keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Vaarallinen runous

Ennen kuin olin julkaissut mitään, tein päätöksen: en koskaan valita apurahoista!

Tänään tuli tieto, että olin saanut mielestäni ansaitun summan tuohta – faktojen kertominen ei siis ole valittamista – se mahdollistaa sen, minkä olin jo muutenkin päättänyt: elokuusta marraskuun loppuun kuluvaa vuotta aion elää vapaana kirjailijana.

Kirjoitan niin kuin kirjoitan, taloudellisesta tilanteestani riippumatta. Raha kuitenkin tapauksessani pidentää ikää: minulla on mahdollisuus kirjoittaa entistä enemmän – lähimmäisiäni tai kavereitani mitenkään säästämättä!

En ole koskaan nuoleskellut apurahalautakuntien suuntaan: en usko, että hyvä kirjallisuus syntyy rahan voimalla.

En kuitenkaan allekirjoita myöskään henkilön N.N. lausumaa: ”Runojen kirjoittaminen pitäisi julistaa laittomaksi. Sen jälkeen niitä kirjoittaisivat vain ne, joilla oikeasti on kirjoitettavaa.”

Se toki helpottaisi kriitikon työtä: kaikki runoilijat voitaisiin viedä saunan taakse!

Nyt valinta on lukijoilla, vaikka kirjakaupat, kriitikot ja kaikenlaiset musta-tuntuu-kerhot tekevät kaikkensa, että valinta olisi mahdollisimman vaikeaa.

Hyvä niin, aika näyttää, mikä teksti kantaa!


Ei kommentteja: