tiistai 14. elokuuta 2018

Minä vastaan muut


”Bob Dylan ei tarvitse Nobelia, mutta Nobel-komitea tarvitsee Bob Dylanin.”

En ole varma lähteestä, mutta veikkaan että tuo sanottiin Pekka Gronowin 1960-luvun lopulla julkaistussa teoksessa.

Ahmin koulupoikana kaiken Dylania koskevan materiaalin käsiini, halusin myös oppia soittamaan Blowin’ in the Wind -biisin akustisella kitaralla. Olin 15-vuotias.

Sitten kuulin radiosta Isokynä Lindholmin laulun Keskellä kapinaa ja tajusin, että Suomella oli jo oma dylaninsa.

***

Hain kirjastosta Isokynän alkuaikojen tuotannon CD-boksin. Siinä on mukana Musiikkia-pitkäsoitto, Daven tuotannon rakkain levy. Yllätyin, kun luin taiteilijan muistelua: ”Musiikkia-levy tyrmättiin monessa paikassa täysin. Siinä oli jotain mikä ärsytti ihmisiä. – – – Mä en ymmärtänyt sitä silloin ollenkaan. Enkä vieläkään tajua. Se oli viimeinen kerta, kun kritiikki vaikutti muhun sillä tavalla. Masennuin joksikin aikaa. Ei sitä kuitenkaan kauan jaksanut olla masentunut. Sitten rupesin tekemään uusia juttuja.”

Pikkulinnut lauloivat, että Soundissa ilmestyneen lyttäävän arvostelun jälkeen hyvin alkanut levymyynti pysähtyi. Soundi oli aikansa ainoa varteenotettava musiikkilehti.

Onko kirjallisuudessa vastaavaa auktoriteettia? Hesari? Parnasso? Suomen Kuvalehti?

Jätän vastaamisen muille.

*** 

Isokynä Lindholmin masennus meni, Dylan sai Nobelinsa – valtakunnassa kaikki hyvin?

***

Seuraavat esiintymiset:

Maanantai 20.8.2018 klo17.00–18.00 Runokuu keskustelee: Suomalainen lavarunous ennen ja nyt, Kansallisteatterin Lavaklubi, Läntinen teatterikuja 1, Helsinki

Tiistai 21.8.2018 klo 20.30–21.15 Mikään ei katoa: Nihil Interit 25 vuotta. Väinö Kallio -sali, Hämeentie 11, Helsinki

Perjantai 5.10.2018 klo 12.00–13.00 Varsinais-Suomen Runokimara, Turun Kirjamessut, Turku




Ei kommentteja: