Maitoa ja alkoholia ilmestyi, ja nyt pidän nenänvalkaisuviikkoja. Ensimmäisenä printtilehteen arvostelun runokokoelmastani kirjoitti Tommi Aitio. Juttu julkaistiin Kauppalehdessä – kyllä, Kauppalehdessä! Olin jo ajatellut, että takana ovat ajat jolloin pankkiirit ja patruunat menivät työpäivän jälkeen ravintolaan ja alkoivat puhua runoudesta ja taiteesta. Kirjailijat puhuivat rahasta – ja taitavat puhua siitä yhä.
Jätkäpoikarunoilija Tapani Kinnusella on maine
katujen kaljupäisenä kovanaamana, mutta ihmeen herkeästi hän kirjoittaa myös
lälläriaiheista. Paitsi että Kinnuselle rakkaus on kaikkea muuta kuin mamiskamaa…
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/viiden-tahden-rakkaustarinat/930d333a-6acf-47bf-b79e-9fe699de1c12
***
Jo kirjanjulkistuspäivän aamuna syntymäkaupunkini
Joensuun sanomalehti Karjalainen vyörytti kolmen kulttuurisivun voimalla:
https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kulttuuri/item/259766
Siinä on haastattelua, kainalojuttua ja huikeaa
kuvamateriaalia. Valitettavasti maksumuurin takana.
***
Kirjavinkeissä on retee kritiikki:
https://www.kirjavinkit.fi/kirjailijat/kinnunen-tapani/
***
Lähetin kappaleen Maitoa ja alkoholia kirjailija Pekka
Kejoselle, kun Vilppulan suunnalla ollut viime aikoina hiljaista.
Järkytykseni oli melkoinen, kun sain muutama päivä kirjan postittamisen jälkeen
Pekka Sairasen välityksellä tiedon
Kejosen poismenosta. Jäin miettimään, ehtikö postini koskaan perille.
Hätkähdin, kun postiluukusta putosi isokokoinen
postikortti, jonka käsialan tunnistin ilman lukulasejani. Siinä Pekka Kejonen
kiitti kirjasta ja toivotti hyvää jatkoa. Postileiman päiväys oli 9.9.2020.
Seuraavana päivänä Kejonen siirtyi yläkerran runo- ja kalavesille.
Turun Hannunniitussa 30.9.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti