maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kustannussopimus ja uima-allasbileet

Allekirjoitin kustannussopimuksen Robustoksen kanssa romaanitrilogian kakkososasta. Kyseessä on itsenäinen jatko Noustiin kellareista -romaanille. Teoksen nimi on tiedossa, samoin ilmestymisajankohta. Palaan niihin, kun aika on kypsä.

Vatsaelinkirurgian erikoislääkäri antoi luvan käydä uimassa ja matkustaa. Ostin saman tien äkkilähdön Kanarian saarille – ja olin siellä myrskyisän meren rannalla muutamaa päivää myöhemmin. Katselin punaisia ja sinisiä papukaijoja palmupuissa. Uin uima-altaan lämmittämättömässä vedessä ja nautin drinkkejä. Puerto de la Cruz on mahtava paikka!

Viime viikonloppu vierähti Suomen Kirjailijayhdistysten Talvipäivillä Seinäjoella. En minä Etelä-Pohjanmaastakaan keksi mitään negatiivista kerrottavaa. Alvar Aallon jalanjälkiä pitäisi jokaisen kirjailijan hetki kulkea. Hänessä yhdistyivät paikallisuus ja kansainvälisyys mitä parhaimmalla tavalla. Kuljin ns. Aalto-kierroksen Seinäjoen keskustassa. Alvar oli sieltä päin kotoisin (s. 1898 Kuortane), vaikka jotkut liittävät hänen nimensä ennen kaikkea Jyväskylään.


Palailen pikku hiljaa esiintymislavoille. Olen sopinut kahdesta keikasta – toinen on Turussa ja toinen ulkomailla. Kirjoittaminen on kuitenkin tällä hetkellä sydäntäni lähempänä. 

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Teemu Hirvilammen muistolle

Kesken veroilmoituksen täyttämisen tulee suruviesti arvostamani kollegan ja ystävän kuolemasta. Suljen radion ja laitan Miles Davisin 'Round About Midnight -CD:n soimaan.



sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Noustiin kellareista - arvosteluja

 Noustiin kellareista -romaanista kirjoitettua:


”Kinnuseen voi luottaa, häntä eivät trendit heiluttele.” (Kimmo Rantanen, Turun Sanomat)

Noustiin kellareista -romaanille tuntuu olevan tilausta. 1970- ja 1980-lukujen taitteen punkkarit, diinarit ja hämyt ovat sittemmin varttuneet vankkaan keski-ikään, jolloin nuoruutta saatetaan peilata uudesta näkökulmasta ja suhteessa omiin jälkeläisiin.” (Matti Komulainen, Suomen Kuvalehti)

”Kaunokirjallisista nuoruuskuvauksista, Hamsunin Nälän kaltaisista ”nuoren miehen Odysseioista” Noustiin kellareista eroaa sikäli, että kirjan minä on niukasti kommentoiva ja analysoiva nuori, ei vanhan kirjailijan alter ego, jonka kaksikymppiseen suuhun voi sijoitella keski-ikäisen elämänviisauksia.” (Suonna Kononen, Karjalainen)

”Kinnunen kuvaa nuorten punkkareiden elämää 1970-luvun lopulta lähtien niin hersyvästi että hetken ajan voi kuvitella eläneensä pienjulkaisujen, c-kasettidemojen ja musiikkilehdistön kultakaudella.” (Anita Hartikainen, Lumooja)

”Lähin vertailukohta lienee Kauko Röyhkä, mutta Kinnusen lause on Röyhkääkin suorempaa ja tiukempaa.” (Marko Korvela, Tiedonantaja)

”Topias Kettunen on siis Kinnusen alter ego, ja kovin moni asia Noustiin kellareista -romaanissa on totta.” (Tomi Tuomaala, Keskisuomalainen)

”Topias antautuu tuoreiden tuulien vietäväksi; soittaa punk-bändissä ja haaveilee kirjailijan urasta.” (Lauri Simola, Kulmakunta)

”1970- ja 80-lukujen taitteen diy- ja punkkulttuuriin saadaan elävä katsaus. Keksityt ja todelliset henkilöt kohtaavat ja kommunikoivat kirjan sivuilla vaivatta. Kari Peitsamo, Pelle Miljoona ja Ismo Alanko vetävät keikkoja, ja Joensuun nuoriso on ihmeissään mutta ennen kaikkea innoissaan.” (Jukka Vuorio, Voima) 

”Itseään etsivä Topias on kaikessa haparoivuudessaan valloittava hahmo.” (Martta Kaukonen, Iltalehden Ilona-liite)

"Jos on lukenut Tommi Liimatan Jeppiksen, kannattaa perehtyä myös Tapani Kinnusen ensimmäiseen romaaniin." (Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat)

"Teoksen voima on paikallisuudessa." (Eija Komu, Karjalainen)

”Pelkästään Vessel Umpio- ja Äpyli ja Utu ptrui tänne prutui -yhtyeiden mainitseminen saa veden herahtamaan vanhan uuden aallon ystävän kielelle.” (Jari Mäkelä, SUE)

”Toimii!” (Otra Romppanen, Mana Mana ja Psychoplasma)    

torstai 8. tammikuuta 2015

Sarjakuvarock

Runot iskivät takavasemmalta. Proosa on nyt vaiheessa ja lepää hetken. Runot on kirjoitettava pois kuleksimasta, muuten ne tulevat painajaisina uniin.


