tiistai 11. huhtikuuta 2017

Poikkitaiteellinen runous

Muutaman tunnin kuluttua luen runoja boheemissa turkulaisbaarissa. Kyseessä on kenties kaupungin berliiniläishenkisin mesta, Bar Ö.

Ajattelin lukea runot ihan selvin päin, katsotaan onnistuuko. Mikrofonia en ainakaan potkaise.

Mietin sitä helvetinmoista määrää kotimaista runoutta, jota luin vuoteen 2000 asti. Miten se on vaikuttanut minuun – ainakaan mikään sen jälkeen kirjoitettu ei oikeastaan ole vaikuttanut, jos rehellisesti sanon.

On ollut hakukonerunoutta, kokeellista runoutta, käsiterunoutta ja kuvataiderunoutta. Se kaikki tuli nähtyä jo nuorena Taide-lehdestä. Luin niitä Joensuun kaupunginkirjastossa ja taidemuseossa.

Arvostan pelkistettyä ilmaisua, josta olennainen välittyy. Viime kädessä kysymys on aina rakkaudesta ja kuolemasta – siis elämästä.

Kirjoitan, siis elän.


Turun Hannunniitussa 11.4.2017 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kanonisoidut runot ja maanalainen proosa

On kunnia olla mukana Jenni Haukion kokoamassa suomalaisen runouden antologiassa Katso pohjoista taivasta (Otava, 2017). Runoni teoksessa on Punkkarit, ja sen pääosaan nousevat perheeni marsut Iggy ja Rotten. Vaikka marsut ovat englantilaista sukujuurta ja ladyja, ovat ne nyt kanonisoitu osaksi suomalaiskansallista kulttuuria.

Myöhemmin keväällä julkaistaan Sinikka Vuolan toimittama eroottisen runouden antologia Olet täyttänyt ruumiini tulella (WSOY, 2017). Olen mukana kolmella runolla, niistä ehkäpä myöhemmin.

Teoksen julkistustilaisuus on Villa Kivessä (Helsinki) 4.5.2017. Olen menossa paikan päälle.


*** 


Toinen Vaihtoehto on punkpiireissä arvostetuin edelleen ilmestyvä alan julkaisu. Sen tuoreimmassa numerossa 256 on arvostelu Suomi-trilogiani toisesta romaanista. Lehti tuli painosta vähän myöhässä, kun päätoimittajalta paloi talo ja maallinen omaisuus sen mukana.


Tapani Kinnunen – Julkinen eläin (Robustos)

Aivan loistava homma. Nyt jo käsillä Kinnusen trilogian toinen osa ja menokin suunnilleen edellisen Noustiin kellareista -teoksen kaltaista, mukavasti asosiaalisen elämöinnin puolesta puhumista. Kirjan tarinassa ollaan maantieteellisesti valuttu Itä- ja Keski-Suomen kautta entiseen pääkaupunkiin Turkuun ja herkullisia tuokiokuvia tarjoillaan tälläkin kertaa. Tuntuu jopa siltä, että seikkailut ja kohellukset ovat edellisosaakin tiukempaa tavaraa. Kerrontatyyli on minunkin kaltaiselle pölvästille kerralla uppoavaa ja turhat krumeluurit on poljettu suosiolla maanrakoon. Puheet bukowskimaisuudesta eivät ole perusteettomia, sen verran sanallinen säilä viuhuu eikä nauruntyrskähdyksiltäkään voi välttyä lukiessa. Tähän voisi tunkea kaikkia mahdollisia superlatiiveja, mutta erittäin vahvasti suosittelen ostamaan ja lukemaan tämän kuin myös edellisenkin. Trilogian päätöstä odotan vähintäänkin innolla. Ei kermaperseille! robustos.fi (Janza Jäppinen)


***


Seuraava keikka tiistaina 11.4.2017 Bar Ö:ssä, Turku.