Suomi-trilogia on nyt valmis ja ilmestynyt
kokonaisuudessaan, kun sen kolmas osa Kuumat
raiteet (Robustos, 2017) julkistettiin Turun Kirjamessuilla viikonloppuna.
On aika vetää henkeä, tehdä taustatöitä seuraavia
teoksia varten – on aika viettää kylpyläviikonloppu.
”Tällaisen albumin [Lust for Life] tekeminen niin nopeasti on kovaa työtä, mutta se oli
hauskaa. Levyn valmistuttua olin aivan lopussa. Nukuin studiossa enkä kylpenyt
kahteen viikkoon. En puhunut kenellekään enkä lähtenyt ulos studiosta. Lupasin
itselleni, etten tekisi sitä ennen kuin minulla olisi valmiina sellainen albumi
kuin halusin. Niin myös tein.” (Iggy Pop
Mikko Montosen haastattelussa 1977)
Tuo asenne minulla oli mielessäni, kun kirjoitin Kuumia raiteita. Kaikki muu on
kirjoittamisen aikana toisarvoista, työn valmistuttua minun on aika katsoa
ympärilleni.
***
Demokraatti julkaisi hienon arvostelun uunituoreesta
teoksesta 4.10.2017.
KIRJAT
Tapani
Kinnunen: Kuumat raiteet
Robustos
2017, 157 s.
Arvio
Tapani Kinnusen uusimmasta romaanista: Ah elämää!
Tapani
Kinnusen
dokumentoiva elämänkertomus on edennyt kolmanteen osaan.
Alussa
viivähdetään nuoren Topias Kettusen alias Tapani Kinnusen kouluvuosissa. Kesä
on mahtavaa aikaa, jalkapallo, sukulaiset ja mökkeily täyttävät nuoren pojan
elämän. Tyttöjä katsellaan, kiusaajia vältellään ja sopivasti uhotaan, jos muu
ei riitä. Joskus auttavat ovela sanailu ja älyn käyttö. Se on hyväksyttyä,
varsinkin piireissä, joissa sitä ei yleensä käytetä. Vuodet poikaiässä sujuvat
ihmeen viattomasti.
Lomalla
Topias pääsee Helsinkiin, matka on mieleenpainuva ETYK:in ja nähtävyyksien
vuoksi. Miehistymiselle ikäkausi on otollinen. Ei liikaa pelkoja, vaan sopivia
haasteita, sanoisi kasvatustietäjä.
Tarinan
rakennustyömaa minä-navan ympärillä
Joensuun
tienoo taakse, kun vuodet Turussa odottavat. Mutta kirjoittaja tekeekin ovelan
siirron. Hän hyppää ajassa aika askelen eteenpäin. Runon ei ole hyvä jäädä
odottamaan liian pitkäksi aikaa muun varjoon.
Mutta
voi, seesteisen alun jälkeen kirjassa luikertaa framille myös kosiskelun kavala
käärme. Runoilijanplanttu Topias kumartaa ylen syvään muiden runoilijoiden ja
kustannushulttioiden suuntaan. On aika tottua talon tavoille, aika antaa palaa,
puhuu teksti.
Savustamo-niminen
kustantamo rapajuoppoineen tulee Topiakselle kovin tutuksi ja houkuttavaksi.
Päihteet pysyvät silti hallinnassa, jos ei lasketa mukaan aikoja tai hetkiä,
jolloin taju on karannut kauas ulottumattomiin. Onni myötä ja varjelus
varavarjona, sanoisi nuorisopastori.
Jakso
on kirjallisesta näkökulmasta katsottuna informatiivinen, jos sellaista sanaa
tässä yhteydessä kehtaa käyttää. Antaumusta ja opittavaa nuorella runoilijalla
on, ryhtiä niin, että vuodet kuluvat näennäisen pystyssäpäin ja että
julkaisupino kasvaa. Luvut ovat sopivaa lähilukua sellaiselle, joka hamuaa
kokonaiskuvaa turkulaisesta katurunoudesta.
Vuodet
runoneitseyden auringonpaisteessa ja räntäsateessa ohjaavat monella tapaa
Topiaksen taiteilijatietä. Nuori runoilija on vaikutuksille altis, matkoille
valmis ja työssään valpas. Runoilijan kokonaiskuva alkaa hahmottua ruutu
ruudulta.
Jotkut
näistä runoelämää kuvaavista luvuista ovat hyvinkin kelvollista kirjallista
kamaa, romaanin alkuosan poikavuosien sivujen rinnalla. Hyvä veto vie, meno on
hallittua ja mukaansatempaavaa. Joutavat (katurunouden silmin katsotut) asiat
on syrjään sysätty.
Herra
Suorasuu dokumentoi
Sitten
kirjassa harpataan aimo askel taaksepäin. On kuin kertoja vetäisi henkeä rankan
…vaiheen jälkeen. Tuttua tarveharkintaa, sanoisin.
Runoilija
on nyt kalatehtaalla työssä. Tehdas antaa työpaikan, taloudellisen turvan ja
rytmin arkeen ja Topias tuntuu olevan kelpo työmies. Mutta sieltäkin on aika
irtautua ja matka jatkuu Tanskaan, missä odottaa Mille, tyttö, johon Topias on
työpaikalla tutustunut.
Dokumentoiva
romaani jakautuu kolmeen osaan: levollisemmat ja kevyemmät jaksot reunoilla ja
runoydin keskellä. Kohdittain jo hieman harmitonkin herra Suorasuu on tehnyt
itsestään tavaramerkin, minä-maailma kukkii sekä kauniin että pahan pihan kukkia.
Ja
koska kirjailija ymmärtää keventämisen, suorien iskujen ja hulvattoman mielen
vuorotyön, Sympaatti ui haaksirikoitta satamaan.
On
aika jäädä odottamaan seuraavaa vuoroa.
Matti
Saurama