Maailma on mätä. Aseet puhuvat kirjoitetun (tai piirretyn) tekstin yli. Kun savu hälvenee, tekstit näkyvät taas. Ne kestävät pitempään kuin aseet ja pommit. Tiedän kuulostavani naiivilta, mutta olen mieluummin hyvä, yksinkertainen ihminen kuin aseisiin uskova kusipää.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Minä, Zlatan ja Jeesus

”Runoilija Tapani Kinnusen sympaattinen esikoisromaani Noustiin kellareista (Robustos) tavoittaa ajan hengen täsmälleen. Itseään etsivä Topias on kaikessa haparoivuudessaan valloittava hahmo.” (Iltalehden Ilona-liite 20.12.2014)

Kirjoitan nuoruudestani kertovalle teokselle itsenäistä jatko-osaa, tavoitteena trilogia. Seuraavan romaanin alussa Topias muuttaa Turkuun. Sen verran voin paljastaa, koska asia tuli ilmi Keskisuomalaisen laajahkossa haastattelussa 11.12.2014.

Toimittaja arvuuttelee jutussa mm. mikä bändi on esikoisromaanissa esiintyvän Kid & The Killersin takana oikeassa elämässä. Toimittaja Tomi Tuomaala on tehnyt hyvät pohjatyöt. Enempää en voi paljastaa. Kiinnostuneet voivat etsiä lehden käsiinsä.

Luen parhaillaan jalkapalloilija Zlatanin elämästä kertovaa kirjaa. Se sopii fiilikseeni. Tykkään tyypeistä, jotka eivät sovi muottiin. Ibrahimović Zlatan on ehdottomasti sellainen. Jos hän olisi kirja, häntä varten pitäisi perustaa oma genre.

Hyvää joulua kaikille!



lauantai 6. joulukuuta 2014

”Elämäntyöni julkaistaan kuolemani jälkeen”

Kirjoittaminen edistyy.

Soitin Kielitoimistoon, kun ateljeekriitikko oli laittanut kysymysmerkkejä tekstiin. Asia oli sen verran erikoinen, että homma tsekattiin sitten sähköpostikirjeenvaihdolla.

Kirjoitan haasteellista dialogia. Käytän välimerkkejä totutusta poikkeavalla tavalla. En kuitenkaan koe uudistavani kieltä. Kieli on minulle työkalu, jota pitää välillä huoltaa. Käytän kieltä sisällön ehdoilla.

Tästä eräs kuusikymppinen harrastajakirjoittaja innostui: ”Minä en koskaan soita Kielitoimistoon – minä luon uutta.”

”Mistä sitä voi lukea?” kysyin.

”Elämäntyöni julkaistaan kuolemani jälkeen”, kaveri vastasi.

”Erinomaista! Toivotan elämäntyöllesi onnea!”

”Kiitos.”



Tuoreessa Lumoojassa (4/2014) on innostava arvostelu Noustiin kellareista -romaanista.

Kinnunen kuvaa nuorten punkkareiden elämää 1970-luvun lopulta lähtien niin hersyvästi että hetken ajan voi kuvitella eläneensä pienjulkaisujen, c-kasettidemojen ja musiikkilehdistön kultakaudella." -- "Taitavana sanankäyttäjänä Kinnunen on oivaltanut miten kerrotaan hyvä tarina niukkasanaisesti mutta koskettavasti, ja miten lukijan saa samaistumaan ja eläytymään tekstiin."

Tuossa pieni pätkä.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta kaikille suomen kielestä kiinnostuneille!



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Jos luoja ja kustantaja suo...

Pitäisi ottaa kantaa asioihin, muttei huvita.

Suomen Kuvalehti teki asiallisen henkilökuvan:

Voima-lehti antoi neljä tähteä.

Joulun alla menen taas Turun Yliopistolliseen Keskussairaalaan leikattavaksi.

En pelkää kriitikoita, enkä kirurgeja. Täältä lähdetään, kun aika on kypsä.

Olen pikku hiljaa käynnistänyt ”itsenäisen jatko-osan” kirjoittamisen Noustiin kellareista -pläjäykselle.

Tarkoitus on kirjoittaa romaanitrilogia.