Kirjoitan
runot rennolla ranteella, mutta hion jokaisen säkeen tarkasti. Jokaisen
välimerkin on oltava rytmin takia omalla paikallaan.
Runot
saavat jo käsinkirjoitusvaiheessa ”stadionin torni” -rakenteensa. Määritelmä on
kollegani Markku Kaskelan, se on
osuva.
Kirjoitan
myös proosani rennolla ranteella, välimerkeissä otan erilaisia vapauksia kuin
runoissa – kokeilen uudenlaisia juttuja.
Syksyllä
ilmestyvässä romaanitrilogiani päätösosassa lanseeraan kirjallisuuteen
punkviivan. Se on muuten kuin tavallinen ajatusviiva, mutta siinä on
äänensärkijä mukana.
Lukija
tuskin huomaa mitään eroa punkviivan ja ajatusviivan välillä – joku kriitikko
saattaa moittia punkviivan räkäistä, kätkättävää ääntä.
Sillä
tavalla kirjallisuus uudistuu, kieli menee eteenpäin. Luontevasti,
puolivahingossa.
---
Tuoreita
linkkejä:
Suomi
on runo
Poetry
Cam video
Seuraava
keikka
Adlibris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti