Kirjoittaminen edistyy.
Soitin Kielitoimistoon, kun ateljeekriitikko oli
laittanut kysymysmerkkejä tekstiin. Asia oli sen verran erikoinen, että homma
tsekattiin sitten sähköpostikirjeenvaihdolla.
Kirjoitan haasteellista dialogia. Käytän
välimerkkejä totutusta poikkeavalla tavalla. En kuitenkaan koe uudistavani
kieltä. Kieli on minulle työkalu, jota pitää välillä huoltaa. Käytän kieltä
sisällön ehdoilla.
Tästä eräs kuusikymppinen harrastajakirjoittaja
innostui: ”Minä en koskaan soita Kielitoimistoon – minä luon uutta.”
”Mistä sitä voi lukea?” kysyin.
”Elämäntyöni julkaistaan kuolemani jälkeen”, kaveri
vastasi.
”Erinomaista! Toivotan elämäntyöllesi onnea!”
”Kiitos.”
Tuoreessa Lumoojassa (4/2014) on innostava arvostelu
Noustiin kellareista -romaanista.
”Kinnunen
kuvaa nuorten punkkareiden elämää 1970-luvun lopulta lähtien niin hersyvästi
että hetken ajan voi kuvitella eläneensä pienjulkaisujen, c-kasettidemojen ja
musiikkilehdistön kultakaudella." -- "Taitavana sanankäyttäjänä
Kinnunen on oivaltanut miten kerrotaan hyvä tarina niukkasanaisesti mutta
koskettavasti, ja miten lukijan saa samaistumaan ja eläytymään tekstiin."
Tuossa pieni pätkä.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta kaikille
suomen kielestä kiinnostuneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti