Kirjoja pitäisi myydä tai kohta niitä ei enää
julkaista!
Ei kirja missään kriisissä ole, kirjakauppojen ja
kirjastojen sisäänostot ovat. Kun 1970-luvulla joku Erno Paasilinna sai epäkaupallisten teostensa varjossa kirjoittaa
rauhassa (kirjastot hankkivat kirjailijan teoksia aina sen 500 kappaletta, mikä
riitti kustantajalle), tuli vaikutelma: siinä on julkisuutta välttelevä oikea
kirjailija.
Paskat! Kustantaja hoiti kirjailijan mainostamisen
ja kuvat kirjallisuuslehtiin. Nyt taistelu palstamillimetreistä on veristä! Oli
ehkä ennenkin, mutta taistelun hoitivat edusmiehet. Nyt kirjailijan on tultava
kadulle (lue: kirjamessuille, jos pyydetään! Kirjakauppoihin, jos pyydetään!)...
Jenni
Haukio pyysi. Olen puhumassa runoudesta valtakunnan
ykkösnaisen ja Anja Salokanteleen
kanssa Turun Kirjamessujen Auditoriossa lauantaina klo 11.55–12.40. Anna Kortelainen haastattelee.
Auditorioon tulee taatusti väkeä – olen sekä iloinen että ylpeä kunniasta olla
tapahtumassa!
Minulle syksyn tärkein juttu on kuitenkin
Suomi-trilogian päätösromaanin Kuumat
raiteet (Robustos) ilmestyminen. Kirja on jämähtänyt painoon, mutta tulee
kyllä ulos ennen messuja!
Pienkustantajat taistelevat olemassaolostaan,
varmaan isotkin talot, mutta niissä katto on sen verran korkealla, että pienet
pihaukset eivät kuulu ulospäin.
Kuumat
raiteet on tilattavissa ennakkoon linkistä. Hinta on
kuluttajaystävällinen. Ugh!
Turun Hannunniitussa 6.9.2017
6 kommenttia:
Ei kirjailijan ole pakko tulla yhtään mihinkään. Riittää kun kirjoittaa tarpeeksi hyvin - ja pysyy hengissä. Vai oletko nähnyt Juha Seppälän "kadulla"?
Yt,
Lassi kämäri
Siinäpä hyvä ohjenuora itse kullekin!
Juha Seppälästä en tiedä, en seuraa hänen elämäänsä kirjojen ulkopuolella.
Tapani
Ei seuraa kukaan muukaan. Arvaa miksi?
Olet väärässä, tiedän tyyppejä, jotka seuraavat Seppälän tekemisiä hyvinkin tarkasti.
Keskustelun perusteella Lassi kuuluu siihen ryhmään. Toki mulla on tuttuja, jotka käy juopottelemassa sen kanssa - tai ainakin aikaisemmin kävivät.
Itse käyn Porissa vain runokeikoilla, se on paha mesta. Kerran runoilijoita uhkailtiin kirveellä - se tosin osoittautui sittemmin teatterikirveeksi (terä taipuisaa muovia). Uhkailija oli sekaisin, se ei tajunnut, että vaikka sillä kirveellä kuinka lyö, toinen ei kuole.
Miten Seppälän tekemisiä voi seurata tarkasti?
Tapani, elät äärimmäisen vaarallista elämää. Ehkä kirjoitat siitä runon?
Vastaus Lassin kysymykseen: Norppakameralla.
Lähetä kommentti