sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Vuoden Kiila -palkinnon perustelut ja puoliksi tyhjä valkoviinipötikkä

Palasin Turkuun Vuoden Kiila -palkinnonjakojuhlista. Hauskaa oli, punaviini ei loppunut kesken. Hannu Salama, Jouko Turkka, Rosa Liksom... on mahtavaa olla osa tätä ketjua!

Tässä linkki, josta perustelut kokonaisuudessaan löytyvät:



"Tapani Kinnunen (s. 1962) on Joensuussa syntynyt, mutta jo useita vuosia Turussa vaikuttanut runoilija, romaanikirjailija ja esittävän runouden edelläkävijä Suomessa.
Kinnunen tunnetaan sanansa tarkkaan valitsevana kirjailijana ja räjähtävänä esiintyjänä, joka on noussut koti-Suomen runouslavojen lisäksi esiintymään useasti niin Virossa kuin Englannissakin. Kinnusen tuotannon selkärangan muodostavat runokokoelmat, joista ensimmäinen, Nauru pimeästä huoneesta, julkaistiin vuonna 1994, ja viimeisin, Haitin runot, vuonna 2013. Viime aikoina Kinnunen on julkaissut kaksi omaelämäkerrallista romaania, Noustiin kellareista (2014) ja Julkinen eläin (2015). Kinnunen kirjoittaa rehellisesti, kuvaa asiat kuten ne tapahtuivat ja on runoudessaan useasti kuvannut yhteiskunnan vähäosaisten ja laitapuolen kulkijoiden elämää, kertonut betonista, lastulevystä ja teräsvillasta rakennetuista unelmista.

Perusteluissaan Kiila ry:n johtokunta toteaa muun muassa, että molemmat palkitut Yousif Haddad ja Tapani Kinnunen, ovat määrätietoisesti kehittäneet kirjallista näkemystään ja tinkimättömästi kulkeneet omanlaiseensa taiteelliseen suuntaansa."

Turun Sanomien juttu:



HS:n maininta: 



Pronssinen veistos jököttää nyt keittiönpöydällä koko perheen ihasteltavana. Valkoviinipötikkä on puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi. Kiilan puheenjohtajan ojentama kukkakimppu täydentää kokonaisuuden.

Kippis! 




perjantai 29. tammikuuta 2016

– Olen aina halunnut Nobel- ja Kiila-palkinnon.

Olen aina halunnut Nobel- ja Kiila-palkinnon.


Kulttuuri|Turun Sanomat|14:03|0
Turkulainen runoilija Tapani Kinnunen saa Vuoden Kiila -tunnustuspalkinnon. Lisäksi Kiila ry:n johtokunta palkitsee toisen ”pitkän ja omintakeisen polun kulkijan”, kirjailija Yousif Haddadin.
Olen aina halunnut Nobel- ja Kiila-palkinnon. Ehkä luontevampaa aloittaa Kiilasta... Okei, hieno tunnustus, jota arvostan korkealle. Kun katsoo aiempia Vuoden Kiila -palkittuja, niin lista on komea: siellä on Hannu Salama, Jouko Turkka ja Rosa Liksom. Aion entistä vankemmin jatkaa valitsemallani linjalla: rehellisesti, suoraan lukijaa kohti, ilman kikkailuja, Tapani Kinnunen (s. 1962) kommentoi saamaansa palkintoa.
Raati perustelee valintaansa näin: ”Kinnunen tunnetaan sanansa tarkkaan valitsevana kirjailijana ja räjähtävänä esiintyjänä, joka on noussut koti-Suomen runouslavojen lisäksi esiintymään useasti niin Virossa kuin Englannissakin. (...) Kinnunen kirjoittaa rehellisesti, kuvaa asiat kuten ne tapahtuivat ja on runoudessaan useasti kuvannut yhteiskunnan vähäosaisten ja laitapuolen kulkijoiden elämää, kertonut betonista, lastulevystä ja teräsvillasta rakennetuista unelmista.”
Toinen palkittu, Yousif Haddad (s. 1956), taiteilijanimeltään Yousif Abu Al Fawz, on Irakissa syntynyt, Keravalla asuva kirjailija ja toimittaja, joka on yli kolmekymmentä vuotta kestäneen uransa aikana julkaissut teoksia niin Irakin Kurdistanissa, Ruotsissa, Syyriassa kuin Suomessa.
Vuoden Kiila on vuodesta 1980 alkaen vuosittain jaettu tunnustus merkittävästä taiteellisesta urasta tai suorituksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän saralla. Viimeksi palkinto myönnettiin 2013 taiteilija Terike Haapojan ja kirjailija Laura Gustafssonin taiteelliselle hankkeelle Toisten historia.
Palkintona oli vuosina 1980–2000 kuvanveistäjä Ukri Merikannon suunnittelema teräsveistos. Vuodesta 2001 palkintona on ollut kuvanveistäjä Pertti Kukkosen suunnittelema pronssiveistos.
TS