Noustiin kellareista - arvosteluja

 Noustiin kellareista -romaanista kirjoitettua:

”Kinnuseen voi luottaa, häntä eivät trendit heiluttele.” (Kimmo Rantanen, Turun Sanomat)

”Noustiin kellareista -romaanille tuntuu olevan tilausta. 1970- ja 1980-lukujen taitteen punkkarit, diinarit ja hämyt ovat sittemmin varttuneet vankkaan keski-ikään, jolloin nuoruutta saatetaan peilata uudesta näkökulmasta ja suhteessa omiin jälkeläisiin.” (Matti Komulainen, Suomen Kuvalehti)

”Kaunokirjallisista nuoruuskuvauksista, Hamsunin Nälän kaltaisista ”nuoren miehen Odysseioista” Noustiin kellareista eroaa sikäli, että kirjan minä on niukasti kommentoiva ja analysoiva nuori, ei vanhan kirjailijan alter ego, jonka kaksikymppiseen suuhun voi sijoitella keski-ikäisen elämänviisauksia.” (Suonna Kononen, Karjalainen)

”Kinnunen kuvaa nuorten punkkareiden elämää 1970-luvun lopulta lähtien niin hersyvästi että hetken ajan voi kuvitella eläneensä pienjulkaisujen, c-kasettidemojen ja musiikkilehdistön kultakaudella.” (Anita Hartikainen, Lumooja)

”Lähin vertailukohta lienee Kauko Röyhkä, mutta Kinnusen lause on Röyhkääkin suorempaa ja tiukempaa.” (Marko Korvela, Tiedonantaja)

”Topias Kettunen on siis Kinnusen alter ego, ja kovin moni asia Noustiin kellareista -romaanissa on totta.” (Tomi Tuomaala, Keskisuomalainen)

”Topias antautuu tuoreiden tuulien vietäväksi; soittaa punk-bändissä ja haaveilee kirjailijan urasta.” (Lauri Simola, Kulmakunta)

”1970- ja 80-lukujen taitteen diy- ja punkkulttuuriin saadaan elävä katsaus. Keksityt ja todelliset henkilöt kohtaavat ja kommunikoivat kirjan sivuilla vaivatta. Kari Peitsamo, Pelle Miljoona ja Ismo Alanko vetävät keikkoja, ja Joensuun nuoriso on ihmeissään mutta ennen kaikkea innoissaan.” (Jukka Vuorio, Voima) 

”Itseään etsivä Topias on kaikessa haparoivuudessaan valloittava hahmo.” (Martta Kaukonen, Iltalehden Ilona-liite)

"Jos on lukenut Tommi Liimatan Jeppiksen, kannattaa perehtyä myös Tapani Kinnusen ensimmäiseen romaaniin." (Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat)

"Teoksen voima on paikallisuudessa." (Eija Komu, Karjalainen)

”Pelkästään Vessel Umpio- ja Äpyli ja Utu ptrui tänne prutui -yhtyeiden mainitseminen saa veden herahtamaan vanhan uuden aallon ystävän kielelle.” (Jari Mäkelä, SUE)

”Toimii!” (Otra Romppanen, Mana Mana ja Psychoplasma)    

Sarjakuvarock

Runot iskivät takavasemmalta. Proosa on nyt vaiheessa ja lepää hetken. Runot on kirjoitettava pois kuleksimasta, muuten ne tulevat painajaisina uniin.

Maailma on mätä. Aseet puhuvat kirjoitetun (tai piirretyn) tekstin yli. Kun savu hälvenee, tekstit näkyvät taas. Ne kestävät pitempään kuin aseet ja pommit. Tiedän kuulostavani naiivilta, mutta olen mieluummin hyvä, yksinkertainen ihminen kuin aseisiin uskova kusipää.

Minä, Zlatan ja Jeesus

”Runoilija Tapani Kinnusen sympaattinen esikoisromaani Noustiin kellareista (Robustos) tavoittaa ajan hengen täsmälleen. Itseään etsivä Topias on kaikessa haparoivuudessaan valloittava hahmo.” (Iltalehden Ilona-liite 20.12.2014)

Kirjoitan nuoruudestani kertovalle teokselle itsenäistä jatko-osaa, tavoitteena trilogia. Seuraavan romaanin alussa Topias muuttaa Turkuun. Sen verran voin paljastaa, koska asia tuli ilmi Keskisuomalaisen laajahkossa haastattelussa 11.12.2014.

Toimittaja arvuuttelee jutussa mm. mikä bändi on esikoisromaanissa esiintyvän Kid & The Killersin takana oikeassa elämässä. Toimittaja Tomi Tuomaala on tehnyt hyvät pohjatyöt. Enempää en voi paljastaa. Kiinnostuneet voivat etsiä lehden käsiinsä.

Luen parhaillaan jalkapalloilija Zlatanin elämästä kertovaa kirjaa. Se sopii fiilikseeni. Tykkään tyypeistä, jotka eivät sovi muottiin. Ibrahimović Zlatan on ehdottomasti sellainen. Jos hän olisi kirja, häntä varten pitäisi perustaa oma genre.

Hyvää joulua kaikille!

”Elämäntyöni julkaistaan kuolemani jälkeen”

Kirjoittaminen edistyy.

Soitin Kielitoimistoon, kun ateljeekriitikko oli laittanut kysymysmerkkejä tekstiin. Asia oli sen verran erikoinen, että homma tsekattiin sitten sähköpostikirjeenvaihdolla.

Kirjoitan haasteellista dialogia. Käytän välimerkkejä totutusta poikkeavalla tavalla. En kuitenkaan koe uudistavani kieltä. Kieli on minulle työkalu, jota pitää välillä huoltaa. Käytän kieltä sisällön ehdoilla.

Tästä eräs kuusikymppinen harrastajakirjoittaja innostui: ”Minä en koskaan soita Kielitoimistoon – minä luon uutta.”

”Mistä sitä voi lukea?” kysyin.

”Elämäntyöni julkaistaan kuolemani jälkeen”, kaveri vastasi.

”Erinomaista! Toivotan elämäntyöllesi onnea!”

”Kiitos.”

Tuoreessa Lumoojassa (4/2014) on innostava arvostelu Noustiin kellareista -romaanista.

”Kinnunen kuvaa nuorten punkkareiden elämää 1970-luvun lopulta lähtien niin hersyvästi että hetken ajan voi kuvitella eläneensä pienjulkaisujen, c-kasettidemojen ja musiikkilehdistön kultakaudella." -- "Taitavana sanankäyttäjänä Kinnunen on oivaltanut miten kerrotaan hyvä tarina niukkasanaisesti mutta koskettavasti, ja miten lukijan saa samaistumaan ja eläytymään tekstiin."

Tuossa pieni pätkä.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta kaikille suomen kielestä kiinnostuneille!

Jos luoja ja kustantaja suo...

Pitäisi ottaa kantaa asioihin, muttei huvita.

Suomen Kuvalehti teki asiallisen henkilökuvan:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjat/tapani-kinnunen-kirjoitti-romaanin-punkkareiden-joensuusta/ 

Voima-lehti antoi neljä tähteä.

Joulun alla menen taas Turun Yliopistolliseen Keskussairaalaan leikattavaksi.

En pelkää kriitikoita, enkä kirurgeja. Täältä lähdetään, kun aika on kypsä.

Olen pikku hiljaa käynnistänyt ”itsenäisen jatko-osan” kirjoittamisen Noustiin kellareista -pläjäykselle.

Tarkoitus on kirjoittaa romaanitrilogia.

Kurpitsoja, arvosteluja

26 vuotta sitten kuorin tähän aikaan kurpitsoja säilyketehtaassa. Silloin ei puhuttu Halloweenista, vaikka osa työkavereista näytti kauhuelokuvista karanneilta. Ainakin yhdeltä oli katkaistu sormia, koska hän oli vetänyt välistä huumekaupoissa.

Jos saan kirjoitettua jatkoa esikoisromaanilleni, niin siellä ihan varmasti on kurpitsatehdas.

Turun Sanomat kirjoitti joka tapauksessa erinomaisen arvostelun Noustiin kellareista -kirjastani.

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/692384/Fast+Ladan+kyydissa

Lyhyestä virsi kaunis. Päin kekrijuhlaa!

Palautetta betonin ja asfaltin keskeltä

Vähän jännitti, mitä Noustiin kellareista -romaanissa esiintyvät todelliset henkilöt sanovat kirjasta. Kyllä he meinaan sieltä itsensä tunnistavat. Toistaiseksi kukaan ei ole loukkaantunut – tai ainakaan ääneen sitä minulle sanonut.

” Mahtava aikamatka nuoruuteen. Juuri tuollaista se oli! 

Lukiessani muistin kaikki sun jutut Brightonin reissustasi, etenkin sen kun luit otteita päiväkirjasta mulle ja Esalle teidän takapihalla. Samoin kaikki nuo muistot Hassisen koneesta, Peitsamosta ja Veltosta!  Mieleeni tuli elävästi ne Joensuun syksyt, pimeys ja puiden lehdet sateen liukastamalla tiellä, kirjasto, ....”

On tullut myös aikalailla palautetta tyypeiltä, jotka eivät kirjan todellisista tapahtumista tiedä mitään – eivätkä ole tunteneet meikäläistä, kun olin nuori ja rasavilli.

osOnnittelut Geelle hienon kirjan kirjoittamisesta! Hyvin elämänmakuinen tarina, jossa on paljon tuttuja nimiä menneisyydestä. Se nosti muistoja mieleen.
En malttanut laskea sitä käsistäni ennen viimeisen sivun viimeistä pistettä. Hyvä tuotos!
Kiitos, kun sain ostaa sen.ti muistoja mieleen.
En malttanut laskea sitä käsistäni ennen viimeisen sivun viimeistä pistettä. Hyvä tuotos!
Kiitos, kun sain ostaa sen. 

Näin kirjoittaa muuan jalkapallokannattaja. Minut tunnetaan heidän joukossaan G:nä, nimi tulee nimimerkistäni Ginnunen.

Indierockpunkmetalzine Sue kirjoitti hienon arvostelun tuoreessa numerossaan:

http://www.sue.fi/2014/10/kirja-arvio-tapani-kinnunen/

Oukei, ja kun vielä kaikkien indierockareiden kuningas Otra Romppanen sanoo kirjasta, että se ”toimii”, niin selustani on turvattu.

Voin keskittyä uusiin haasteisiin – horisontissa siintää kertomuksen itsenäinen jatko-osa… siihen on kuitenkin liian aikaista vielä mennä… ehkä kirjoitan runoja.