Runot iskivät takavasemmalta. Proosa on nyt
vaiheessa ja lepää hetken. Runot on kirjoitettava pois kuleksimasta, muuten ne
tulevat painajaisina uniin.
Maailma on mätä. Aseet puhuvat kirjoitetun (tai
piirretyn) tekstin yli. Kun savu hälvenee, tekstit näkyvät taas. Ne kestävät
pitempään kuin aseet ja pommit. Tiedän kuulostavani naiivilta, mutta olen
mieluummin hyvä, yksinkertainen ihminen kuin aseisiin uskova kusipää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti