmestyy syksyllä. Olen nähnyt kansikuvan ja alustavan taiton. Mietin jälleen kerran, miten olen pystynyt kirjoittamaan tuon kaiken? Olen aina tulisilla hiilillä tässä vaiheessa hanketta.

Yhteistyö Kustannusliike Robustoksen kanssa toimii hienosti. Kustannussopimus allekirjoitettiin helmikuussa, ja siinä mainituista asioista pidetään kiinni. Taattu ennakko napsahtaa kohta tilille.

Pääsen grillille vetämään lihapiirakan höyrymakkaralla. Kaikki mausteet kiitos – ja sipuli paahdettuna!






TAPANI KINNUSEN TUOTANTO


Runoteokset

Nauru pimeästä huoneesta (1994)
Tupakoiva munkki (1996)
Show Time (1998)
Alaskan runot (2001)
Pyhä kankkunen (2004)
Hard Core (UK, 2006)
Englantilainen keittiö (2007)
Amerikkalainen parranajo. Runot 1994–2009 (2009)
Haitin runot (2013)
Ranskalainen suudelma (2016)


Romaanit

Suomi-trilogia:
Noustiin kellareista (2014)
Julkinen eläin (2015) 
Kuumat raiteet (2017)

maanantai 8. toukokuuta 2017

”Ei kermaperseille!”

Syksyllä ilmestyvä Suomi-trilogiani kolmas romaani on siinä vaiheessa, että odotan pikku hiljaa kansikuvaa ja taittoa tsekattavaksi.

Fontti, kansi, taitto… niissä on aina oma jännityksensä.

Olen ehdottanut jotain, mutta viime kädessä kansitaiteilijalla ja taitosta vastaavalla on vapaat kädet.

On pelkästään hyvä, että useampi tekijä jättää lopulliseen teokseen puumerkkinsä. En ole omavarainen luovuuden suhteen, en edes yritä olla.

Romaanin vanhimmat kuvaukset ovat 1970-luvun alkupuolelta, tuoreimmat loppuvuodesta 2013.

Trilogian erikoisuus on, että teokset voi lukea missä järjestyksessä tahansa lukukokemuksen kärsimättä.


Suomi-trilogia
Noustiin kellareista (2014)
Julkinen eläin (2015)
Kuumat raiteet (2017)


Kirjat voi tilata linkistä:



(otsikko on Janza Jäppisen kirjoittamasta arvostelusta Julkisesta eläimestä Toinen Vaihtoehto -punklehdessä #256)


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Poikkitaiteellinen runous

Muutaman tunnin kuluttua luen runoja boheemissa turkulaisbaarissa. Kyseessä on kenties kaupungin berliiniläishenkisin mesta, Bar Ö.

Ajattelin lukea runot ihan selvin päin, katsotaan onnistuuko. Mikrofonia en ainakaan potkaise.

Mietin sitä helvetinmoista määrää kotimaista runoutta, jota luin vuoteen 2000 asti. Miten se on vaikuttanut minuun – ainakaan mikään sen jälkeen kirjoitettu ei oikeastaan ole vaikuttanut, jos rehellisesti sanon.

On ollut hakukonerunoutta, kokeellista runoutta, käsiterunoutta ja kuvataiderunoutta. Se kaikki tuli nähtyä jo nuorena Taide-lehdestä. Luin niitä Joensuun kaupunginkirjastossa ja taidemuseossa.

Arvostan pelkistettyä ilmaisua, josta olennainen välittyy. Viime kädessä kysymys on aina rakkaudesta ja kuolemasta – siis elämästä.

Kirjoitan, siis elän.


Turun Hannunniitussa 11.4.2017 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kanonisoidut runot ja maanalainen proosa

On kunnia olla mukana Jenni Haukion kokoamassa suomalaisen runouden antologiassa Katso pohjoista taivasta (Otava, 2017). Runoni teoksessa on Punkkarit, ja sen pääosaan nousevat perheeni marsut Iggy ja Rotten. Vaikka marsut ovat englantilaista sukujuurta ja ladyja, ovat ne nyt kanonisoitu osaksi suomalaiskansallista kulttuuria.

Myöhemmin keväällä julkaistaan Sinikka Vuolan toimittama eroottisen runouden antologia Olet täyttänyt ruumiini tulella (WSOY, 2017). Olen mukana kolmella runolla, niistä ehkäpä myöhemmin.

Teoksen julkistustilaisuus on Villa Kivessä (Helsinki) 4.5.2017. Olen menossa paikan päälle.


*** 


Toinen Vaihtoehto on punkpiireissä arvostetuin edelleen ilmestyvä alan julkaisu. Sen tuoreimmassa numerossa 256 on arvostelu Suomi-trilogiani toisesta romaanista. Lehti tuli painosta vähän myöhässä, kun päätoimittajalta paloi talo ja maallinen omaisuus sen mukana.


Tapani Kinnunen – Julkinen eläin (Robustos)

Aivan loistava homma. Nyt jo käsillä Kinnusen trilogian toinen osa ja menokin suunnilleen edellisen Noustiin kellareista -teoksen kaltaista, mukavasti asosiaalisen elämöinnin puolesta puhumista. Kirjan tarinassa ollaan maantieteellisesti valuttu Itä- ja Keski-Suomen kautta entiseen pääkaupunkiin Turkuun ja herkullisia tuokiokuvia tarjoillaan tälläkin kertaa. Tuntuu jopa siltä, että seikkailut ja kohellukset ovat edellisosaakin tiukempaa tavaraa. Kerrontatyyli on minunkin kaltaiselle pölvästille kerralla uppoavaa ja turhat krumeluurit on poljettu suosiolla maanrakoon. Puheet bukowskimaisuudesta eivät ole perusteettomia, sen verran sanallinen säilä viuhuu eikä nauruntyrskähdyksiltäkään voi välttyä lukiessa. Tähän voisi tunkea kaikkia mahdollisia superlatiiveja, mutta erittäin vahvasti suosittelen ostamaan ja lukemaan tämän kuin myös edellisenkin. Trilogian päätöstä odotan vähintäänkin innolla. Ei kermaperseille! robustos.fi (Janza Jäppinen)


***


Seuraava keikka tiistaina 11.4.2017 Bar Ö:ssä, Turku.