maanantai 17. tammikuuta 2022

Curriculum vitae

Olen punkin kukkaislapsi. Kun punkräminä rynnisti Suomeen, olin 15 tai 16. Se oli otollinen ikä ottaa omat aivot käyttöön. Punkin asenne oli se, ettei tarvinnut tyytyä siihen, mitä muut tekivät ja tarjosivat sinulle – voit yhtä hyvin itse pistää asioihin vipinää ja sisältöä.

 

Vaikka punk terminä kului ehkä loppuun, asenne ja ajatus asioihin vaikuttamisesta jäi. Se on kannatellut minut kohta 60-vuoden ikään. Oi kristus! Minä heräsin kirjoittamaan, siitä tuli kutsumukseni – lukiossa tiesin olevani kirjailija.

 



 

Kirjoitin romaania, mutta lauseet vääntyivät runoiksi. Niitä palkittiin valtakunnallisissa kirjoituskilpailuissa. Siitä oli vielä pitkä matka kirjailijaksi. Voi sanoa, että kesti 20 vuotta kirjailijana olemisen ideasta tulla kirjailijaksi.

 

Ensimmäiset julkaisut lehdissä ja antologioissa 1980-luvun alussa eivät tuntuneet oikein miltään, oma nimi piti saada kirjan kanteen. Se oli tavoite, mutta ei millä tahansa keinoin – minulla oli oma näkemykseni, mitä suomenkielinen kirjallisuus voi olla. Se oli sukua rapakon takana syntyneelle beatille ja kokeilevalle kirjallisuudelle.

 

Kun oma ääni löytyi, loppu kävi helposti.

 



 (kuva Karjalainen 18.2.1962)

 

***


Runoteokset

 

Nauru pimeästä huoneesta (1994)

Tupakoiva munkki (1996)

Show Time (1998)

Alaskan runot (2001)

Pyhä kankkunen (2004)

Hard Core (UK, 2006)

Englantilainen keittiö (2007)

Amerikkalainen parranajo. Runot 1994–2009 (2009)

Haitin runot (2013)

Ranskalainen suudelma (2016)

Maitoa ja alkoholia (2020)

 

 

Romaanit

 

Suomi-sarja:

Noustiin kellareista (2014)

Julkinen eläin (2015) 

Kuumat raiteet (2017)

Päässä nykii (2019)

Helter Skelter (2021)

Aina nälkä (ilmestyy 2022)

 

 

Turun Hannunniitussa 17.1.2022

 

 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt oli ikävä uutinen Karjalaisessa, kun toinen Kari menehtyi -Tahvanainen. Oli muuten ahkera mies. Jokisappeen teki arvostelun siitä Mustaa valkoisella kokoelmasta joka näin jälkeenpäin olisi kyllä tarvinnut hieman siistimistä 😅

Mutta se oli sitä aikaa.

Kari sai muuan vuosi sitten ahkeruudestaan palkinnon ja pysti tuli oikeaan paikkaan, hän oli selvästi siitä hyvin onnellinenkin. Mies meni sitten siinä hommassa jota rakasti, pyöräili vuosittain lukuisia kilometreja. Minä voisin vastaavasti kuolla Pattayalla...

Itse sain tietenkin hänetkin suututettua. Siihen riitti pieni kritiikki facebookissa ylen tiettyjä ohjelmia kohtaan. Yksilönä ei ole yhtikäs mitään homoja vastaan. Jääpähän meille enemmän...

R.I.P Kari

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Sain tiedon Kari Tahvanaisen kuolemasta pari päivää auto-onnettomuuden jälkeen. Ymmärtääkseni auto tuli väärää kaistaa päälle kohtalokkain seurauksin, valoisaan aikaan iltapäivällä.

Kevyet säkeet yläkerran pyöräilyteille, hiljainen hetki...

Tapani